tiistai 30. lokakuuta 2012

Kolikon kääntöpuoli


Eilen kuvassa söpöstelivät ah niin puhtaat ja nätit hevosemme, tässä kolikon toinen puoli. Soosi iltapuuron jäljiltä. Pellavalimaröppöä on välillä korvissakin. Ja tuo heinänsyönti! Mikä ihme se on, että mahdollisimman iso tuppo heinää pitää ensin ahmia suuhun ja tulla sitten oven päälle sitä mutustamaan. Lopputulos on se, että suurin osa heinästä on ripoteltuna karsinan oven etupuolelle.

Kun käyn sammuttamassa tallin valot ja lisäämässä yövedet ja yöheinät, joudun lakaisemaan koko käytävänleveyden jotta nuori herra saa heinää syödäkseen. Karsinan puolella ei luonnollisesti ole korttakaan.

Huomatkaa myös kuinka glamoröösitssä roiskeessa valkoiset ovet ovat, vain hetki sitten ne hohtivat pestyinä ja putsattuina.

Tässä tallinkäytävä sen ainoan siistin hetken aikana jolloin heinät on jaettu ja hevoset ovat ulkona.

Totesin tämän päivän uutisvirtaa seurattuani, että aika vähästä tässä valitetaan. Ison veden toisella rannalla miljoonat ihmiset ovat enemmän tai vähemmän motissa, jumissa ja ainakin pahassa pinteessä. Ei sähköä, ei lämmitystä.

Luonto näytti taas kerran kuka käskee ja kuka komentaa.

Näitäkin kurjia kunnaita on tuuli tänään riepottanut. Ei onneksi mitään suurta tragediaa. Tallin oven ulkopuolelle parkkeeratut sontakärryt keikahtivat kumoon ja tuuli lennätti sinisen pesuvadin päin Orvokkilampaan ahteria. Siitäkään ei isoa vahinkoa syntynyt.

Syysmyrskyt ovat joskus aika pahoja, mutta ameriikassa näyttää kaikki olevan aina vähän isompaa. Myös tuhot.

Päivä kuitataan menneeksi sille kuuluisalle pelastusarmeijalle. Tunnin välein saa hypätä kiesiin ja kurvata hakemaan tai viemään jotain jonnekin jostakin. Tiistaisin tunnen itseni aina niin tarpeelliseksi, pidän pyörät pyörimässä, kirjaimellisesti.

Eilen kiittelin koirapoikien sopuisaa yhteiseloa. Eivätpä hevosetkaan ole milläskään vaikka ajoittain karsinoissa on pientä ruuhkanpoikasta.


Tamma ryystää iltapuuroaan, Peetu yrittää lipoa melassisiirapin jämiä astian reunalta ja Tallimestari Nasse, melkein evp, katsoo ns. päältä. Kukaan ei kusaissut kenenkään päälle eikä heiniin joten rauhallinen yhteiselo jatkuu.

Tösse yrittää kovasti varoa, ettei tallo pientä valkoista hyrrää. Soosista en olisi ihan niin varma. Sillä on vuonohevosmaisen ilkikurinen pilke silmässä aina kun koiranhahmo ilmestyy maisemaan.

No, ei meillä hevosta jätetä koiranvahdiksi ja muutenkin yritetään olla varovaisia ja välttää turhia vahinkoja. Koirat pyörivät mukana tallilla ja muissakin hommissa, eipähän tarvitse päivän päätteeksi enää lähteä remmilenkille. Normipäivänä remuavat ulkona useamman tunnin ja siihen mahtuu useampikin intervallipyrähdys, painia ja muita koiramaisen kymmenottelun lajeja. Näkyy väsyttävän, sekä ruoka että uni maistuu kumpaisellekin paremmin kuin hyvin.

Tänään ei taida tämän kummoisempaa herua. Harmittaa jos ja kun joudun skippaamaan tänään kuntosalikeikan mutta toisaalta, eilinen juoksulenkki vaatii vähän palauttelua.

Ottakaahan tekin ihan rauhallisesti, missä lienettekin!



10 kommenttia:

  1. Soosi on selkeästi ikuinen luonnonlapsi luonteeltaan, senhän näkee jo ilmeestä. Ole siis armelias sille, tokkopa se ilkeyttään heiniä heittelee. Teillä kyllä siellä Torpan mäellä näyttää vallitsevan täydellinen harmonia, oikein sydäntä lämmittää kun näitä kuvia katsoo ja lukee tuota sun tekstiä. Olenkin ajatellut tappaa itseni josko saisin syntyä uudestaan jonain elikkona, päätyäkseni sinne teille. Esiintyisin mieluusti vaikka kymmenessä joulukuvaelmassa (siitä pääsiäisnumerosta ei niin väliksi) kun vaan pääsisi toljailemaan niitä maisemia. Koiruudet on ihan ykkösiä, terkkuja kuitenkin kaikille.

    VastaaPoista
  2. Soosi saa kaiken anteeksi, aina. Osaa mokoma ottaa niitä bambinsilmäilmeitä ja mielistellä niin, että hunaja valuu.

    Eikä meillä elukoita työllä rasiteta, että sen suhteen on kyllä ihan lokoisat oltavat. Hyvä jos jaksaa ylipainonsa kantaa.

    VastaaPoista
  3. Hah! Teidän Soosi ja meidän Juniori viihtyisivät varmaan mainiosti yhdessä! Juniori kun syö sillä tavalla, että ruokailun lopuksi piimäroiskeita ja ruokaa on enemmän kupin ulkopuolella kuin vatsassa tai jäljellä kupissa. Sitten tulee PP "tö huuveri" ja imuroi kaiken kupin ulkopuolelta.

    Tallinne on kaunis ja valoisa. Ja haitanneeko tuo nyt niin hirveästi jos Soosi vähän sotkee. ;)
    Kivoja kuvia taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta kehuista, minäkin tykkään, että talli on valoisa. Vaikka hevoset viettävät siellä äärimmäisen harvoin päivän valoisia tunteja, ne ovat ulkona suunnilleen 10- 12 tuntia vuorokaudesta.

      Silloin kun tuota tallia suunnittelin, arvelin, että karsinat ikkunaseinälle ovat fiksumpi ratkaisu. Nyt kun mietin, voisi olla toisinkin päin. No, tehty mikä tehty.

      Jotkut eläimet vaan ovat possusempia kuin toiset. Mutta Soosi on fiksu poika, se sontii yön aikana yhteen jymyläjään. Varmaan oikein tähtää että uusi satsi osuu tasan entisten päälle. Talikko notkuen sitä kekoa työstän kottikärryihin. Jotkut hevoset ovat karsinassa täysiä helikoptereita ja lantaa on tasainen kerros kaikkialla.

      Poista
    2. Toi sun termistösi jaksaa aina naurattaa; helikoptereita :D :D (voin sieluni silmin nähdä hevosen pyörivän ..skan lentävän :D)

      Poista
  4. Sulla on sitten hieno ja valoisa talli! Ymmärrän, miksi Soosin nimi on Soosi :)

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus, Soossin kuvailu olisi voinut kuvata myäs jompaa kumpaa meidän poneista, jos katsotaan pari vuotta taakse päin. Nykyään ovat jo melko siistejä! En oikein tiedä mistä ovat sen oppineet...

    Nätti talli, ihanat koirat ja hauskat hevoset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jilla :D
      Teillä on siellä Siuntiossa ilmeisesti sivistyneitä hevosia, nämä meidän peltopeikot ovat vielä vähintään puoliksi impivaaralaista sivistystasoa.

      Poista

  6. Terkkuja Torpan väelle Aurinkovuorelta !

    Kiirettä pukkaa sen verran hit o dit, joten kommentointi jää vähille. Hengessä olen tiiviisti mukana ja joka sanan käyn lukemassa, Jos en muuten ehi, niin sängyssä kännykästä ;)

    Voikaa hyvin ja/tai paksusti !

    VastaaPoista
  7. Nita, hyvinvoinnin toivotukset otan mielihyvin vastaan ja toivon sitä samaa teillekin. Paksustivointi on Paha Sana ja sitä ainakin minä yritän vältellä ja väistellä. Vähintään juoksen kolmesti viikossa karkuun :D

    Toivottavasti keksit pian parempaakin tekemistä sinne vällyjen väliin kuin kännykän tiirailemisen...
    Kaikkea hyvää teillekin! Uusia kuvia kiraffista kaipaillaan kovasti..

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com