Tyhjä tynnyri

Tänään olen saanut kuulla varsinaisen mörköoopperan, hullun säveltäjän kakofoniallisen verran ääniä, pääni sisältä. Mihinkään en päässyt pakoon, olin sidottu päästäni ja tungettu ahtaaseen putkeen.

Magneettikuvaus on sitten semmoinen homma, että seuraavan kerran meitsi joudutaan kantamaan sinne miesvoimin ja lepositeillä teippaamaan siihen kelkkaan. En mene enää! En varmana mene!

Pahoittelen jo etukäteen niiden lukijoideni puolesta joilla tuo kokemus on vielä edessä. Kerron pahimman luokan spoilerin. Se koko toimitus on paholaisen iljettävä kidutusjuoni.
Ensin ystävällinen elovenatyttö -hoitaja teippasi kanyylin käsivarteeni ja testasi liitännäisen toimivuutta suolaliuoksella. Rah-rah vaan, en usko suolaliuokseen sen enempää kuin saunatonttuunkaan. Jotain totuusseerumia se kuitenkin oli.

Edelliskerralla juottivat mukillisen järkyttävän hirveää harmaankeltaista (kuin sappinestettä) litkua väittäen ihan pokerinaamalla sen olevan ananasmehua. Katin villat, semmoista myrkkyä ei saa missään myydä ananasmehuna. Hyvä, etteivät rautahileet kilisseet muovimukin reunoihin.

Vartin verran sain istuksia ikkunattomassa kopperossa ja katsella keltamustia varoituskylttejä voimakkaasta magneettikentästä ja sydämentahdistimen takuuvarmasta buuttaamisesta. Jep. Olo oli varma ja vahva. Not.

Seuraavaksi piti asettautua siihen hiivatin kelkkaan. Se on vähän niinkuin pulkka jossa on päänupille erillinen, varsin viekkaan näköinen kehikko. Paksut kuulokkeet korville ja pää on tiukasti paketoitu paikoilleen. Kun potilas on pötköllään, naaman eteen viritetään hannibal lecteristä tuttu kasvomaski. Joka näpsäytetään lukkoon, nipsjanaps.

Sitten vähän piuhoja kiinni, hälytysnappi (varmaan joku replika joka ei toimi) potilaalle tassuun ja kelkka liikkeelle. Suunnilleen oman pituuteni (ei ole paljoa, mutta tässä tapauksessa mentiin kauhun tuollepuolen) verran imeydyin sen koneen sisään. Varpaat saattoivat vilkkua valvomon ikkunaan.

Kone surisi, humisi ja ilmastointi yritti työntää kasvoille raikasta ilmaa. Sitten se hirveä meteli alkoi. Kolinaa, pauketta, ryminää, poranääntä, surinaa, kilkatusta, bau-bau-bau eri voimakkuuksilla. Mitään kohtaa päästä ei säästelty, ääntä tuli jokaisesta suunnasta. Välillä kelkka nytkyi eteen sitten taas taakse ja uutta äänimaailmaa peliin.

Potutti.

Vihdoin hoitaja kävi kertomassa, että nyt hän laittaa varjoaineet kanyylin kautta, ei pitäisi tuntua missään. Juma, meinasin pyörtyä siillä siunaamalla. Eiväthän ne olisi tienneet jos olisinkin kuukahtanut. Tuskin olisin edes sätkiä ehtinyt, äly pois hiphei.

Muistihan se hoitaja vielä tulla kertomaan, että aikaa menee kutakuinkin viisi minuuttia vielä, on niin perustavanlaatuinen kaivaus kyseessä että menee normaalia kauemmin. Meinasin pillahtaa itkuun.

Onneksi se piina viimein päättyi, kone vaikeni ja kelkka putkahti takaisin ihmisten maailmaan.
Päässä soi Apulannan Koneeseen kadonnut. Kuvantamisen aikana ehti ajattelemaan kaikenlaista. Muistelin myös erilaisia virsiä, sananlaskuja, muistelin miltä hevosen iho tuoksuu, miltä mansikka maistuu, mitä pitää kirjailla kauppalistaan, suunnittelin hautajaiseni, yritin päättää onko minulla varaa ostaa se parempi kameran runko (ei), mitä tänään syötäisiin ja miten meni Puttepossun syntymäpäivien sanat.

Joo. Ei ollut kiva kokemus. Ei ollenkaan.

En minä halua olla kiittämätön. On upeaa, että lääketieteellä on tuommoisia menetelmiä käytössään ja maassamme ne ovat lähestulkoon kaikkien ulottuvilla. Minäkin menin tuohon tutkimukseen ihan julkisen terveydenhuollon kautta, en yksityisesti.  Silti se tutkimus oli epämiellyttävä kokemus.
Laserlobotomia.

Ennenvanhaan rouvilta olisi otettu päästä turhat paineet pois kallonporauksien keinoin, nyt sentään ensin tutkitaan missä vika mahdollisesti piilee ennenkuin hutkitaan.

Tulokset tulevat aikanaan ja mahdolliset jatkotoimenpiteet selviävät, kunhan lähettävä lääkäri (neurologian ylilääkäri tjtn) on tehnyt analyysin kuvantamisen tulosten perusteella. Jos diagnoosina on, että mitään vikaa ei löydy, se on saatava kirjallisena. Turha tulla sitten sanomaan, että mulla olisi päässä viriviritööttööt -vikaa. Mulla on mustaa valkoisella että näin ei ole. Päässä ei ole mitään.

Toivottavasti.

Pukuhuoneen puolella kanyylin reikä päätti suihkauttaa veret seinille, kertoi ilmeisesti jotain potilaan verenpaineesta. Oli oikein mukava mennä vereltä haisevin hiuksin ruokaostoksille. Näytin varmastikin hirviömorsiamelta. Ja siltä olo kieltämättä tuntuikin. Onneksi migreeni on toistaiseksi ymmärtänyt pysyä poissa vaikka sitä kyllä niillä äänillä kovin houkuteltiinkin.

Mökäpönttö

Huomenna on onneksi miellyttävämpää päähoitoa luvassa, kampaajalta varattu pitkä istunto.

Kullervo The Kukko liittyi eilen ilmavoimien kukkoihin, ihan itse astui palvelukseen. Meille jäi vain kuoret. Kullervo oli komea kukko ja hieno yksilö. Kepeät mullat Kullervolle.

Muilta osin päivän merkinnän arvoiset asiat jäävät vähiin.  Tämmöistä tänään.

Miellyttävää illan jatkoa, missä lienetkin!