Hirnakoita onhan noita

Tämä kaveri puhaltelee Titalle lämpimät synttärionnittelut. Hieno keväinen päivä juhlia synttäreitä!

Tänään on todellakin nautittu kevään haparoivista ensiaskeleista. Aurinko tuli esiin pilvien takaa ja paistoi niin kuin koko talven eteläisellä pallonpuolistkolla voimia varastoinut aurinko voi paistaa. Melkein tunsin kuinka ensimmäiset pisamatkin pyrkivät nenännokkaan.

Iltapäivällä pysähdyin torpan pihalla ja kuulin kauan kaivatun äänen: tip-tip-tip.... kyllä,  alas asti tippui räystään reunalta sulamisvedet. Jihuu!

Perillisten viettäessä tallielämää heppakerhon merkeissä minä kurvailin Metsänpojan tiluksille. Karvanlähtö on jotain niin järjetöntä. En paljoa valehtele jos sanon, että takahampaatkin on täynnä keltaisia karvoja.

Kävelyharjoitukset eivät olleet helpoimmasta päästä mutta jokunen kelvolliseksi luokiteltava hetkikin onneksi tuli. Tästä on hyvä jatkaa.

Sitten tapahtui jotain vallan kummallista. Menin vielä hetkeksi zuumailemaan pitkänaamoja kevätaurinkoon. Kolmen kopla tuli tietysti rapsutusten toivossa kuikkimaan, oma jupopää rehvasteli muille: hei kaverit, toi tappi on mun laumaa.

Mutta sieltä hevosenpoikasen takaa kurkisti lauman ujoin ja yritti ihan selvästi kertoa, että asiaa olisi.
Siirryin vähän kauemmas, parempien kuvakulmien toivossa ja hevosporukkakin hajaantui.

Tämä neiti tallusteli luokseni ja meille kehkeytyi oikein mukava juttutuokio. Minua rupesi kovastikin haukottamaan ja se tarttui tammaankin. Siinä me sitten rusketettiin ikeniämme kevätauringossa ja nautittiin olostamme.

Se, mitä tammaneiti minulle jutteli, on hyvin henkilökohtaista enkä aio asiasta enempää nyt jaaritellakaan. Hieno hetki kun ihmisenpätkä pääsee hevosen uskotuksi.

Käppäilin autolle vallan pöllähtäneissä tunnelmissa. Ja melkein unohdin hakea perilliset toiselta tallilta.

Kotitorpalla Iso-J mesoi lumenpudotushärvelin kanssa pelastamassa aittavanhusta lumitaakan alta. Samaan hyvään tahtiin tiputteli lumia vähemmäksi myös riihen harteilta ja kanalasta. Kanala olisi varmasti rysähtänyt taakkansa alle.  Voi kauhistuksen kanahäkki miten lähellä oli täystuho!

Iso-J on kuulema jo kolmesti nähnyt unta, että meillä on aitan eteläpäädyssä kesähuone ja siellä vaalea lankkulattia. Kuulema jos aitta kolmesti käskee, on silloin uskottava. Joten remppalistaan merkitään muiden kiireellisten lisäksi aittarojektin käynnistys.

Onhan se niin, että tuo hieno vanha aitta elää ehtootaan mikäli uudelleenkengitystä ei saada tehdyksi aivan lähiaikoina.

Se on sitten ihan turha nillittää romahtaneen perinnerakennuksen äärellä.

Saunakin kutsui vallan houkuttelevasti. Hevosenkarvainen ja huolella höplyytetty kuontaloni kaipasi kiireesti freesausta. Eikä hikinen pipokampaus ole varsinainen esteettisesti kohottava kokemus.

Sauna on kyllä sellainen terapiamuoto että harva menee edelle. Kiukaan sihinä rauhoittaa sihisevät ajatukset ja tyynnyttää kuohuvan mielen. Nyt on hyvä ja levännyt olo.

Seuraavaksi vanhempi perillinen kantaa pöytään runsain mitoin jäätelöä, vuorossa on perheleffa Itse Ilkimys. Oikein mukava tapa viettää sunnuntain alkuiltaa.

Tämä on ollut hieno päivä, toivottavasti sinullekin.

Dynaaminen Duo kinoksella