Rahtia Pohojammaalta

Tällä viikolla eteläinen taivas on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Kaikenlaisia pilvenmölleröitä siellä on elämäänsä pitänyt. Totuuden nimissä on syytä mainita, että nuo pilvet valitettavasti kulkivat ylitsemme ja jättivät jälkeensä ah niin märän maan.

Ei puhettakaan, että sitä lillimärkää maata olisi tehnyt mieli kuokalla kopaista. Ehei, pelkäsin jo, että hyvinsyöneet/huonostiliikkuneet hevosemmekin imeytyvät ikiajoiksi maaemon syliin.

Tänään oli oikein reipas pakkaspäivä. Ihan koko päivän taisi olla nollilla, ehkä hätäisesti kävi +2 lukemissa ja nyt ollaan taas pakkasella. Jees. Parempi pakkanen kuin pskaloska.

Sain sitten rahtipussin pohojammaalta. Jumaleissöni että osaavat olla komian kokoisia valakolöökejä.
Eläissäni en ole semmoisia murikoita nähnyt. No nyt on omissa kätösissäkin moisia mollukoita pyöritelty.

Lähettäjä Tita, toverini monessa hulluudessa, lähetti vielä kirjalliset ohjeet maahanpanijaisia varten.
Väitää, että satoa tulee kun pari niksiä tietää. Pari päivää hiljennyin massiivisten sipulinmurikoiden äärellä ja vain vaivoin onnistuin hillitsemään itseni (toistaiseksi) etten riipaissut maistiaisiksi yhtään.

Yllättäen mittatikuksi osui viinipullon korkki,
miten lie sopivasti olikin hollilla?

Tänään selvisin päivän pakollisista kuvioista sen verran sukkelaan, että aikarako leveni ja pääsin mylläämään tarkkaanvalikoitua kolkkaa ryytimaastamme sipulipenkiksi.

Hiljennyin toviksi, kertasin saamani ohjeet ja tartuin lapioon. Tee hyvä vako. Minä tein. Levitä pohjalle palanutta hevosenpskakompostia. Minä levitin. Ripottele tuhkaa. Minä ripotin.

Sitten kello kalahti kyökkivuoroon ja tuli pimeä. Huomenna mittaan tarkalla vaaksalla istutusvälit, tuikkaan juhlallisesti muhkeat kynnet istumaan ja peittelen parhaat loitsuni ladellen sipulinkynnet maamamman hellään huomaan. Kasvakaa niin että surina kuuluu! Meillä on pyrkimys valkosipuliomavaraisuuteen!

Jos sato menee jostain syystä ns. reisille, en todellakaan tohdi syyttää siemensipuleita. Tuommoisia isoja, pulskia jötkäleitä. Vähän toista kuin ne agrin laarista kaivelemani alamittaiset nysät. Joista ei sitten kovin kummoista satoa saatu. Olisko ollut neljä kokonaista sipulia ja kourallinen itämättömiä siemensipuleita?

Nyt on kovat paineet ja odotukset. Parhaani teen ja katsotaan mihin se riittää!

Meidän lampaat, ne alatikaikestamäkättävät märehtijät on sitten buukattu töihin. Ihan oikeisiin töihin.
Tämänhetkisen tiedon mukaan ne osallistuvat joulukuvaelmaan, arvatkaa mihin rooliin? Aivan oikein, kolme lammasta tarvitaan ja meillä on kolme täysin joutilaana toljailevaa lammasta.

Bäbättimet muuttavat keikkansa ajaksi reissukämppään. Harjoitusjakso alkaa jo marraskuun alussa ja siitä eteenpäin ovatkin sitten sisäistämässä roolejaan poissa kotoa. Jouluksi tulevat kotiin. Enää pitäisi päättää tulevatko omin jaloin vai vakuumiin pakattuna. No vitsivitsi.

Samassa paikassa asustaa muuten meidän Soosipossun sukulainen, ettei peräti veli. En kiireessäni joutanut ponin kanssa enempää seurustelemaan, jotain tuttua siinä oli.

Iltahommat joutuivat sujuvasti ja kun olin koko ajan aikataulujani sen puolisen tuntia edellä, päätin kipaista lenkille. Otavan tähdistö oli niin kirkas ja kaunis katseltava menomatkalla, kotiinpäin kirmailin kuun suuntaan.

Huomasin, että kerta kerralta on kevyempi juosta, johtuu ehkä osittain siitä, että aina vähemmän löysää laardia hytkyy mukana. Tai sitten se on vain tunne. En tiedä, mutta olen aika pahuksen ylpeä itsestäni.

Huomenna onkin taas perjantai, nopea viikko tämä on ollut. Tiedän, että mätkyjen maksupäivä lähestyy huimaa vauhtia, aika suorastaan rientää siihen hetkeen kun pitää hyvästellä jumalattoman iso määrä euroja. Ei silti purskahdeta kyyneliin.

Nyt läppään iKoneen kannet kiinni ja korjaan iPeetun kainaloon ja siirryn hyvin ansaituille tarpeellisille kauneusunille.

Mukavaa perjantaita, missä lienetkin!

PeeÄäs: ilolla ja kolminkertaisella Heja! -huudolla vastaanotin terveiset Kungahusetista (ollaan fb-kamuja). Prinsessan Madeleine on kihlattu. Toivottavasti tällä kertaa osui amorin nuoli oikeaan, se edellinen kihlattuhan oli ihan kauhea mul luikku.
Eikä näytä sormuskaan ahtaalta, oli riittävän iso kivi. All you need is love taddatadadaa...

Kommenttilootassa viitataan Kuninkaallisiin Hovitalleihin, käykeehän katsomassa! Mulle kelpaisi oikeastaan mitkä vaan vaunut tuolta, mitkä vaan valjaat ja kylläpä voisin ihan nelivaljakonkin ottaa tänne torpalle. Olisi päheä kipsutella pyhäkirkkoon valjakolla ja siitä äässimarketille hedelmäpeliä pelaamaan :D