Kalevalan päivä

Nyt pitäisi sanoa jotain viisasta ja jaloa suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi.
Hiphop, liput liehukoot saloissaan ja juhlistakoot. Itsenäiseen maahan mahtuu monta kulttuuria ja yhtä monta tapaa kokea suomalainen kulttuuri. En sano enempää vaikka runonlaulajia suvusta löytynee, kun vähän pintaa rapsuttaa.

Onhan se toisaalta ihan perhanan kerettiläistä tämmöisenä päivänä tällätä satavuotiaan torpan seinään rumaakin rumempi lautasantenni. Semmoinen siellä takapihan puoleisella seinällä kuitenkin nyt on. Maisemaa kaunistaa jo ennestään matontamppausteline joten menköön samaan rakennusperinnekulttuurihäväistyksen piikkiin.

En minä kyllä oikeasti tajua kenellä meidän huushollissa on aikaa lautasantennin kanavien antia selailla, kohta alkaa semmoiset käskytykset, hässäkät ja rakennusprojektit että telkkarista ei joudeta edes pölyjä pyyhkimään.

Se on kuulema se kahden kirjaimen tuoma huima parannus tv:n katselunautintoon. Kuulema HD tekee autuaaksi. Onko se sitten hard disk vai heavy duty... jotain muita japanialaisten telkkarintekijöiden juonia kahlita ihmiset passiivisina töllöttämään salattujen elämien uusintoja.

Minun mielestäni parasta televiissorin katselunautintoa on satunnainen lölliminen soffanpohjalla, kissa vatsanlämmittimenä ja koira kintuissa. Lehmätoffeeta kipollinen käden ulotuville ja vot, se on siinnä! Mä mitään Hoodeetä siihen osaa kaivatakaan.

Olen kehityksen jarru ja ylpeä siitä!


Toisaalta, antaapa Iso-J:n herkutella leluillaan. Ei ole minulta pois millään tavalla jos joku tykkää katsella daijut 3d-öögat päässä leffoja ja saada tyhmännäköisiä säpsyjä kun televiissorista änkeää kolmiulotteiset örkit silmille. Kivahan se on, ettäperilliset näkevät National Geographic -kanavalla hyeenan papanat teräväpiirtona.

Huomaatteko, minä todella yritän ajatella positiivisesti?

Positiivinen ajattelu kodin teräväpiirtotekniikan suhteen on yhtä helppoa kuin viime vuotinen kokeiluni Marraskuun rakastamisesta. Kyllä siihen pystyy. Jopa ne viisi maanantaita kuittasin kitisemättä.

Positiivisen ajattelun kykyään joutuu Iso-J:kin kasvattamaan, sai postia liikennenopeuksien valvontaa suorittavalta viranomaiselta. Ajokorttia tarvittaisiin nyt nimimiehen kansliaan muutamaksi viikoksi. Ikävämpi homma mutta toivottavasti ei ole ihan täysin kiveen hakattu päätös. Se nähkääs tietää sitä, että meikätyttö lähtee baanalle ja Iso-J päivystää liikepaikalla.

Päivän kuvat ovat vuoden takaisia räpsyjä. Ei ole vielä jääpuikkoja ihan tuossa mittakaavassa. Mutta kyllä ne sieltä taas tulevat. Yhtä varmasti kuin maaliskuu joka alkaakin heti huomenna.

Illalla on ohjelmassa visiitti Metsänpojan kasvatuskotiin ja jonkinlaista höpöttelyä karvakorvien kanssa. Se, ketä juttusille tulee, jää nähtäväksi. Nyt vielä tovi jos toinenkin niitä ihan oikeita töitä. Johan tässä taisi tulla kahvipaussille pituutta.

Pysy tarkkana, oikein nohevaa alkanutta viikkoa ja lomakelejä niille keillä nyt lomaviikko sattuu olemaan.