Lumia tuli

Hähhää, taas kiusaan ja ainakin harhautan googleuskovaisia. Joku reppana saattaa hyvinkin googletella nokialaisten uutuusluurien perään ja kas, tuo onneton voi puhelinesittelyn toivossa päätyä Torpalle. Sori, väärä osoite. Puhelimia myydään jossain muualla.

Lumia on tänään kuitenkin katseltu, kummasteltu ja vähän työnnelty syrjäänkin. Aamu kirjaimellisesti valkeni. Sakea ja yhä vain sakenevampi pyry tuprutti aina vain lisää.

Kanat jäivät sovulla sisään, Vanha Gaddafi olisi varmasti oikaissut koipensa viimeisen kerran jos olisin sen viskannut hankeen. Oli nimittäin eilisestä hankiurheilusta varsin vaisua poikaa. Se mykkä silkkikanarouvansa ei pihahtanutkaan, jupotti vain hangessa. Mulle tulee jotenkin mieleen siitä silkkikanasta sellainen pikkuisen simppeli fiini frouva joka ei ole tottunut sanomaan ääneen yhtään ajatusta, tokkopa niitä hällä edes on. Mutta kampaus on toki aina hieno ja kuohkea.

Itse asiassa, tulee mieleen yksi entinen työkaveri, hieno kuin suhupieru ja sisältöäkin ihmisessä suunnilleen saman verran.

Höh, miten tähän nyt päädyttiin. Lumesta piti kirjoittaa.

Älli ja Tälli ottivat lumesta ilon irti. Peetu tietysti koki pienoisen järkytyksen loikatessaan portailta alas ja upotessaan köliä myöten pettävän pehmoiseen puuteriin. Pieni tappijalka ylitti nostella koipiaan kuin hirvi mutta eihän siitä mitään tullut. Joten terrieripoika otti kunnon puskutraktorityylin käyttöön ja aurasi itselleen tietä hangessa.

Nassellehan ensilumi on jo moneen kertaan nähty juttu. Perillisetkin iloitsivat ja minä koetin peitellä irvistykseni kahvimukin taakse. Ainoa hyvä puoli jonka minä runsaasta lumentulosta nykyisin löydän, on puhtaus, hiljaisuus ja valkoisuus. Se tuo valoa tähän kaamoksenkurittamaan maahan.

Niin paljon otti päähän, että katsoin parhaaksi kurvata kaupunkiin. Oli sinne vähän asiaakin ja pääsin samalla luikahtamaan salillekin. Siellä sattuikin olemaan jonkinlainen keskipäivän senioriruuhka, mutta melko rauhassa sain touhuta oman ohjelmani kimpussa. Kerrankin minä kuuluin nuorimpiin treenaajiin.

Salilla käy porukkaa laidasta laitaan. Kauhukseni totesin, että ne salskeat nuoret miehet saattavat hyvinkin olla vaikkapa entisten koulukavereideni lapsia... joten parasta keskittyä vain siihen omaan tekemiseen ja karkottaa harhailevat ajatukset tiukasti vain liikuteltaviin painoihin. En minä sillä, että vielä vanha kurppa olisin, mutta en nyt mikään puumakaan, herranjestas sentään. Joku koulukaveri kuitenkin aloitti lastenteon nuorena.

On oikeasti aika hupaisaa arvuutella mitä kukin työkseen tekee. Poliisimiehet uskon tunnistavani ihan sillä perusteella, että vertailumateriaalia löytyy lähipiiristä. Pari lääkäriäkin olen bongannut ja ainakin yksi kiinteistövälittäjä siellä käy melko säännöllisesti. Ei taida kauppa käydä.

Edelleen minä ihmettelen niitä tuuheatukkaisia pimatsuja jotka vähän vemputtavat siellä ja täällä eikä niille tule ikinä edes hiki. Edes naama ei punoita. On niillä jo kova kunto. Koskakohan minä pääsen siihen pisteeseen, että en hikoa, hengästy enkä punoita kuin hummeri treenin aikana tai sen jälkeen?

Satanut lumi tuo väliaikaisia pikkurajoitteita juoksuharrastukseeni. Adidaksilla lipsuu kuin sandaali eräällä ristinkantajalla ammoisina aikoina öljymäellä. Totesin asian tänään sipsutellessani autolta portaille. Vain satumainen tuuri piti minut tolpillani enkä rojahtanut kantamuksineni pitkin pihatietä.

Täytyy odotella lumien sulamista tai hommata vihdoin jotkut supergrippipohjaiset tossut.

Säätiedotus onneksi lupasi moneen otteeseen, että tästä vielä lämpiää ja lumet sulavat. Tulkoon vaan loska ja paljas maa, meillä olisi vielä puutarhahommiakin tehtäväksi.

Kissat, nuo pulskat juuttaat loikkivat heti aamusta suoraan mummolaan. Eivät ne hiirijahtiin vaivaudu tämmöisellä kelillä. Mummolassa ropisee kermaa ja tähtimisseä kippoon vähemmällä vaivalla.
Paitsi Elli. Se luikahtaa riiheen, hakee hiiren ja palaa illalla kotiin. Ihme, yleensä se lumpustelee pihalla monta päivää ja pari yötä päälle ennenkuin kotilieden lämpö houkuttaa naapurin (pallitonta) kollia enemmän.

Nyt on syytä pelastaa hevoset hangesta, ovat taatusti tuulenraikkaita ja puhtoisia. Mutta vain hetken. Pellavapuuro tekee siististäkin hevosesta hetkessä likalassen.
Tässä alakuvassa vielä ne katokset, uusi vasemmalla puolella.

Takaisin sateeseen, sitten pääsee saunaan!