Postia

Näin on saatu uusi kukko kuvattua, lähetän lukijalleni Tuulalle nämä samat räpsyt. Anteeksi vaan että olen vitkastellut asian kanssa. Minä, kamera ja vallitseva valo etsimme aina toisiamme.
Nyt osuimme paikalle samanaikaisesti. Kukkokin tepasteli komeana ja itsetietoisena. Kanarouvat ovat ihastuksesta sekaisin, jokainen tahtoo nyppiä ja hoitaa uutta uljasta isäntää. Enää ne eivät kaakata, ne kujertavat.

Mitä tulee niihin irtiliihottaviin kanoihin, olemme vähitellen tottuneet ajatukseen, että meillä on aina muutama kana aidan väärällä puolella. Jos ne eivät kökkelehdi maassa, ne istuvat kuin korppikotkat kanalan viereisten salavien oksilla.

Ja kohtahan tämä ulkoilukausi kuitenkin loppuu ja koppikausi alkaa. Pitkä talvi kanasillakin edessä. Ennen seuraavaa ulkoilukautta kanalan tarha on kokonaan katettu, ainakin näiden villisielujen osastolla.

Koirat ja ilmeisesti myös kissat, ovat tajunneet, että lintuja ei jahdata. Näinpä myös harakat saavat edelleen temmeltää pihalla vapaasti. Tintit hakkaavat nokka hiessä kynttilälyhtyjen sisuksia, ilmeisesti niiden mielestä olisi syytä avata talven terassikausi ja äkkiä.

Maa on ollut nyt kahtena aamuna jäässä, auton ikkunat raaputettavissa ja muutenkin pahuksen tiukka talvenhönkä päällä.

Maanantai oli ja meni. Mieluummin jo unohtaisin eilisen kokonaan. Mutta eipä onnistu niin vain helposti. Posti toi nähkääs vuotuisen rahankerjuukirjeen, verottajalta. Sinne valtion kirstun pohjattomaan kitaan tarvitaan kuulema minultakin vielä huomattavaa panostusta. Haikeana hyvästelen niin uuden auton käsirahat, kamerarahat ja monta muutakin varovaisesti haaveiltua asiaa. Niihin ei nyt ole varaa, vaan jostain pitää riipiä reilut viisi tonnia.

Juu, eipä ole jäänyt sukanvarteen edellisvuodelta tuota veroista "säästynyttä" rahaa. Olisikin helppoa kolistella jemmapurkista tarvittavat eurot.

Huoh. Ainoa lohtu on se, että eka erä maksetaan joulukuussa ja toinen helmikuussa. Kaikkea ei tarvita kerralla.

Kieltämättä vähän sylettää, vaikka asia olisi kohtuullisen helposti ollut ennakoitavissa. Ihan kaikkea vaan ei tule aina huomioineeksi. Onneksi summa on kuitenkin tuota luokkaa, voisi olla tuplaten suurempikin, kiitos tilitoimiston ja verosuunnittelun.

Saanen kieriä vielä tovin itsesäälissä?

Peetu postitti eilen vähemmän kivan yllätyksen. Se ei sitten ole malttanut olla maistamatta kissavessan antimia. Ja eilen Peetupienoinen päätti oksentaa makunäytteet suoraan Iso-J:n paidalle. Ja tuvan sohvalle. 

Tarvitseeko kertoa, että haju oli kaamea?
Koiran vatsassa käynyt kissanpökäle?

Tuvan sohva on ollut murheellinen näky jo pidemmän aikaa, kissat ovat käyttäneet sitä kynsienhionta-alustana. Uusi sohva on jo valittu, ikeassa on oikein passeli ja jollain tavoin tyyliin sopiva sohvasänky. Olisihan se somaa ostaa aitoa talonpoikaisantiikkia mutta tietyistä syistä nyt ei ole järkevää ajella huutokauppoja tai antiikkiliikkeitä ihmettelemään.

Sohva sai perusteellisen pesun ja Peetukin luikki ties minne nolostelemaan. Henki haisi kuin vappukulkueellisella työväkeä.

Raikas on kaunis. Tämä myös Peetulle on tietoonsaatettu.
Niin oli eilisaamun valossa kirkastunut taalainmaankoivukin. Se ei ymmärrä luopua lehdistään eikä oikein lehtivihreästäkään.

Talvi on lähettänyt meille näytteensä, sieltä se tulee. Lunta on luvattu ihan etelää myöten, tuskinpa mekään säästymme. Onhan tämä kuiva ja kylmä keli sata kertaa mukavampi kuin vesisade, se on selvää.

Hevoset ovat ihmetelleet jäätyneitä lätäköitä ja kovana kopisevaa maata. Soosipossulla etenkin on suunnattoman vaikea hillitä itseään talutettaessa tallista tarhaan. Pienen tekisi niin kovasti mieli vähän loikata, lennähtää ja ainakin kokeilla ilmapiruettia.

Elämäniloinen hevonen on ihana.
Ja hyväkäytöksinen hevonen vielä ihanampi. Se tekee jumppaliikkeensä vasta kun on irti tarhassa. Loikkalaukkaa ja pörinää riittää. On ehkä liikaa toivottu, että minulla olisi kamera ja suotuisa valo käytettävissäni juuri oikealla hetkellä, loikkatreenien alkaessa.

Tälle tiistaille kalenterissa ei ole isompia projekteja. Silti päivä menee kelloa vahtiessa, koulukyyti, kieliopinnot ja kuljetukset pitävät huolen siitä, että mitään isompaa en pysty edes aloittamaan, keskenhän se jäisi kuitenkin monta kertaa.

Toivottavasti posti tuo tänään vähän mukavampaa luettavaa.... kirje veikkauksen suurvoitto-osastolta olisi kiva. Ja hyvin tarpeellinen.

En silti aio tervehtiä postiljoonia kansainvälisin käsimerkein. Älä sinäkään.
Parempaa tiistaita, missä lienetkin!