Tässä inhorealistinen kuva siitä, miltä näyttää laumassa nujunnut kaksivuotias fjoordhäst.... hei hetkinen! Fjoordhäst? Monet tietävät traumani fjoordien suhteen. Se yksi murheenmusta Galatiski oli varsinainen vitsaus autoksi.. ettei nyt vain olisi nimi enne ja fjordhäst virheliike?
Siinnois raamit, tuosta pitäis hevonen tehdä. Hyvä siitä tulee, eikä elämä totisesti käy pitkäveteiseksi lähivuosina. Tänään olisi syytä tavoitella kasvattajaa ja sopia tulevien viikkojen aikatauluista. Pitää ottaa nämä uudet velvollisuudet huomioon myös työvuorosuunnittelussa ;-)
Illaksi ei muuta ohjelmaa kuin pikainen stoppaus tilitoimistolla ja kaupan kautta kotiin lumitöihin.
Kanalan huoltajuuskiistojakin pitäisi pohtia, olisiko syytä erottaa hautova kana toisista vai onko autuaampi ollessaan muiden joukossa? Aitiopaikalta saa ainakin muiden siipiveikkojen puuhia vaklata ja vaikuttaa varsin levolliseltakin löhnätessään munien päällä. Kukapa ei...
 |
| Höntit lapset |
Tältä päivältä ei toistaiseksi tämän kummempaa, näillä kuvilla mennään toistaiseksi.
Hautovan rouvan kammioon voisi laittaa verkkoseinän, katiskaverkon tapaisesta.
VastaaPoistaMuutama naula rakennuksen runkoon.
Hautova kana poistuu n. kerran vuorokaudessa pesästä, siksi aikaa verkko auki.
Ruokailun ja paskomisen jälkeen hän kyllä kiirehtii pesään.
Jos hautova kana EI ole se A-kana, A-kana voi pistää sen pihalle pesästä, ei välttämättä itse kuitenkaan hautoisi.
Ja liikennepesissä munat likaantuvat ja jopa särkyvät helposti.:)
Kiitos Maria.
VastaaPoistaHautova kana on Mahti-Mamma, ehdottomasti Alfaemäntä. Tänään pesä on ollut erityistarkkailussa ja liikennöintiä pidetään silmällä. Kunhan pääsen kotiin, mietitään asiaa uudelleen.
Katsotaan sitten olisiko syytä häkittää muniva kana erikseen, samaan tilaan toki mutta omaan yksiöön. Vanhat kissanäyttelyhäkit (ne iiiisot valkoiset) ovat loistavia siihen tarkoitukseen. Meinasin tipusetkin laittaa semmoiseen kasvamaan. Arvatenkin ovat mikropieniä.
On niin vaikea olla hillitty ja tyyni kun tekisi mieli kiljua innosta, mennään illalla moikkaamaan Metsänpoikaa ja otetaan vähän mittojakin. On niin pimeää etten varmaankaan saa minkään sortin kuvaa vaikka tuhti salamakin on. Noh, kassellaan.
Tjaa... miksi ihmeessä pitäisi olla hillitty ja tyyni? Ihan vain kysyn? Miksipä pidätellä sisällään suurta riemua...
VastaaPoistaOn se. Söpö. Ja niin ihanat on viikinkiheposen katse! Ei se ole mitään sukua fjoordille. Höpsis...!
Suurta riemua leimuten näytin (kuvaannollisesti) keskisormea lumikolalle kun kurvasin pihatieltä hevoslasta katsomaan. Pipopäät pomppivat takapenkillä innosta pulisten. Siellä se metsänpoika, sankar jylhän kuusiston, seistä törötti hiljentyneenä heinäkasan ääreen.
VastaaPoistaEi ollut milläskään vaikka touhusin mittanauhan kanssa siinä iholla.
Viikonloppuna otetaan pentu pois pusikosta ja katsotaan tilassa ja valossa miltä Herra Viikinkihevonen oikeasti näyttää. Ikään kuin minä mitään (vuono)hevosten rakenteesta älyäisin...
Nähtiin myös mainio kanaparvi ja kolme vuohta. Ellulla oli yllätyskilit eikä ole ikinä niin pieniä kilejä nähty. Veljet Hulluudessa, Winston ja Milton ovat kutakuinkin samaa kokoluokkaa kuin ne pikkuiset päkättimet.
Lunta tulee, kyllä tulee juu. Varasin porrasluudan oven sisäpuolelle, pystyn aamulla hosumaan edes jollain lumia etemmäs, ovenraosta mahtuu ehkä just ja just luuta. Ei lapiota
Koipi on jomottavan kipeä. Pitänee sipaista linimenttiä päkiään ja panna maate. Sitä se renkaanpotkiminen eilen tiesi.
Hevosenpoika on herttainen, todella sievä ja hyvin luottavainen katse ja ehkä ripaus vekkulia, voi olla että rajoja vielä kokeillaan mutta niin se pitää ollakin. Peba-kuva oli ehdoton, todella luomu. Nemppalassa järjestellään kalenteria...jepjep! Tänään aamuyöstä heräsin uneen, jossa mielestäni jo verhon takana valaiseva aamu oli sunnuntai. Taidan ottaa käteeni ajankäytön oppaan ja hömppäkirjojen sijasta opetella asioiden priorisointia ja kaikkea muuta hyödyllistä. Huomisesta pari päivää matkailua ja sen sellaista. Terkkusia Torpalle!
VastaaPoistaTänään kyläpaikan naapurissa oli lauma hevosia. Ja minishettiksen kokoinen raviponi. Ehta orhi. Vaan sen pienen pieneen turpaan puhalsin terveisinäni (kontallaan hangessa) ja sain ystävälliset puhallukset takaisin. Sen olis voinut pakata farmariauton takaosaan ja tuoda kotiin. Voi että sentään, kuinka pieneen pakettiin mahtuu koko hevonen! Ja on kuulemma koko 16 hevosen laumasta se pahansisuisin... sanoi omistaja kun näki minun konttaavan hangessa höpöjä orille jutellen. Ei se minua hulluna pitänyt, mutta olikin ehta hevosmies. Kyläpaikan väki kattoi ikkunasta ja piti aika omituisena...
VastaaPoistaOi katto nyt itekin tuota "Höntit lapset" nimettyä kuvaa - ja viikinkihevosen silmien kastsetta. Siinä se on. Ihan ikuistettuna. Lempeys. Pitkämielisys. Rakkaus. Pilaamaton luonne.
VastaaPoistaOli hyvä juttu taas tuo kohtalon johdatus. Sitä vielä kiität moneen kertaan. Osu ja uppos - vanhoilla termeillä. Mutta se vain on niin siinä!
Paljonko senttejä oli säästä häntään?
Kiitos Tita, kiitos Nemppa ja kiitos kaikki. Onnenkyyneleet kuumottelivat eilenkin mutta onneksi oli pimeää ja niistämisäänet kuuluvat talvi-iltaan.
VastaaPoistaHassun pieni hevonen, mita säkänypykästä hännäntyveen oli n. 120 cm ja ryntäistä persauksen alle lähempänä 170 cm. Korkeutta ei paljon mittään, meikäpätkäkin tuntee itsensä ihmisen kokoiseksi ;-)
Jatkan päivän merkinnässä, tänään pitää lähettää Sarikalle kukkia!
Syvennyin toviksi tutkimaan hönttilasten kuvia. Voi miten tyytyväinen hymynkare ujomman perillisen suupielessä ;-)
VastaaPoistaPerillisiä on vannotettu olemaan hiiskumatta koulussa. Jotenkin tuntuu nyt viisaammalta vaieta. Äitikulta tosin on päässyt ns. piireihin, hänen muinainen opiskelukaverinsa asuu sattumalta kävelymatkan päässä. Ja joku sukulaiseni emännöi jotain rantatilaa muutaman kilometrin päässä. Että kyllä ne torpan asiat leviävät kylille, halusin tai en.