Ihmeparantuminen

Vaihdetaan välillä puheenaihetta... kuka nyt aina jaksaa jauhaa hevosista? *hmmmmm*

Kuten monet ovat ehkä tulleet tietoisiksi, torpan Vanhalla Armolla on Huono Selkä. Äitikulta on ketterä kuin gaselli mutta minäparka olen kärvistellyt ruotoni kanssa vuosikaudet.

Tänään kuitenkin kuulin olevani terve. Ei tarvita leikkausta kun ei ole mitään isompaa laittamista. Niin että what? Voimakkaasti vasemmalle kiertyvä skolioosi ei ole iso vika. Hieno homma ja aplodit sille.
Se, että olen välillä tyystin rampa, nilkku ja könkkä on kokonaan toinen juttu.

Huomaa rusakkoloikkarin jäljet takakinoksessa

Tita ehti jo lohduttamaan, että on oikeasti ihan hyvä homma jos vika on pehmytkudoksissa. Niitä voi viruttaa, vanuttaa ja käskyttää ottamaan rennommin. Jos nikama hajoaa, on potilaalla totisempi ilme. Selvä. Pitää panostaa lihaskunnon treenaamiseen ja koettaa elvyttää itsensä entistä ehompaan kuosiin. Hyvää kuntoa ja piiiiitkiä hermoja tarvitaan tulevina vuosina kun kaikenlaista temmeltäjää asettuu torpan kotikukkulalle.

Sinistä ja valkoista... Iso-J kipaisi taannoin katolle ja pudotteli enimpiä lumia alas. Tänään todellakin kaipasin aurinkolaseja, aurinko häikäisi ja lumi oli niin sokaisevan valkeaa. Kyllä tämä nyt jo keväältä tuntuu. Vähän mielikuvitusta peliin ja auringossa oli aavistus lämmöstäkin mukana.

Ilolla tervehdin lumia sulattavaa kevätaurinkoa. Kaupoissa on jo helmihyasinttiasetelmia ja ties mitä kevätherkkuja. Ensimmäiset unikonsiemenet on jo ostettu, niitä ei ripotella sämpylöiden päälle vaan yrttimaan mustaan multaan muutaman kuukauden päästä.

Voi veljet ja veljen vehkeet! Ajatus karkaa väistämättä kevään tuomiin uutuuksiin...

Raahasin tänään varastolta tupaan kaksi vuotta sitten kyynelin sinetöidyt tallilaatikkoni. Tuttu hevosenhaju tulvahti nenään ja ne harmaat karvat toivat paljon erinomaisen hienoja muistoja mieleen.

Perilliset lajittelivat harja-arsenaalin ja yksi pakillinen käyttökelpoisia pääsee pesun kautta käyttöön.  Hyvä oli levitellä varusteita tuvan lattialla kun Iso-J loittonee koko ajan etelämmäksi. Ei ollut mäkättämässä karvoista ;-)

Kanalassa tilanteet muuttuu päivittäin. Munintapesään ahtautui toinenkin mammakuumeinen kanarouva. Ratsasin mahanaluset (munia täys) ja totesin, että hautovat kimpassa. Voiko todella olla joku oppisopimushomma? Antaako keltainen kana nyt muninnasta kisällintyönäytteen?

On ne veikeitä. Koetan päästä tuntumalle kamerani kanssa.

Tähän varsanpyllyyn on hyvä päättää päiväkirjamerkintä tämän päivän osalta. Pakkasyö kiristelee nurkkahirsiä mutta vastavetona uuninkylki kerää ihanasti lämpöä riuskan lämmityksen jäljiltä.
Tuleva yö kuulema tupsauttaa lisää lunta etelänväen iloksi... ja huomispäivä antaa sitä meillekin.

Kalenteri alkaa kuitenkin kääntyä väistämättä kevään puolelle ja lumi saa väistyä. Se nyt vaan menee niin! Hyvä niin.