Paluu elävien kirjoihin

Ja näin sitä taas ollaan kohtuullisen hyvässä kunnossa kohtaamaan elämän eteenviskomat koettelemukset. Leuka rintaan ja nöyränä kohti uusia vastoinkäymisiä.

Eilinen perjantai meni migreenin seurassa, ei ollut kiva tapaaminen ollenkaan. Tita lohdutteli, että kyllä se iän myötä vähenee... ei lohduta, minä olen niin nuori vielä *kehe-kehe*
Oli taas aikaa ajatella. Yritin ymmärtää mistä se migreeninpirulainen tulee. Selkeästi yksi syy oli magneettikuvaus, sen äänimaailma on aivan sietämätön.

En tiedä oliko sen koneen säädöt vinksallaan vai kuuluuko sen metakan todella olla niin infernaalinen. Ajattelin vain, että ei tämä tutkimus voi kuitenkaan potilaan kuulon vaurioittamiseen tähdätä, eli ehkä se melu ja sen melun kesto olivat vielä turvallisen rajoissa? Ehkä.

Joka pahuksen tapauksessa, migreeninhän se laukaisi. Ihmeen myöhäinen sytytys tällä kertaa, vasta yöllä se iski kaikella kiukullaan.

Toinen asia jonka olen tässä huomannut, vuodenajoilla saattaa olla jonkinlainen yhteys päänsärkyihini. Keväällä (kylmää, tuulista) ja syksyllä (kylmää, tuulista) juilii eniten. Talvella pakkasviima laukaisi kolmoishermosärky -tyyppisen viheliäisen vaivan. Kesällä ei ole isompaa hätää. Lääkäreille en tohdi moisesta spekulaatiosta mainita, nauravat seljällään maallikon arveluille.

Olkoon miten on. Minä iloitsen jokaisesta aamusta jolloin mihinkään ei koske. Toisinkin voisi olla.

Viime yönä satoi ja tuuli. Etelän kulmalta puhalsi kiivas syksyn tuuli ja runteli torpan nurkkia.
Miten paljon sitä vettä meinaa tulla? Eilen on kuulema ollut teitä poikki, tulva siellä ja tulva tuolla. Kaveri laittoi Espoosta kuvan, koirapuisto oli vesipuisto.

Nyt taivas on ihmeen kirkas ja selkeä. Nämä varsin laimeat ruskan sävyt näyttävät oikeastaan aika hienoilta kun auringon kelmeät säteet osuvat niihin oikein ottavasti. Enkä narraa yhtään, meillä paistaa aurinko!

Moneen päivään sitä ei ole nähty, mutta nyt helottaa. Lohdullista.

Seisoin pihalla kameran kanssa ja totesin, että kaikki kuvat on jo otettu. En löydä enää mitään uutta, en edes uutta kuvakulmaa vanhoihin asioihin. Niin paljon kuin tykkäänkin kuvata kasveja ja eläimiä, ei niistäkään tunnu nyt irtoavan mitään uutta. Onneksi (?) kuvakirjastossani on noin kymmenen tuhatta räpsyä, otetaan uusintakierros vanhojen kuvien parissa kun kuvausinspiraatio näemmä pykii.

Hevosilla on aina samat ilmeet, kanat näyttävät kanoilta. Peetu nyt on ainoa alati muuttuva kohde mutta enhän minä voi pelkkää jackrusselinpentuea aina kuvata. Meillä asuvien karvanaamojen elämä on muutenkin varsin tarkoin dokumentoitu tänne blogiin ja kuvakirjastoon.

Armaat satunnaiset lukijani, antakaa nyt ihmeessä kuvausideoita.

No joo, onhan mulla tämä yksi hiihtäjä:

Elli tuli pellon poikki, luikahti sisään, söi ja poistui.
Hajusta päätellen Elli hengailee naapurin navetan liepeillä, siellä onkin varmasti kaikenlaista jännittävää. Mutta myös kaikenlaisia riskejä. Riuska isäntämies ei ehkä kissoja ajattele rotanmyrkkyansoja viritellessään, on koneita ja muita. Toivottavasti Ellillä on vielä muutama henki jäljellä tai kulkeminen loppuu lyhyeen. Vangita tuota kissaa ei voi, se menee vaikka lasin läpi kuullessaan luonnon seireenikutsun. On nähty.

Päivän ohjelmaan mahtuu taas kaikenlaista ja etenkin päällekkäisbuukkauksia. Kiidätän Äitikullan perheystävän siunaustilaisuuteen, singahdan muille asioille ja jossain välissä pitäisi hakea uusi kukkokin. Turha mainita, että Iso-J:llä on samaan aikaan omat menonsa ja vanhempi perillinen pitäisi hommata poniopistolle. Kaikki käyntikohteet ovat kartalla hajallaan kuin haulikolla roiskaistuna, ajokilometrejä kertyy taas roimasti.

Hankalinta tässä on loppujen lopuksi se, mihin minä sijoitan uuden kukon siksi aikaa kun kamppailen kuntosalilla rautaa vastaan? En minä sitä kukkoa voi respaankaan jättää, pukukaapista puhumattakaan. Autoon jos jätän, siellä on oitis liuta eläintenvapauttajia eläinparkaa pelastamassa.

Pitäisi ajatella. Eikä se ole ikinä ollut vahvin lajini.
Mukavaa lauantaita, missä lienetkin!

PeeÄäs:
Tita, kommentoin valkosipuliasiaa edellisen merkinnän kommenteissa. Jään odottamaan ohjeistustasi.