Oi mikset saavu, kevät?

Kas tuossapa kuvakatsaus kanalan ulkotarhaan. Pientä laittoa näyttäisi olevan tuossa katto-osassa.
Ei sitten tullut kenellekään mieleen, että kanaverkko ottaa kaiken lumen napakkaan otteeseen ja venyy muttei ratkea. Pitää tehdä asialle oitis jotain, tuon jos kyläläiset näkevät niin tukehtuvat tekohampaisiinsa.

Minä niin mielelläni uskoisin vanhan kansan viisauksiin ja hoen mielessäni heti maaliskuun ensimmäisenä päivänä kuinka maaliskuu maata näyttää. Lumi sitä näkymää nyt peittää eikä näillä pakkasilla ihan heti sula mihinkään.

Tänään oli aurinkoinen ja kaunis päivä. Aamun -18° lukemista tultiin äkkiä kymmenen astetta parempaan suuntaan ja kieltämättä auringossa on jo tehoja. Mutta eivät ne armaat säteet vieläkään valkoista mahtia nujerra.

Lunta ei sentään ole tullut. Jotain valkoista huntua yöllä, sentti tai kaksi. Ja ne sai luutimalla pois. Äitikulta työnteli lumentuupparilla enimpiä pois pihapoluilta ja koirat sekä kissat tamppasivat tehokkaasti kaiken muun. Ei semmoista neliötä pihalta löydy,  jossa ei olisi parin erikokoisen tassun ja tirpan jälkiä. Puppelit ja rusakot ovat nekin ilmaantuneet pihaan. Yhden lintulaudan alunen oli tampattu auringonkukansiementen toivossa ihan kovaksi. Vain papanat kertoivat yöllisestä vieraasta.
Ovat ne mokomat röyhkeitä.

Päivän ansioihin voidaan lukea monta rästiin jätettyä unohtunutta kotihommaa. Yksi lattialle suistunut iänikuinen kliivia pääsi uuteen ruukkuun ja sai ripauksen multaa juuriklönttinsä päälle. Tämä nyt kukkiva on pikkuinen varmuuskopio jonka sain naistenpäivänkukkana. Se iso ja vanha on niin äksy pirulainen, ettei kuki tällä vuosikymmenellä. Murjotti tänne muutettuamme kaksi vuotta ennenkuin päkisti pari kukkavanaa. Ja nyt se sitten taas sai aiheen mököttämiseen, viettihän se viikon päivät stadiumin muovikassissa. Varsinainen mieliharmi koko yrtti. Mutta eihän sitä raaski tunkiollekaan kantaa, elää ja voi hyvin. Olkoon sitten viherkasvi kun ei kukkiminen luonnistu.

Retuutin monta sylillistä tyynyjä ja muita talvennuhjustamia tekstiilejä talviaurinkoon tuulettumaan, silitin ja vaihdoin tuvan Valtaistuimen päälliset ja hyrskytin pyykkikorit tyhjiksi. Että ihan kelvollinen kodinhengetär -päivä.

Iltatallin jälkeen en enää kestänyt kuunnella omantuntoni räyhäämistä. Nykäisin tossut jalkaan ja taivalsin reilun neljän kilometrin rivakan kävelylenkin. Yhtään askelta en juossut vaikka yötä kohti kiristyvä pakkanen vähän houkutti rivakampaan liikehdintään.

Huominen onkin niin tiukkaan aikataulutettu, että mitään ylläreitä en siihen toivoisi. Joutuu nimittäin säveltämään ja improvisoimaan kaikella näppäryydellään. Iso-J:llä on reissuviikko ja se meinaa yksinkertaisimmillaan sitä, että kaikki torpan logistiikka on minun vastuullani. Plus pari muuta hommaa ja kaikki päivän pakolliset kuviot.

Oi näitä leppoisia rouvanpäiviä jotka kohtalokseni ovat koituneet.

Nyt pikainen silmäys sähköpostin kautta tulleisiin hommiin ja sitten Armo vaateriin.

Huomenna on jo maaliskuun puoliväli ja loppukuulle pukkaa nyt kyllä vähän painetta, mikäli kevät meinaa kuroa kiinni vitkastelunsa.

Toivo kevättä kanssani, missä lienetkin!

Veli Winstonin pummileirin jännittävät tunnelmat