Eilisen tuohtumus on hiipunut taas entisen kaltaiseksi, valkohehkuiseksi kiukun hiillokseksi. Kyllä se sieltä leimahtaa jos bensaa roiskaistaan liekkeihin. Minun elämäni on aivan liian hyvä sen yhden luikun pilattavaksi. Enempää kuin mitä on jo tehnyt.
Ilolla muistan ja merkillepanen, että minun ei tarvitse ikinäkoskaan tehdä tiliä sen enempää itseni kuin lähteistenikään kanssa, hänen tekemisistään. Minä kannan oman taakkani ja hän, perhana vie lyyhistyköön oman syntisäkkinsä alle.
Mä piut paut välitän mokomasta.
Viime yöä satoi p-a-l-j-o-n. Voi ihme, että jaksoi sataa.
Aamuseitsemältä makasin lähes lamaantuneena sängyssä ja kuuntelin kohinaa joka katolta ryöppysi ränneihin ja maahan. Nakkasin hevosille lisää heinää ja jätin sisään.
Vasta yhdeksän jälkeen taluttelin sadetakkeihin sonnustautuneet jalot kavioeläimet ulkoilun iloihin. Arvelin, että sadeloimi kelluttaa edes vähän jos jotain tulvaryöppyä olisi osunut kohdalle. Kappas vaan, vanha taika tepsi. Sadeloimella suojattu hevonen on varma konsti saada sateeseen tauko ja loppu.
Päivä oli kyllä ihmeen lämmin, +12°C on lokakuiseksi lukemaksi aika hyvä. Nyt kun vielä saisi muutaman kuivan päivän, niin voisi vielä iloitakin. No, tulkoon vaikka kylmääkin mutta please, kuivana kiitos.
Titan lähettämät valkosipulit piippasivat matkahuollosta, mutta en millään ehtinyt niitä ennen sulkemisaikaa lunastamaan. Yritän viikonloppuna kunnostaa istutuspenkit ohjeistuksen mukaan ja taputtelen heti maanantaina valkolöökin kynnet multiin. Nyt on kyllä niin kovat suorituspaineet, että taidanpa lukea parit loitsutkin kiivasta kasvua turvaamaan.
Päivän ansioihin kirjattakoon riuskaa rehkimistä kuntosalilla. Oli täydellinen ajoitus, kun menin polkemaan loppujäähdyttelyjä, oli toisessa päässä jo jonoa lämmittelylaitteisiin. Muistiin merkitään: suoriudu salilta ulos perjantaina ennen kello 17.
Nyt on taas perhe koossa, jättikokoinen makaronilaatikko antoi ensimmäisen kattauksen ja hevosetkin köllöttelevät tallissa. Isossa uunissa hyvä roihu joten säänpieksämä torppa lämpiää mukavasti.
Siskolikka ja kolme koltiaistaan saapuivat turvallisesti perille. Mummolassa syödään pullaa ja Äitikulta hyrisee mielissään.
Tästä lähtee leppoisa perjantai-ilta, toivon ma. Sitä samaa toivon sinullekin, missä lienetkin.
PeeÄäs:
kuulin uuden määritelmän vanhuudelle. Vanhuus on iskenyt, kun joudut laittamaan kysymysmerkin huutomerkin sijaan sanoessasi "Mitä minä juuri sanoin." Niinpä.
Lämmintä ja märkää, sitähän se on ollut. Iski niin karmea yskänkohtaus puuska (kestänyt ja puoli tuntia) että on pakko mennä troppaamaan, ei henki kulje. Mukavaa perjantaita teidän pesueelle + terveisiä, etenkin tarkkaavaiselle Peetulle! (kuva)
VastaaPoistaPtruu... älä ota paineita. Valkkarit kasvaa ihan itekseen. Riittää kun tyrkit ne lannoitettuun maahan ja katat päällystän. Luonto hoitaa loput.
VastaaPoistaSateen suhteen toivon myös jotain universaalia tulppaa taivaassa ilmeisimmin olevalle reijälle. Piisais jo! Ei täällä nyt hukuta veteen, mutta kestomärät kelit alkaa ottaa pattiin.
Sanovat sen olevan pukeutumiskysymys. Jos ei ole sadevaatteita, niin kastuu ulkoa sisäänpäin kerros kerrokselta. Jos laitat sadevaatteet, niin likoat hiestä märäksi sisältäpäin. Kummin on hyvä? Kestotestin mukaan pitempään voit tehdä ulkona töitä ilman sadevaatteita. Välillä kun vaihtaa uloimman loimen kuivaksi ennen kuin seuraava kerros vettyy märäksi.
Sitten valivali jatkuu.. (on niin terapeuttista valittaa joskuskaan) Maata muokatessa märkä maa tarttuu työvälineisiin. Kottarit uppoavat mutaan, samoin kumisaappaat massahtelevat liejussa. Kaikki vaatii extraponnistusta ja sitä hikoilua vähän lisää.
Taidan ymmärtää lopettaa tältä kautta. Tulkoon talvi ja sitten uusi kevät! Muutaman sata valkosipulia jos vielä sais upotettua, niin olis buenoo. Mutta jos ei, niin eipä sekään haittaa.