torstai 14. maaliskuuta 2013

Oi mikset saavu, kevät?


Kas tuossapa kuvakatsaus kanalan ulkotarhaan. Pientä laittoa näyttäisi olevan tuossa katto-osassa.
Ei sitten tullut kenellekään mieleen, että kanaverkko ottaa kaiken lumen napakkaan otteeseen ja venyy muttei ratkea. Pitää tehdä asialle oitis jotain, tuon jos kyläläiset näkevät niin tukehtuvat tekohampaisiinsa.

Minä niin mielelläni uskoisin vanhan kansan viisauksiin ja hoen mielessäni heti maaliskuun ensimmäisenä päivänä kuinka maaliskuu maata näyttää. Lumi sitä näkymää nyt peittää eikä näillä pakkasilla ihan heti sula mihinkään.

Tänään oli aurinkoinen ja kaunis päivä. Aamun -18° lukemista tultiin äkkiä kymmenen astetta parempaan suuntaan ja kieltämättä auringossa on jo tehoja. Mutta eivät ne armaat säteet vieläkään valkoista mahtia nujerra.

Lunta ei sentään ole tullut. Jotain valkoista huntua yöllä, sentti tai kaksi. Ja ne sai luutimalla pois. Äitikulta työnteli lumentuupparilla enimpiä pois pihapoluilta ja koirat sekä kissat tamppasivat tehokkaasti kaiken muun. Ei semmoista neliötä pihalta löydy,  jossa ei olisi parin erikokoisen tassun ja tirpan jälkiä. Puppelit ja rusakot ovat nekin ilmaantuneet pihaan. Yhden lintulaudan alunen oli tampattu auringonkukansiementen toivossa ihan kovaksi. Vain papanat kertoivat yöllisestä vieraasta.
Ovat ne mokomat röyhkeitä.




Päivän ansioihin voidaan lukea monta rästiin jätettyä unohtunutta kotihommaa. Yksi lattialle suistunut iänikuinen kliivia pääsi uuteen ruukkuun ja sai ripauksen multaa juuriklönttinsä päälle. Tämä nyt kukkiva on pikkuinen varmuuskopio jonka sain naistenpäivänkukkana. Se iso ja vanha on niin äksy pirulainen, ettei kuki tällä vuosikymmenellä. Murjotti tänne muutettuamme kaksi vuotta ennenkuin päkisti pari kukkavanaa. Ja nyt se sitten taas sai aiheen mököttämiseen, viettihän se viikon päivät stadiumin muovikassissa. Varsinainen mieliharmi koko yrtti. Mutta eihän sitä raaski tunkiollekaan kantaa, elää ja voi hyvin. Olkoon sitten viherkasvi kun ei kukkiminen luonnistu.

Retuutin monta sylillistä tyynyjä ja muita talvennuhjustamia tekstiilejä talviaurinkoon tuulettumaan, silitin ja vaihdoin tuvan Valtaistuimen päälliset ja hyrskytin pyykkikorit tyhjiksi. Että ihan kelvollinen kodinhengetär -päivä.

Iltatallin jälkeen en enää kestänyt kuunnella omantuntoni räyhäämistä. Nykäisin tossut jalkaan ja taivalsin reilun neljän kilometrin rivakan kävelylenkin. Yhtään askelta en juossut vaikka yötä kohti kiristyvä pakkanen vähän houkutti rivakampaan liikehdintään.

Huominen onkin niin tiukkaan aikataulutettu, että mitään ylläreitä en siihen toivoisi. Joutuu nimittäin säveltämään ja improvisoimaan kaikella näppäryydellään. Iso-J:llä on reissuviikko ja se meinaa yksinkertaisimmillaan sitä, että kaikki torpan logistiikka on minun vastuullani. Plus pari muuta hommaa ja kaikki päivän pakolliset kuviot.

Oi näitä leppoisia rouvanpäiviä jotka kohtalokseni ovat koituneet.

Nyt pikainen silmäys sähköpostin kautta tulleisiin hommiin ja sitten Armo vaateriin.

Huomenna on jo maaliskuun puoliväli ja loppukuulle pukkaa nyt kyllä vähän painetta, mikäli kevät meinaa kuroa kiinni vitkastelunsa.

Toivo kevättä kanssani, missä lienetkin!

Veli Winstonin pummileirin jännittävät tunnelmat


8 kommenttia:

  1. Kyllä kärvistellään vielä vähän aikaa. Sitten kevät iskee kivikirvellä, jonka mahdista nietokset niiavat nopeaan. Luulisin ja toivoisin. Kevään mahti kun lähtee liikkeelle, niin kaikki kylmä ja jähmeä notkistuu alta aikayksikön.

    Yöt sikakylmiä, päivällä aurinko sulattaa mahdillaan vetäytyen taas yön pimeyden ruhtinaan otteeseen. Mutta tämä taistelu käydään joka vuosi tietäen kuka on häviäjä... yeah... Kevään lämpöä odottaa jokainen sielu tuoden lisää valtaa ja voimaa kevääseen. Taistelu on tuomittu hävityksi. Ja me voitamme!

    P.S. pari poikittaista tukipuuta kanalan katon tukirakentesiin tuo lisää kantokykyä myös lumikuormalle. Kakkoskakkonen kestää paljon paremmin kuin lauta...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Toveri Tita hengennostatuksesta. Nytkin on niin kristallinkirkas ja kaunis aamu. Lämpötila kokoaa lupaavasti mutta pakkasella pysytään.

    Ei me tajuta mikä lapsus ton kanalan kohdalla tapahtui, yleensä on kaikessa pelattu varman päälle ja käytetty järeintä mahdollista puutavaraa. Ei vaan tullut pieneen mieleenkään että lumi jäisi verkkoon kiinni noin massiivisesti. Noh, korjataan. Minä en ole se joka menee tuonne tiputtamaan lumia... ;-)

    VastaaPoista
  3. Toivon kevättä ja kesää enemmän kuin mitään muuta, olen valmis vaikka elämään totaalisessa kurjuudessa (eli ei mitään poikkeamaa nykyiseen olotilaan) jos sen saa tehdä reilujen plusasteiden hyväilessä kehoa. Kesä on muutenkin niin hemmetin lyhyt ja nyt pelkään näiden pakkasten johtavan siihen, että niiden jälkeen alkaa kuukauden, pari kestävä hellekausi joka polttaa kaiken mikä maasta koittaa pinnistää.

    Kanalan kattoon kannattaisi talveksi asentaa vesivanerikate, sitä pitkin olisi helppo tuupata siihen kertynyt lumi pois. Keväällä pois jotta kanaset pääsevät nauttimaan auringosta.

    Hyvää alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Taidettiin olla jo vähän väsähtäneitä kun tota verkkoa laiteltiin, ajatus jäi vähän vaiheeseen :-/

    Eikä tänäänkään plussalle lämmöt nouse, usko loppuu. Pitää sitten toivoa jos usko ei auta ;-)
    Mukavata viikonloppua sinne Korpeen, missä lieneekin.

    VastaaPoista
  5. Mä oon kade. Tuutko meillekin huushollaamaan? Mä en pysty enkä kykene. Haluan hautautua sängyn pohjalle potemaan.

    Tänä aamuna oli vähän absurdi olo kun mittari näytti -21 ja kuitenkin aurinko lämmitti kun jäi siihen kiilaan seisomaan. Tulis jo se kevät, oikeasti. :-/

    Tsemppiä logistiikan hoitoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivän pakolliset kuviot surffailtu vähän puoliteholla, vasen lapaluu (?) jumittaa ja sekös harmittaa :-/

      Mä niin harvoin oikeasti teen kotirouvahommia että muistan lähes aina niistä toitottaa täällä blogissakin. Eiväthän jälkipolvet muuten usko ;-)
      Tsemppiä sulle tautiselle!

      Poista
  6. Eikä tänään jaksa raottaa läppärin kansia, nyt on parasta jelppiä kunnon yöunet!

    VastaaPoista
  7. Ei tänäänkään elonmerkkiä Torpan Armosta. No kuomaseni, minäkin olen puolikuolleen kirjossa kun työ puristaa jälleen mehut liiankin tehokkaasti.

    Sauna elvyttää :)

    Kevät kuitenin hiipii. Talven viimeinen mahti pitää öisin kynsin ja hampain kiinni vallastaan, mutta päivän auringonpaiste lupaa hyvää. Valta vaihtuu...

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com