Kolikon kääntöpuoli

Eilen kuvassa söpöstelivät ah niin puhtaat ja nätit hevosemme, tässä kolikon toinen puoli. Soosi iltapuuron jäljiltä. Pellavalimaröppöä on välillä korvissakin. Ja tuo heinänsyönti! Mikä ihme se on, että mahdollisimman iso tuppo heinää pitää ensin ahmia suuhun ja tulla sitten oven päälle sitä mutustamaan. Lopputulos on se, että suurin osa heinästä on ripoteltuna karsinan oven etupuolelle.

Kun käyn sammuttamassa tallin valot ja lisäämässä yövedet ja yöheinät, joudun lakaisemaan koko käytävänleveyden jotta nuori herra saa heinää syödäkseen. Karsinan puolella ei luonnollisesti ole korttakaan.

Huomatkaa myös kuinka glamoröösitssä roiskeessa valkoiset ovet ovat, vain hetki sitten ne hohtivat pestyinä ja putsattuina.

Tässä tallinkäytävä sen ainoan siistin hetken aikana jolloin heinät on jaettu ja hevoset ovat ulkona.

Totesin tämän päivän uutisvirtaa seurattuani, että aika vähästä tässä valitetaan. Ison veden toisella rannalla miljoonat ihmiset ovat enemmän tai vähemmän motissa, jumissa ja ainakin pahassa pinteessä. Ei sähköä, ei lämmitystä.

Luonto näytti taas kerran kuka käskee ja kuka komentaa.

Näitäkin kurjia kunnaita on tuuli tänään riepottanut. Ei onneksi mitään suurta tragediaa. Tallin oven ulkopuolelle parkkeeratut sontakärryt keikahtivat kumoon ja tuuli lennätti sinisen pesuvadin päin Orvokkilampaan ahteria. Siitäkään ei isoa vahinkoa syntynyt.

Syysmyrskyt ovat joskus aika pahoja, mutta ameriikassa näyttää kaikki olevan aina vähän isompaa. Myös tuhot.

Päivä kuitataan menneeksi sille kuuluisalle pelastusarmeijalle. Tunnin välein saa hypätä kiesiin ja kurvata hakemaan tai viemään jotain jonnekin jostakin. Tiistaisin tunnen itseni aina niin tarpeelliseksi, pidän pyörät pyörimässä, kirjaimellisesti.

Eilen kiittelin koirapoikien sopuisaa yhteiseloa. Eivätpä hevosetkaan ole milläskään vaikka ajoittain karsinoissa on pientä ruuhkanpoikasta.

Tamma ryystää iltapuuroaan, Peetu yrittää lipoa melassisiirapin jämiä astian reunalta ja Tallimestari Nasse, melkein evp, katsoo ns. päältä. Kukaan ei kusaissut kenenkään päälle eikä heiniin joten rauhallinen yhteiselo jatkuu.

Tösse yrittää kovasti varoa, ettei tallo pientä valkoista hyrrää. Soosista en olisi ihan niin varma. Sillä on vuonohevosmaisen ilkikurinen pilke silmässä aina kun koiranhahmo ilmestyy maisemaan.

No, ei meillä hevosta jätetä koiranvahdiksi ja muutenkin yritetään olla varovaisia ja välttää turhia vahinkoja. Koirat pyörivät mukana tallilla ja muissakin hommissa, eipähän tarvitse päivän päätteeksi enää lähteä remmilenkille. Normipäivänä remuavat ulkona useamman tunnin ja siihen mahtuu useampikin intervallipyrähdys, painia ja muita koiramaisen kymmenottelun lajeja. Näkyy väsyttävän, sekä ruoka että uni maistuu kumpaisellekin paremmin kuin hyvin.

Tänään ei taida tämän kummoisempaa herua. Harmittaa jos ja kun joudun skippaamaan tänään kuntosalikeikan mutta toisaalta, eilinen juoksulenkki vaatii vähän palauttelua.

Ottakaahan tekin ihan rauhallisesti, missä lienettekin!