On se aika vuodesta

Tämä kuva on omistettu erityisesti Arttoriukselle, joka edellisen postauksen kommenteissa ihmetteli haravoitavia hevosia. Tuommoinen leveä heinäharava on justiinsa oiva peli karvanlähdössä kärvistelevän hevosen kihnuttamiseen. Lisäksi haravan haltija on riittävän kaukana itse kohteesta ja väliin jää tuo julma karvapölläkkä. Tuli juuri tallista ja minulla on klassisesti hampaiden välitkin hevosenkarvoissa. Tarvinneeko sanoa, etten haravoinut hevosta tallissa vaan otin ihan lähikontaktia karstan, suan ja juuriharjan kanssa?

On siis Se Aika Vuodesta. Olkoon voima kanssamme, me hevosilla elämäämme perikatoon ajavat rikastuttavat, ikuisen hevoskuumeen polttamat piruparat onnelliset. Köh ja phyit, karvaa on, riittää tinteille pesänpehmukkeeksi.

Olen elänyt koko viikonlopun iloisessa hyvänmielen kuplassa. Lauantai-illan partyt olivat hauskat. Meillä oli varsinainen dementiakerho kodinhoitohuoneessa (todellakin!). Yleisin kysymys oli: kukas sinä olet? Niin olet tutun näköinen mutta nyt en kyllä muista... ja vähän myöhemmin: jokos me syötiin? Missäs mun viinilasi on? Kuka joi mun lasin tyhjäksi? Otetaas taas! :D
Kiitos ihanat!

Erityisen ihanaa oli tavata kaksi hauskaa anoppitittelin kantajaa jotka istuivat samaisen kodinhoitohuoneen talonpoikaissohvalla (todellakin!) ja vahtivat persaustensa alla talon isännän olutvarastoja.

Olimme kotona hyvinkin ennen Tuhkimon hetkeä ja nukkumaankin könysin hyvissä ajoin, aamutalli on aamutalli, myös sunnuntaina. Tunnustan, kömmin hevoset ulkoistettuani tuvan sohvaan ja nukkua töhötin suorin sorkin puolille päivin.

Iltapäivällä palautin toisen lainalapsen kotiinsa, vein Esikoisen ja Peetun koiratreeneihin ja itse säntäsin rytistelemään katumusharjoituksiin. Kieltämättä vähän hapotti, onneksi oli kevyempi treeninpätkä urakkana. Hommaa oli siinäkin ja nestevajetta piti tankata moneen kertaan. Varuilta tein tuplavahvat mehut mukaan ja silti piti vielä tankata.

Huomasin, että uudenvuoden uhossa annetut lupaukset uudesta elämästä ovat jo useimmilta unohtuneet ja vain todella motivoituneet jaksavat kihnuttaa treenejä vielä näin maaliskuussakin. Se meinaa myös sitä, että ne hervottomat ruuhkatunnit ovat nyt tasaisempia.

Mikä mukavinta, muutama todella motivoitunut pariskunta jaksaa siellä käydä yhdessä, tsemppaavat toisiaan ja oikeasti näyttävät tykkäävän uudesta harrastuksestaan. Eräskin isäntä kävelee jo huomattavasti kevyemmän näköisen eturepun kanssa ja rouvalla nousee taljavedoissa ihan uudet laattamäärät ja ryhti on parempi. Hyvähyvä!

Tänään kävin heti aamutuimaan kaupungilla ja jatkoin sitä mihin eilen jäin, eli ähelsin läpi raskaan sarjan. Huoh. Se kostautui sillä, että 'säkenöivän terävä älyni' on poissa ja toilailen oikein ikääni sopivasti.

Moka 1: lähden pitkän ostoslistan kanssa kauppaan ja muistan jopa dyykata lehtiroskiksesta yhdet etukupongit. Kaupan pihalla, 11 km:n päässä huomaan unohtaneeni lompakkoni treenikassiin. Se siitä, oman kylän äässimarketilta hain vain välttämättömät ja yritän huomenna uudelleen, sinne isompaan kauppaan.

Moka 2: otin loistokkaita (omasta mielestä) otoksia kevättalven upeasta auringonpaisteesta. Äsken ryhdyin siirtämään niitä kameran kortilta omenakoneelle. Kas, kortinlukija-adapteri on unohtunut läppärilaukun sivutaskuun. Ja laukku on Iso-J:n mukana Espoossa. Voi stanakele, on se niin merkeleellistä, että minä hallinnoin sujuvasti kaikkea muuta, mutta tyrin näin alkeellisissa asioissa.

Moka 3: ajattelin olla oikein tehokas ja vessareissulla läträsin antaumuksella kintuilleni penikkataudin oireiden ehkäisyn nimissä hevoslinimenttiä. Vaati pientä akrobatiaa ylettyä käsipesualtaalle siitä pytyltä. Ymmärtänette ahdinkoni. Se linimentti on vahvaa. Se kirvelee.

Onneksi tämä päivä alkaa olla yöheiniä vaille valmis ja voin vähitellen lähestyä petiä. Silmät ovat roikkuneet puolitangossa aamupäivästä saakka ja uskon, että Nukku-Matti väijyy aivan nurkilla.

Päivän paras uutinen oli tämä:

Estehevoset Olympiastadionille 61 vuoden tauon jälkeen

Sinne nyt kaikki sankoin joukoin. Upea tilaisuus nähdä ratsastusurheilua historiallisissa puitteissa. Jopa ne, jotka pelkäävät hevosia, ovat allergisia tai muuten vaan lajia tuntemattomia, sinne kaikki hophop! Välimatka hevosiin on turvallinen kun katsomon lehtereiltä kuikkii.
Minäkin yritän raivata tilaa kalenteriin sillä tuo on todellinen jymyjuttu.

Nyt ei tänään tämän kummempaa. Olisipa huomennakin yhtä upea auringonpaiste kuin tänään, harvinaista lämpöterapiaa taivaslampun täydeltä. Teki hyvää sielulle ja mielelle.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!