Lauantai-iltana saunan jälkeen

Ystävyys, läheisyys, poikarakkaus...

Kyllä tuli sauna ansaittuun saumaan.
Päivä ei itsessään ole ollut mitenkään rasittava saati aherrusta vaativa. Mainetekoihinkaan en yltänyt. No kyllä minä FB:ssä vähän kuumotin kansaa kertomalla kuluttaneeni lenkillä 353 Kcal ja siitä johtunutta energiavajetta pitää nyt kiireesti hörppiä valkoviinillä sille tasolle missä nettilaskuri laulaa helskyttää ilosäveliä, hymnejä ja pasuunat raikaen julistaa tavoitteiden täyttymisen (tältä päivältä).

Aamupäivällä totesin tarvitsevani kipeästi omaa ilmaa ja omaa aikaa, luikahdin tuvasta imurin ujelluksen säestämänä tallia siivoamaan. Just kun sieltä tulin, ansaitulle aamun välipalalle, naapurin isäntä karautti pihaan ja maanitteli heinänhakuun. Sinne siis. Tällä kertaa haettiin yhden koepaalin perusteella kelvolliseksi havaittua muoviin kääräistyä kuivaheinää. Niitä mollukoita mahtuu kärryyn tasan yksi. Mutta siinä onkin sitten lähemmäs 500 kiloa heinää. Saattapi olla enemmänkin.

Sitten käväistiin kaupungissa, Nuorimman poniopiston tunnin aikana ehdittiin sopivasti toimittaa kauppa-asioita.

Pahin lauantairyysis oli ohi ja käytävillä ihanasti tilaa. Ei voitu vastustaa marokosta asti rahdattuja varhaisperunoita 1,99 €/kg. Unohdin vaan keittää niitä tarjolle. Huomenna armo uus, toivottavasti muistan huomenna tyrkätä potut kattilaan ja siitä pöytään. Jo alkoi suut napsaa kun kukin muisteli miten makoisilta oman maan ekat potut maistuvatkaan.

Iltatallissa odottikin yllätys. Iso-J oli hölkännyt saunanlämmityksen ohessa talliin, tehnyt hevosille oikeaoppiset pellavarouhepuurot lisukkeineen ja kiidättänyt hevosetkin sisään. Siellä ne molemmat pitkänaamat ihmettelivät tapahtumien äkkinäisiä käänteitä kun me Nuorimmaisen kanssa pelmahdettiin ovesta ihmettelemään hevosten teleporttausta tarhasta talliin. Iso-J tyrski hihaansa, kiva källi!

Karvanlähtö on mitä kauhein.
Tötsä ei malttanut heiniinsä koskea vaan kääntyili ylähuuli tötteröllä ja tarjosi milloin kylkeä, milloin lapaa metallisen hikiviilan rouhittavaksi. Sillä lähtee hyvin irtokarvatkin. Jostain syystä ne karvat päätyvät harjaajan suuhun, takahampaiden taakse ja korviinkin.

Soosilta löytyi jo silkosileää kesäkarvaa, lavassa on jo merkkejä kesästä.
Unohdin mainita, että tänään oli viikon ensimmäinen keväinen päivä. Tuuli oli kääntynyt tundratuulesta leppeään lounaistuuleen ja sieltä hönkii kevättä. Totisesti!

On sitä kyllä odotettukin. Yleensä tähän aikaan vuodesta lapaset ja pipot alkavat olla pyykkinarulla kuivamassa ja odottamassa kesävarastoon pakkaamista. Nyt ne saavat painaa kahta vuoroa, välillä tarvitaan kaksikin pipoa päällekäin kun on niin jäätävän kylmä.

Tallin jälkeen vaihdoin karvakuorrutetut tallikamat juoksurytkyihin ja jolkottelin pimeyteen. Se oli minun versioni Earth Hourista. Juoksu kulki, vähän turhankin hyvin. Piti himmailla vähän ja viimeistään maanantai on pakko kuitata lepopäiväksi. Muuten ei hyvä heilu.

Sen jälkeen tallissa yösoitto ja saunaan. Tuli niin tarpeeseen. Ja nyt en voi enää vastustaa Nukku-Matin viekoittelua.

Huomenna jos Luoja suo ja tuulet ovat suotuisat, varustamme Nuoremman kanssa ratsut ja kahlaamme peltolenkille. Sen tiedän, että hiki tulee kaikille. Saavatpahan hevoset vähän lihastreeniä. Esikoinen ja Peetu menevät agilityharkkoihin ja minulle aukeaa parin tunnin aikaikkuna, ei liene vaikea arvata missä sen vietän. Sinne on tullut neljä uutta vekotinta, Luojan kiitos ne eivät kuulu vielä ohjelmaani. Kauhean näköisiä koneita.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, missä lienetkin!

PeeÄääs, tervetuloa lukijakuntaan arvoisa Rouva B. Onhan teitä muitakin uusia ilmestynyt, kiitos kaikille. Pitäisi itsekin ryhdistäytyä ja linkittää monta uutta blogia tuohon Lisää luettavaa -listaani. Ehkä minä sen teenkin, heti kun on aikaa keskittyä ja syventyä.