Vaaleanpunainen kumiporsas pääsi koirien kiistakapulaksi ja kyllä siitä riemua riittikin. Olen monesti miettinyt, että ihan oikeasti joku ihminen jossain maailmankolkassa menee joka aamu töihin, suunnittelemaan koirien kumileluja. Olisi kiva tavata se tyyppi. Nähdä minkäläinen ingenjööri ne kaikki psykedeeliset kumikanat suunnittelee. Itsellä ei mielikuvitus riittäisi kaikkiin niihin variaatioihin, ei millään.
Masentavia minusta ovat lemmikkitarvikekauppoihin päätyneet karvalelut, yliajetut pesukarhut ja muut litteät lätyskäelukat.
Yleensä näihin leluihin on asennettu pilli. Mitä kimakampi ääni, sitä enemmän koira sitä rakastaa. Nasse tosin nitistää pillit heti ja hylkää lelun sen jälkeen. Peetu jaksaa ulisuttaa kauan ja hartaasti. Siksi kumileluilla leikitään pihalla.
Kukot, kaikki neljä (kyllä, luit oikein, niitä on neljä) kiekuivat tohkeissaan kun Peetu oikein vingutti tätä uusinta ystäväänsä. Alkukesästä kuoriutunut tipu päästi niin komean kiekaisun, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi mitä sorttia se lintu on. Selekeesti kukko. Pahus.
Pihalla oli aurinkoisen syyslauantain kunniaksi varsinainen konsertti. No, kauniita kirkkaankuulaita syyspäiviä on aivan liian vähän joten kyllä semmoisen kohdallesattuessa kelpaa vähän metakoidakin!
Enkä ole unohtanut lukijani Tuulan pyytämää kukkokuvaa. Tilaus on vielä ns. työn alla. Odotan, että sopiva valo ja ajankohta osuvat yksiin kameranulkoilutuksen kanssa. Eilen esteeksi nousi, taas kerran, tyhjänä piippaava kameran akku.
Nyt kaikki kaksi akkua on ladattu ja tarvitaan enää hyvä valo. Juuri nyt taivas on pilvessä ja ilma tympeä. Pakkasyön jälkeen olisi periaatteessa kaikki edellytykset kuulaaseen aamuvaloon mutta tänään ei sekään toteudu.
Lauantai sujui suunnilleen perinteiseen malliin. Iso-J haki kaupungista hirmuisen lehtipuhaltimen. Juuri semmoisen hermojarepivän meluisan töhöttimen jolla kiinteistönhuoltomiehet ärsyttävät kaupunkilaisia syksyisin ja keväisin. Semmoisen kapistuksen joka kirvoittaa kansalaiset tulenpalavan kiukkuisiin mielipiteenilmaisuihin lehtien lukijan postia -palstoilla. Välillä naristaan koirankakasta, sitten parveketupakoinnista, lehtipuhaltimista ja lopuksi katujen kunnossapidosta.
Tyynesti tukin korvani kun kone pärähti käyntiin. Tehokas se on ja työntää litimäräksi pakkautuneet salavanlehdet salamannopeasti sinne minne ne kuuluukin. Haravointiin menisi ikä ja terveys eikä meillä ole kumpaakaan tuhlattavaksi asti. Johan tässä on monta viikkoa haravoitukin.
Nyt piha on siisti, loput lehdet saavat jäädä maanparannusaineeksi.
Suunnatonta iloa minulle toi toinenkin edistyneen teknologian ihme, puhelimeen ladattava sovellus nimeltä Sports Tracker. Se ottaa yhteydet ties minne satelliittiin ja seuraa kartalta puhelimen liikkeitä. Ja kun puhelin on minun taskussani kipittäessäni tienvartta, isoveli valvoo herkeämättä.
Eilen kipaisin Siskolikan kanssa iltajuoksut. Ovathan ne meidän lauantai-iltamme aktiviteetit melko radikaalisti muuttuneet. Ennen pyntättiin iltapäivästä lähtien ja hilpaistiin baariin, nyt viritellään trikoota kinttuihin ja marssitaan räkähikilenkille.
Parasta oli juoksuseuran lisäksi mainitun sovelluksen suoltama fakta. Noin neljän kilometrin lenkiksi luulemani reissu olikin mahtavat 6,89 km pitkä. Kaloreita paloi 424 ja muutakin dataa olisi saatavilla jos osaisin tulkita.
Näin sitä satavuotinen torppa ja torpan Vanha Armo pysyy ajan hermolla ja elämänsykkeessä kiinni!
Sauna, tuo vanhin ja parhain palautumisväline hoiteli töitä tehneet lihakset vetreiksi ja kookosöljy voiteli hipiän pehmeäksi. Kyllä kelpasi kellahtaa petiin, pitkän ja mukavan päivän päätteeksi.
Tänään Siskolikka pesueineen liikahtaa takaisin etelän ruuhkiin mutta jouluksi tulevat taas!
Tähän päivään ei ole budjetoitu mitään ylimääräistä. Katsotaan mitä päivä antaa.
Mukavaa pyhäpäivää, missä lienetkin!
Voi vehviläinen noita Peetun ilmeitä :D Sillä on selkeesti koko ajan jotain mielessä, eloisat silmät oikein vaani sopivaa kohdetta. Vinkulelut ovat ok aktiviteetin kannalta mutta se ääni.... No, meillä Lätkäkorva tekee Nasset ja kiitän luojaani siitä kun saan heittää rikki revityn pillin roskiin. Täällä ei vielä pakkasöitä ole ollut mutta vettä sitäkin enemmän, kurjaa. Hienoja nuo uudet sovellukset, ei tarvitse enää täytellä mitään treenipäiväkirjoja ja siinä todellakin näkee sen rehellisen matkan, kiitos satelliittien (jotain hyvääkin).
VastaaPoistaLeppoisaa sunnuntaita sinne ja koko pesueelle terveisiä, Lätkis lähettää ihme örinää koiruuksille (kysyin siltä että laitetaanko Nasselle ja Peetulle terveisiä, niin se vilkaisi puoliunessa nojatuolista ja rutisi jotain käsittämätöntä, tarkoitti varmasti että joo).
On nuo koiruudet kyllä mainioita! Mulla on koiria ollut elon varrella useita ja välillä tekisi mieli taas hommata joku. En nyt kuitenkaan anna mielihalulle periksi. Piste.
VastaaPoistaKadehdin salaa sun lenkkeilyjä.
Peetu on ilmeikäs tapaus. Ja luonteikas. Mutta onneksi pientä kesyyntymistä on havaittavissa. Hetkittäin se jopa muistuttaa koiranpentua villin hillerin asemasta.
VastaaPoistaJa onhan se mitä luttuisin tapaus, nukkuessaan. Imeytyy kylkeen kiinni ja puhkuu toimeliasta pikkukoiran unta.
Ihoa kihelmöi, on oltu ulkona tänään. Sää selkeni ja sain myös kukkoa kuvattua!
Mie huomasin reilu pari viikkoa sitten että miun puhelimen uumenissa on valmiina tämä kyseinen Sport Tracker ja sitähän piti het kokeilla. Ja hitto kun on mukavaa, ilomielin kävellä ketkuttelen lentokenttää ympäri ja sitten katsomaan paljon tuli ja kauan kesti :D
VastaaPoistaMeillä on kaikki koirat ihan erilaisia lekkijöitä. Labbis vaan kantelee leluja kun joku tulee. Kettari rakastaa tietysti vetoleikkejä ja sitä kun lelua heitetään sille. Ja sitten pieni mäyräkoiraneito Muru....se saattaa natustaa jotain onnetonta vinkulelua tuntikausia. Kun talvella kävin Tallinnassa toin tuliaisina kumisen sianpään, vinkuvan tietysti. Muru vingutti sitä onnesta soikeana päiväkausia eikä rikkonut tietenkään. Lopulta sitä rikkoutumista odotti jo tosi hartaasti mutta aina vaan vinkui. Ei sitä hennonut kieltääkään kun se oli niin onnellinen. Muutenkin se on miun mielestä poikkeuksellisen kova leikkimään, edellinen mäyris ei leikkinyt koskaan!
Upea kuvasarja täydestä actionista hienoon kolmen porsaan ketaraojennukseen!
VastaaPoistaToi viimeinen kuva on kyllä ihan helmi! Siinä ne on tosiaan possut rivissä rankan riehumisen jälkeen! :D
VastaaPoistaMeillä Juniori rrrrakastaa pehmoleluja ja vinkuleluja, ja erityisesti vinkuvia pehmoleluja!
Se ei riko niitä ja tietää perskules tasan tarkkaan, montako ja minkälaisia niitä on. Jos jonkun heittää roskiin, saa osakseen hyvin syyttäviä katseita.
PeräkammarinPoika on tietty miehekäs ja vetoleikit solmunarulla ovat sen juttu. Välillä sitä vähän lapsettaa ja se saattaa satunnaisesti ottaa jonkun Juniorin lelun (tämän kauhuksi) ja vinguttaa ja natustella.
Edesmenneen Mummelin paras lelu oli tennispallo. Pieni vihreä pallo... Niitä se sitten kaikella rakkaudella paimensi ja vaali. :)
Katsopa kehnoa miten hyvin sattuivatkaan kuvat, järjestys on looginen. Ja se on minulle harvinaista osaamista.
VastaaPoistaKiitti teille Savu, Tita ja S kommenteista :D