Tunnettu vanha viidakon sanonta kuuluu muistaakseni jotenkin niin, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat huonosti valittua sanaa... Seuraa kuvasarja. Älköön kukaan moittiko kuvien laatua, harvat kuvasin minä ja silloin jos Iso-J zuumaa hevosia, on oikeasti hurraahuudon paikka. Ready? Ladies, start your engines!
 |
| Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt |
 |
| Viikinkihevosen harja |
 |
| Pipopäät kerrankin pulisematta |
 |
| Lähtisitkö silloin kanssani lenkille? |
Vastaus viimeiseen kysymykseen: KYLLÄ!!!!
Herra Viikinkihevonen muuttaa metsästä torpalle laidunkauden koittaessa.
Koko perhe lankesi polvilleen Herra Viikinkihevosen loitsimana. Pieni ystävällinen hevonen. Hevosen lapsi vasta.
Ystävät, tiedän että tämä tuli teille äkkiä.
Niin se tuli kuulkaa meillekin. Aamulla oli huoleton ja onnellinen leppoisaan pyhäpäivään orientoitunut paluumuuttaja. Ja nyt, kuulkaas, kohisen harmaantuu huolella raidoitettu kuontalo. Hevonen pitäköön luojan luoman kirjavan kuontalonsa minä tyydyn kohtalooni. Ja teen sen mielelläni.
Ai niin.... nämäkin linssiluteet piti tallentaa:
 |
| Mustalla orilla on oma lauma |
 |
| Ja laumassa valkea tamma |
 |
| Missä tamma, siellä usein varsa |
Ja olihan siellä kuulkaa paljon paljon muutakin. Kaikkia ei nähty, osaa ei valon vähyyden vuoksi saanut taltioiduksi ja noh... osaa ei vain tullut kuvatuksi. Mutta kyllä me asiaan palaamme, useampaan otteeseen. Uskallan luvata.
Tapani mukaan en mainitse nimiä, pidäthän sinäkin ne omana tietonasi jos ja kun tiedät.
Näin se nyt vaan menee... ajopuu kolahti rantaan.
Elämä vie! Jatkoa seuraa, maltan tuskin odottaa ;-)
Onnnea! Onnea! Onnea! Roppakaupalla Onnea!
VastaaPoistaHieno on hevosen poikanen, ystävällisen utelias on katseensa, harjansa vallan hurmaava ja korvansa utelias!
Piti jo turvautua puhelinyhteyteen Hirnakan kanssa, samalla saan testamentattua juuri vuonohevoskoon varusteet ajovaljaista lähtien juuri oikeaan osoitteeseen. Siitäkin on oloni tyytyväinen. Joutilaat hevosten kamat ovat itse asiassa sangen surullista katsottavaa. Nyt nekin saavat uuden elämän.
Taitaa Torpalla olla unettomia tyttösiä useampiakin... voin kuvitella neitiosaston täpinää - oma poni! Paluumuuttajien luxusta - on tilat ja tilukset muuttaa unelmia todeksi.
Siunaus, johdatus ja varjelus on Hirnakan poppoolla mukanaan. En muuta sano. Elämä ja kohtalo tuovat eteen tilaisuuksia, joihin tartutaan.
Onnea vielä kerrran!
Vautsi mitä uutisia täältä luenkaan!! Ihan hurjan paljon onnea uudesta perheenjäsenestä. Tyttöjen riemun voi vain kuvitella ja siihen laidunkauden alkuun tuntuu olevan niiiiiin pitkä matka vaikka ihan pianhan se jo on.
VastaaPoistaMinun 1/10 oripoika lähti torstaina suureen maailmaan eli Kouvolan ratatallille opettelemaan tulevia töitään. Iso muutos kun on tähän asti ollut äidin kaverina maalaistallilla mutta niin se vaan menee.
Ja työt kutsuu....
Ja lisää kuvia todella odotetaan, aivan ihana tuo teidän uutukainen!!
Onnea tupsu-harjaisen komean kaverin uudelle elämälle Torpalla!
VastaaPoistaWautsi wau : )
VastaaPoistaHieno on, hiano.
Lähipiirissäni vaikuttaa pari vuonista ja ne ovat tosi symppiksiä pakkauksia.
Omanarvon tuntevia, kuinkas muuten, mutta symppiksiä.
Onnea ihan kauhiasti. Lisätietoja täytyy urkkia hetipaikalla meilitse, puhelimitse.
Kaikki käy : ))))
Nitalle lähtee tyrnimehua ja Hirnakan perheelle pientä askartelua valjaiden muodossa.
VastaaPoistaHirnakan paketissa on ponikoon ajovaljaat, myös pitkät ohjat. Sitten siellä on rungoton satula ja siihen geelialusta. Samoin ponikoon suitset ja yhdet kolmipalakuolaimet. Juoksutusliinalle voi olla myös käyttöä. Valjaita ei ole aikoihin pesty eikä rasvattu, mutta ajattelin siinä olevan tytöille mukavaa puuhastelua laidunkautta odotellessa :D
Ne jalustimet ovat islantilaista mallia, jos tytöt kysyvät... samoin päävehkeet on issikkamallia, mutta viikinkihevonenhan se on vuoniskin. En usko sen vierastavan...
Iloisia saipppua- ja rasvaushetkiä! Paketti lienee huomenna tai ylihuomenna perillä. Karjalaan kun on vähän mutkikas reitti.
Pika-Tänks Titalle : ))
VastaaPoistaLauantaina aloitin "uusi elämä" kurssin ja siihen sopii enempi kuin hyvin tuo tyrni.
Tackar o pockar.
Ja pistit kyllä melkoisen puuhapaketin Hirnulaan. Tytöillä (pienillä ja isolla ; ) on toinen joulu kun pääsevät sitä availemaan ja tavaroita penkomaan.
Hienosti tehty.
Mä olen menossa kaverin luo "hevoskirppikselle" ensi lauantaina. Hänen suokkiruunansa lähti ilmavoimiin jo tovi sitten, mutta vasta nyt kaveri pystyy luopumaan tarpeettomista kamoista.
Mä otan maksua vastaan "pitkäaikaiseen lainaan". Palautan sit jos tarvetta ilmenee : )))
KIITOS YSTÄVÄT!
VastaaPoistaHöntinonnellisessa pumpulipilvessä olen kelluskellut koko päivän. Vieläkään en oikein tajua...
Illalla on syytä rohkaista mielensä ja avata Hawkenin lähdön myötä suljetut laatikot. Harjat ja helyt jäävät kimonkarvoineen muistoihin, mutta pitäähän ne joskus inventoida. Siellä on yhtä sun toista tarpeellista.
Ilmeisesti Titan paketin myötä on syytä kaivaa nahanhoitoaineet esiin... Torpa tuvan kattohirsissä on muuten vieläkin ne ikiaikaiset valjaittenrasvausta varten laitetut pidikkeet. Siitä vaan remelit kattohirsiin ja rasvaamaan.
Herra Viikinkiä täyty käydä vähän mittailemassa, pitäähän metsien miehelle takki laittaa, ajohommissa saattaa tulla hiki ja milläpäs muulla karvapallon kuivaat kuin imuvoimaisella fleecellä.
On tämä vaan niin pakahduttavan mukavaa!
Kas kummaa kun sana kiirii, blogin matkamittari raksuttaa ihan villisti ;-)
VastaaPoistaMulla on kaksi (pesemätöntä...) fleecevuorista sateenpitävää loimea kokoa 145 vai oliko se 125... pitääpä käydä tsekkaamassa. Ovat ehjiä (muistini mukaan) ja aika uusia. Joutilaita.
VastaaPoistaPaketit lähtivät maailmalle. Hymyilyttää ajatuskin, kun Torpan naisväki tutkii ajovaljaita... että kuinkas ne puetaankaan. Ohje on - setolkka ensin, sitten rintaremmi. Ja ohjat tulevat setolkan metallirinkuloista läpi. Helppoa kun sen hoksaa. Kato samankokoiset remmit toisiinsa kiinni :D
Voipi olla vielä kasvunvaraa niissä ajovaljaissa - ne on olleet hyvin syöneen, vatsakkaan issikan käytössä. Mutta myös ruunapoika kasvaa... ja lisää reikiä saa tehtyä.
Olipa kiva laittaa paketteja matkaan. Luulisin harvan ruskean pahvilootan herättävän yhtä suurta, kihisevää innnostusta varsinkin siellä neitiosastolla...
Vingun innosta ja odotan innolla matkahuollon piippaavan noutomerkkinsä. Kiitos Tita, kiitos! Tuskin maltan odottaa kun pääsen mittanauhan kanssa metsänpojan kimppuun.
VastaaPoistaTämäniltainen kehonhuoltotreeni on peruttu (en se minä ollut!) joten kurvaan kotiin kiireen vilkkaa tonkimaan harjapakkeja ja muita kyynelsilmin suljettuja laatikoita. Melko päivälleen kaksi vuotta sitten...
Nyt täytyy kyllä tunnustaa, työ haittaa merkittävästi harrastustoimintaa ;-) -mutta mahdollistaa sen. Ja monta muuta asiaa. Joten työ ensin, hupailut sitten.