Pieniä kriisejä

Aamutaivas näytti tältä, sieltä se auringon hymynaama uskollisesti pinnistää ylös ja lisää lämmitystehojaan, päivä päivältä. Toivotan kevään tervetulleeksi. Kuvan vasemmassa laidassa on tuommoinen harvempi metsänreuna. Siellä takana on lehmätila ja melko tuhti kevääntuoksu sieltäkin kiirii. Liete on elämän eliksiiriä... ja lupailee myös uutta kasvukautta.

Eilinen oli aika rasittava. Ja jotain katastrofin aineksiakin olisi ilmassa ollut, mutta onneksi selvittiin vähällä.

Tein tuttavuutta oman sietokykyni rajojen kanssa eilen kun odottelin tovin jos toisenkin spinningtunnin jälkeen autossani. Ulosmenoportilla tientukkona oli volvonlotja jota pakkonaitettiin hinausauton kanssa. Aika pitkään siinä meni ennenkuin volvo kiipesi sovulla hinurin selkään. Kiipesi kuitenkin, ihan samaa tahtia kuin v-käyrä hikisen ja hyväävauhtia kylmettyneen itseni sisällä.

Jäätävin mielin kurvasin kotimatkalla vielä markettiinkin. Pikahölkkää kassalle ja ostokset hihnalle. Siihen kehkeytyikin varsinainen hulabaloo, sirkus ja tuijotuskilpailu aitoon talvisodan henkeen kun kassarouva koetti selvitellä ostosturistien asioita. Jono kasvoi takana ja viereisillä kassoilla joten turha siitä oli mihinkään lähteä.

Jalkaa polkemalla ja kiukuttelemalla ei asia edisty joten en päästänyt sisäistä viisivuotiastani vapaaksi. Hyvä minä. Ihmeen tyynesti pystyin taas kerran toteamaan senkin jäätävän faktan, että tämän kaupungin liikennekulttuuri on jostain hemmetin syvältä. Joka toisen biilin ratin takana on sarvikuono ja joka toisen takana muuli. En tiedä kumpi minä olen. Helinä-Keiju? Kilahtelen... harvoin räjähtelen.

Ellin jäätävä katse

Torpalle päästyäni alkoi julmettu autojen tyhjentäminen kun samaan aikaan purussa olivat niin oma kiesini kuin Pesolito jonka Iso-J sompaili pihaan samaan aikaan. Samoilla kivistävillä lihaksilla ja mieli maitohapoilla kipaisin kurkkaamaan kanalan väkeä. Ja siellä oli myös kriisi. Joku oli sulkenut huonosti kanalaumoja erottavan verkko-oven ja Kullervo Kostonjumala oli kurittamassa Silkkikukkoa. Hirveä hälinä ja kaakatus. Silkki-Severi näytti lähinnä jyrän alle jääneeltä ja äärimmäisen ryvettyneeltä. Mutta seisoi omilla jaloillaan, hieman horjuen.

Voin kertoa, että kuuma sauna ja kylmä valkoviini tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Onneksi sauna oli kuuma ja viini kylmää eikä toisinpäin.

Ulkoilua ja raitista ilmaa Ellin tapaan

Onneksi eilinen jäi jo taakse ja yö oli levollinen. Illallahan Iso-J:kin sai rämpiä umpihangessa sulakkeiden vaihdon merkeissä. Isoa miestä upottaa ihan eri tavalla kuin tämmöistä pientä tappia. Sulaketaulu menee nyt pikavauhdilla vaihtoon, vedetään kerralla riittävän tanakka pohja, voimavirta ja kaikki kerralla entiselle lammastilan tasolle. Sähkölaskun suuruutta voi tulevina vuosina hämmästellä.

No nyt on onneksi jo torstai. Lyhyt työpäivä, kampaamoterapiaa ja koti-ilta. Tänään minä vihdoin juhlallisin menoin avaan Titan lähettämän laatikon. 

Elli ja jokapäiväinen leipä

Eiväthän nuo minun eiliset koettelemukseni olleet silleen oikeesti isoja juttuja. Mutta tiedäthän, joskus liika vain on liikaa. Hyvä homma tässä on se, että niin kauan kuin minun murheeni ovat tuommoisia pieniä potutuksia, elämässä on oikeasti kaikki ihan todella hyvin. Ja ihanasti.

Hyvää torstaipäivän jatkoa lukijoille, ihan kaikille ja kaikkialle. Älkää hiiltykö pienistä. Ei pienetkään meistä.