lauantai 27. lokakuuta 2012

Lauantaina saunan jälkeen

Joku meni saunaan, pisti hatun naulaan
Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, sellainen on työmiehen lauantai. Irwinkös se tuommoisia lauleli?
No meillä ei päästy viideltä saunaan koska torpan maaorjien työpäivä oli vielä vinhasti vaiheessa.
Harriserkku tuli heti aamusta, eikä päässyt yllättämään meitä nukkumasta tällä kertaa. Hän on early bird, oikeasti.

Miehet jäivät värkkäämään autohallin sivuoven ylle katosta. On nähkääs jo kolmena talvena parikin kertaa joutunut lapiohommiin ennenkuin pääsee peruuttelemaan kiesejä ulos hallista. Lumet tulee alas iiiisolta alalta ja ainahan ne suurimmat lumimassat pakkautuvat siihen oven eteen. Selventävää kuvaa ei ole, en minä päivällä joutanut kameran kanssa pelaaman. Ehkä huomenna?

Katos sopii just yhteen Äitikullan katoksen kanssa ja nyt koko pitkä sivu niin sanotusti pesi kasvonsa. Nyt tietysti toisen pään remontoimattomuus erottuu kuin syylä nokasta. Hissuksiin kuitenkin edetään julkisivukorjauksessa ja seuraava haaste on tallin ja varaston pääty. Se korkea osa. Jonka maalaukseen ja korjauslaudoitukseen tarvitaan joku järjetön nostokurki. Siinä on katto korkealla ja seinät leveällä vaikkei lakeuksilla ollakaan.

Hauskaa oli myös se, että torpan tontilla juoksi kolme terrieriä eikä haukkuräkytystä kuulunut vaikka miten hiljentyi kuulostelemaan. Vain tassujen kopinaa jäisellä pihalla, ähinää ja pientä ärristelyä. Ei louskutusta eikä räkytystä. Iloitsin vilpittömästi. Terrierikin osaa olla hyväkäytöksinen.

Sotarkirves jota ei ole haudattu
Ajalta ennen Wilhelm Telliä
Sillä välin kun miehet nikkaroivat ja näpertelivät hartaasti suunnitellun katoksen kimpussa, me naisväki karautimme nastat renkaista ropisten kaupunkireissulle. Monta asiaa kananruuasta kookosöljyyn tuli hankituksi ja perilliset saivat viikottaisen shoppailutuntinsa kaupungin keskustassa. Pitkäkilpisiä ökymaastureita ja itämaan kansalaisia sai taas väistellä oikein urakalla, kyllä niitä ostosmatkailijoita näköjään riittää ruuhkaksi asti. Lidlissäkin kauheat jonot eikä juuri suomen sanaa kuulunut. En edes vilkaissut osuuskaupan tontille, siellä se vasta ryysis onkin.

Olin ihan hel-ve-tin iloinen kun sain töhöttää Pesoliton nokan kohti kotia ja jättää kaupungin valot taakse. Ovat sitten laittaneet jo talvinopeusrajoitukset, en tiedä monessako tolpassa välähti ennenkuin huomasin... tuleehan sieltä postia aikanaan jos rötös tapahtui.

Jättiämpärillinen makkarasoppaa á la Hirnakka kelpasi pakkasessa ahertaville jonka jälkeen olikin ns. iltavuoron aika. Talli kuntoon yötä vasten, kaikenlaista edestakas ramppaamista ämpäreiden, heinäkassien, kanojen, lampaiden pehkujen ja muiden kanssa.

Heti kun kaksi- ja nelijalkainen väki oli syötetty, sauna tulilla ja kaikki suunnilleen siellä missä pitikin, minä sonnustauduin elämää nähneisiin hurmoshousuihini ja kipaisin otavan suuntaan. Siis sen tähdistön.

Tänään olikin kymmenennen juoksukouluviikon yhteenveto, 23 minuuttia reipasta juoksua suuntaan x ja sieltä kotiin. Tein uukkarin kotia kohti 16 minuutin kohdalla koska kylmyys oli suoraan sanoen jäätävä, räkä jäätyi nenään ja hikihelmet ohimolle. Sain kuitenkin melkein 5 kilometriä rivakkaa liikehdintää aikaan ja hyvän hien pintaan. Henkikin kulki, vaikka pakkasilma ei mitenkään herkkua ole.

Poppamiehen rumpu
Ajoitin kotiinpaluun oivallisesti, Äitikulta taapersi juuri pihasaunalta pois. Sinne siis. Löylyt ovat lempeät ja saunan hämärässä suomalainen mieli ja sielu saavat juuri sitä hiljentymishoitoa mitä tämmöisen päivän jälkeen kaipaakin. Erakko minussa nautti suunnattomasti.

Kylmä, kuiva valkoviini tuntui ansaitulta. Sitä se olikin.
Olisin voinut istua takkatuvalla vaikka kuinka kauan ja tuijotella tulta, elävässä tulessa on oma taikansa.
Mieli ja kroppa rentoina oli hyvä astella jäätyneellä pihanurmella kotiin, Iso-J oli taas virittänyt tulia ja tuikkuja pihapuihin ja pihakiville. Kovin oli kaunista.

Ei yhtään hullumpi lauantai-ilta. En vaivaudu tarkistamaan lottokuponkia enkä jaksa perehtyä muihinkaan perinteisiin lauantai-iltojen aktiviteetteihin. Nappaan Peetureppanan kainaloon ja könyän petiin. Huomenna on virallisesti Talviaika. Ja päivä tuntia pidempi.

Näihin takkatulen tunnelmiin, lokoisaa lauantain jatkoa, missä lienetkin.

PeeÄäs:
Takkatuvan "sisustus" on Iso-J:n kokoelmista. Kaikenlaista vanhan villin lännen tarpeistoa olisi myytäväksi asti, mutta kun mistään ei saa luopua niin ei sitten. Ovathan ne oikeasti upeita, käsityötä perinteitä kunnioittaen. Jotenkin ne sopivat hirsitupaan.

9 kommenttia:

  1. Komeita ovat intiaaniaiheiset koristeet, totta vie. Kyyläsin niitä oiken pitkään ja antaumuksella. Se on kyllä hienoa pitkän päivän päätteksi (varsinkin kun on ollut koko päivän kylmässä ulkoilmassa) käydä saunassa ja rojahtaa sänkyyn. Kauaa ei unta tarvitse haeskella. Onneksi huomenna ei ole niin kauhean kova kiire, saa nukkua tunnin pidempään. Kerrohan Peetulle ja muulle orkesterille terkkuja.

    VastaaPoista
  2. Hirnakka! Kaveri ilmoitti naamakirjassa hauduttavansa hevospaistia ja sehän kirvoitti ihan kohtuullisen keskustelun siellä. Olisi kiva tietää hevosen omistajan mielipide asiaan...Itse en ainakaan täällä pystyisi pollea popsimaan. Enkä todennäköisesti suomalaista hevostakaan vaikka periaatteessa lähiruokana ja suht puhtaana en sitä nyt ihan täysiltäkäsiltä tyrmääkään.

    VastaaPoista
  3. Vaikka minut vedettäisiin tästä hirteen, niin hevosenlihasta tehty makkara on parasta makkaraa mitä tiedän. Tosin se on aika hintavaakin, tarjontaa ei käsittääkseni ole kovin paljon vai olenko väärässä?
    Tosin omaa hummaa (jos sellainen olisi) en lihoiksi laittaisi. Tekopyhyyttä? Ehkäpä, mutta sehän olisi kannibalismia jos omaa perheen jäsentään alkaisi syömään.

    VastaaPoista
  4. Mä komppaan Pepponea tässä heppa-asiassa. Omaa pollea en varmasti pystyisi syömään, mutta kyllä se niin on, että hevosen sisäfile on ihan pihvien parhaimmistoa. Meillä sitä syödään silloin tällöin, kovin useinhan sitä ei ole tarjolla. On syöty argentiinalaista ja suomalaista, hyviä ovat olleet kaikki.

    Hirnakka, mä tarkastin loton ja olen lottovoittaja! Ihan kokonaisen euron voitin. Se tuntuu jo melkein kettuilulta... Eipä tarvi taas vähään aikaan lotota.

    VastaaPoista
  5. Kyllähän se on niin, että viisas ihminen käyttää hevosesta kaiken muun paitsi hengen. Hevosia vain ei oteta teurastamoille noin vain, itse asiassa suurin osa raad... hengettömistä hevosista joko kuopataan omille maille luvalla tai ilman tai toimitetaan jätteenpolttolaitokselle hävitettäväksi.

    Meillä täällä omassa maakunnassa on lähiteurastamo joka ottaa hevosia joten aika moni hitaampi juoksija tai heikkolahjaisempi ratsu päätyy aikanaan vakuumiin ja pihvinä pannulle.

    Syy miksi hevosia ei teurastamoille oteta on minulle epäselvä. Ja kotiteurastuskin on kai jollain tavoin kontrollin alaista puuhaa. Toisaalta, jotkut kutsuvat hirvimiehen ampumaan hevosen ja hoitamaan sen lihoineen luineen porukalle jakoon. Hätätapauksessa kai siihen päätyisin minäkin. Itse en omaani pystyisi ampumaan enkä syömään. Joku roti. Anonyymiä hevosta olen varmaan elämäni varrella syönytkin.

    Silloin kun minä olin ihan pieni, meillä syötiin kotona suunnilleen aina riistaa. Muistan kun joskus ekaluokkalaisena sain kouluruokalassa eteeni lautasellisen sianlihakastiketta. Itkua ja kurkkuun pyrkivää yrjöä pidätellen sain pari lihaklönttiä nieltyä kun ope seisoi vieressä ja vahti että syön. Navettakarjan liha maistui riistaan tottuneen suussa todella tympeälle ja likaiselle. Meillä oli jauhelihakin hirvenlihasta tehtyä, sikanautaa ei ollut juuri koskaan. Metsäkanalintuja ja sorsia syötiin paljon mutta eka pakastebroileri oli ihan luksusta :D

    Ja kotona tehty mökkijärven kaloista tehty mureke oli ihan jotain muuta kuin kouluruokalan kalapuikot. Jostain syystä rakastin niitä rasvapaneroituja "kala"jalosteita.

    En ole vaivautunut tarkastamaan lottoa, pitäisköhän se nyt kuitenkin katsoa, jos vaikka omansa saisi takaisin?

    VastaaPoista
  6. Taallahan hevosta ei saa lihaksi teurastaa,( jo siitakin syysta, etta taalla kaytetaan sellaisia laakkeita, jotka tekevat lihasta ihmisravinnoksi kelpaamatonta). Tasta syysta hevosia rahdataan Kanadaan ja Meksikoon, josta sitten liha sitten paatyy eurooppalaiseen ruokapoytaan, sita en tieda mihin se laakeaine matkalla haviaa...Osa paatyy koiranruuaksi ja osa liimatehtaalle ja "terveet" hevoset rescuehen ;)Humaanisti hevosen saa lopettaa elainlaakari ja minulla on sellainen mielikuva, etta myos ampumalla elaimen saa lopettaa. Sita en tieda mita niille ruhoille tapahtuu...joku hakee ne pois.

    Samoin meilla syotiin kotona aina riistaa tai sitten teurastettiin itse kasvattama vasikka,possu ja varmaan ne lampaatkin paatyi lautaselle.

    Illalla Iltalehdesta nain, etta Pohjois-Karjalassa paloi talli hevosineen,ensimmainen ajatus oli, etta "huh, ei oo Hirnakan talli, kun silla on vaan kaks". Voimia sille, jota tallipalo kosketti.

    Ja jos sua taa lihakeskustelu kommenteissasi hairitsee, niin poista vaan. Maa voisinkin elvytella omaani tekemalla tasta paivityksen, niin saisin omassa paassani asian selvitettya. Kun asialla on puolensa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, löysin tämän kommentin sensuurilaatikosta. En tiedä miten se sinne oli joutunut mutta nyt on nostettu näkösälle. Tallipalo oli kamala. Sillä suunnalla on tutuntutullakin hevosia joten sydän kylmänä odottelin vahvistusta asialle. Siellä meni hevonen, varsa ja poni :( Melko uusi, remontoitu talli. Syttymissyytä voi vain arvailla, ehkä rotta puri sähköjohdon oikosulkuun. Kamala tapaus. Ja jokainen tulipalo on liikaa.

      Poista
  7. Meillä on haudattu vuosien saatossa luvan kanssa omalle maalle kolme hevosta. Yksi tuttu metsämies sitä ihmetteli, että satoja kiloja hyvää lihaa haudataan. Olin murhata kommentoijan. Kyseessä oli minulle rakas perheenjäsen.

    EU säädösten mukaan hevosten teurastus on tehty ylen vaikeaksi. Tuotantolinjat pitää pestä ja desinfioida täysin jos eri eläinlajia teurastetaan. Moni teurastamo ei ota ollenkaan hevosia ja osassa otetaan vaikka esim. kerran kuukaudessa.

    VastaaPoista
  8. Kumilakki tässä vaatehuoneelta hei, tulin vaan sanomaan että kiitti vinkistä. Eukko on entinen uimari (ihan aikuisten oikeasti, tosin hieman nuorempana oli tuo aktiivura mutta ihan sm -tasolla) ja kysyin että sattuisiko sillä olemaan missään kamoissa uimalakkia, koska hän käy vielä viikottain uimassa. No olihan sillä ja minä se päähän. Voi vittu minkänäköinen ilmestys olin, kun naama sinisenä ja silmät ylöspäin viistoon kääntyneenä katselin itseäni peilistä. Oikeesti, olin kuin paleltunut kiinalainen eli mun on pakko hylätä toi uimalakki - idea. Itseasiassa mun piti kommentoida että sellainen jauheliha missä puolet on sikaa/nautaa ja puolet hirveä, on maailman parasta. Kumilakki kiittää ja kuittaa.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com