Tuli talvi, halla

Aamun nousevan auringon valossa oli jotain poikkeavaa. Sankka sumu kiemurteli jäisen maan yllä ja punakeltainen auringonvalo kultasi kaiken. Se oli sitten pakkasöiden ensimmäinen koeponnistus. Ja pakkasöitähän piisaa seuraavien kuukausien aikana monta ja vielä monta lisää.

Mittarissa luki -2,2°C ja yöllä on toki ollut enemmän.

Kultaisen valon hetki oli valitettavan lyhyt ja kuinka ollakkaan, kamera ilmoitti tarvitsevansa uuden akun. Tässä siis klassinen "olisittepa nähneet mikä pääsi karkuun" -tilanne. Olisin niin mielelläni esitellyt upeita valotutkielmia mutta kun ei ollut onni myötä niin ette pääse näistä taidonnäytteistä nauttimaan.

Eilen illalla alkanut inhottava toispuoleinen vatsakipu ei ole laantunut kunnolla vieläkään. Näin ollen tämä ensimmäinen syyslomapäivä menee vähän kuulostelun merkeissä. Tuskinpa se mitään vakavampaa on.

Niin, syysloma. Tuo iänikuinen probleema. Koululaiset ovat koko viikon kotosalla ja tietysti toivoisivat jotain kivaa tekemistä (lue: matkustelua, ostosreissuja). Meillä aikuisilla taas on ihan vaan arki ja yrittäjän lomapäiväthän tiedetään. Koetetaan nyt jotain kehitellä, katse kääntyy oitis kohti hevosia. Niitä joutilaita heinämahaisia möllyköitä jotka norkoilevat tarhassa juuri sen näköisinä, että joutaisivat hommiin.

Kipsin näivettämä käsi on näköjään ihan toimivassa kunnossa jo. En tosin tiedä, mistä saan itselleni sen sisun, että tuuppaan kätensäkatkoneen perillisen uudemman kerran poninsa kyytiin.

Luulen, että teemme jonkun päivänkeikan lähialuematkailun merkeissä ja ehkä loppuviikosta sukua ja perhettä pyrähtää pikalomalle.

Eilinen sunnuntai meni hyvin pitkälti lepuuttamisen merkeissä. Mietin kyllä, että pitääpä nyt viimeistään siirtää portailla kesänsä viettäneet pelargonit, oleanteri ja muut kesäherkut talvisäilöön seinän toiselle puolelle. Jotenkin se sitten jäi ja aamulla sain ihastella pystyynjäätyneitä pelargonejani. Onneksi niitä on useampi kymmenen pyttyä ja samoja lajikkeita on viettänyt kesänsä porstuan ikkunallakin. Vähän niinkuin varmuuskopioina olen niitä älynnyt hajauttaa eri paikkoihin.

Päivä näyttää kuolivatko ne kertalaakista vai vieläkö joku jossain elpyy eloon.
Yksi laatikollinen porkkanoita jäi yöksi pressun alle pihalle ja Äitikulta totesi niiden olevan nyt pakasteporkkanoita.

Talvi yllätti, kirjaimellisesti! Täytyykin yrittää pitää huolta, että talvi ei yllätä renkaanvaihdon suhteen ja huolehtia piikkikumit kiesin alle hyvissä ajoin.

Hevoset olivat luonnollisestikin pörhäkkäinä jäisen ruohon kutittaessa kavionpohjia. Soosipossu riemastui huomatessaan tarhan juomaveden saaneen jääkannen. Suurta hupiahan se jäänsärkeminen ja lätäköitten polkeminen on aina tuottanut, eikä tämä meillä asuva pikkupoika ole muita kummempi.

Tössetamma värisytti nahkaansa ilmeisen järkyttyneenä säätilassa tapahtuneesta muutoksesta. En kuitenkaan ole vielä nähnyt tarpeelliseksi aloittaa loimitusta. Sadeaamuja varten vein pestyt sadeloimet talliin valmiiksi, mutta toppanutut ja yövällyt saavat luvan odottaa todellista tarvetta.

Kanalan väkikin oli hieman kohmeessa, onneksi vain kuvaannollisesti. Johan täällä olisi kohta kananvapautusrintamahipit pelastamassa kituvia elämiä jos kanat olisivat pakasteina. Uusi kukko, se jolla ei ole vieläkään virallista nimeä, viritteli lauluaan ja ryki kurkkuaan melko kauan kunnes se jodlasi heleät kiekaisunsa. Eivätpähän naapuritkaan koisi turhan pitkään, kukkotriomme huolehtii herätyksistä. Yritän olla huomaavainen naapuri, enkä päästä kiekujia ulos ennen kahdeksaa.

Jodlaamisesta tuli mieleen se yksi huima itävallanihme, Baumgartner. Seurasimme suoraa lähetystä ja kieltämättä uskomattoman tempunhan se tyyppi teki. Jos suojelusenkelit eivät olisi olleet töissä, maailma olisi saanut todistaa itsemurhahyppyä online.

Redbull näköjään seisoo mainossloganinsa takana, se antaa siivet!

Eilisen ansioihin voi lisätä vielä sen, että esikoisperillinen oli Nasseparan kanssa junior handler -treeneissä. Nasse sai pistää tassua toisen eteen ja palauttaa koiranäyttelyliikehdintää mieleensä. Olen todella iloinen, että ilmeisen mieluinen uusi harrastus on löytynyt.

Kunhan Peetullakin on kaikki rokotusleimat passissa, alkaa myös pentukoulutus ja agilityharjoittelut Nassen kanssa tämän näyttelyharjoittelun lisäksi. Kaupungissa on koirakerholla sisätreenihalli joten talvikaan ei tuo taukoa harjoitteluihin.

Eikä tuleva talvikaan näin ollen suo ylimääräistä vapaata meidän kuljetusvastuullisten vanhempien arkeen. Minä voin aina yhdistää näihin koirakeikkoihin omat juoksulenkkini joten tavallaan lyön kaksi kärpästä samalla lätkällä.

Nyt lyön vielä yhden latauksen kahvia pannuun ja koetan sitten päättää tuleeko tästä päivästä sairastamispäivä vai jotain ihan muuta.

Pirteää maanantaita, missä lienetkin!