Häiriöitä kuvayhteydessä

Herra Pakkanen panee niin ponnekkaasti, että kuvatkin jäätyvät bitteinä jonnekin adapterin ja tikkuaseman väliin. Ollaanpa sitten ilman.

Talvi kättelee riuskalla otteella. Päästäisi jo irti ja menisi matkoihinsa. En minä vielä ole henkisesti valmis hellekesään mutta kevätkelit ottaisin jo vastaan. Lämpimät päivät, hankiaisen ja aina vaan lisääntyvän valon. Ja päivä päivältä vajuvat kinokset.

Katselin eilen Titan kuvia ja siellä pohjan perukoilla näyttää olevan päivä pidempi kuin meillä. Onko näin?
Pakkaslukemat lienevät tasaisen huimat kaikkialla. Viimeyönä nurkkahirret napsuivat -28 lukemissa ja lienee ollut kylmempikin, en jäänyt ihmettelemään vaan loikin takaisin vällyihin. Täällä itäosissa on nyt kylmintä, setä raadiossa kertoi juuri asiasta. No kiitti ihan älyttömästi. Helteisin ja kylmin. Ei käy tylsäksi.

Kissarykmenttiä ei saa torpasta pihalle kuin kantamalla. Ja silloinkin pitää olla tarkkana etteivät samoin tein sujahda längistä läpi takaisin tupaan. Energiaa riittää sisätila-akrobatiaan ja viime yönä oli eräänlainen kyllästymispiste senkin suhteen. Nukuin viattoman pienyrittäjän unta kun havahduin tavallista kovempaan tassujen kopinaan. Seuraavassa hetkessä pimeästä mätkähti jokin pieni, painava ja pahuksen vikkelä olio, suoraan naamalleni. Nytpä on minun poskipäätäni käytetty u-käännösalustana, onneksi ei ollut kynsiapina. Silmäkulma ei ole mustana, voin siis sonnustautua piakkoin työmaavetimiin ilman pancake-meikkejä.

Ennen töihinlähtöä on syytä viettää hetki häikäisevässä auringonpaisteessa, saisikohan sieltä jotain kuvia? Viikonloppuna aion kahlata peltojen poikki metsänrajaan, siellä on varmasti paljon eläinten jälkiä. Papanoita ja ties mitä jännää. Löytyi sieltä viime kesänä muuten ketun retuuttama puutarhahanskakin. Päättelin ketun tekosiksi, kukapa muukaan?

Pihatietä pitkin torpan mäelle näyttää jälkien perusteella nousevan niin rusakkoja, metsäjäniksiä, supisakki kuin naapurin kissakin. Yövieraita riittää. Tuvan ikkunan alla kasvavan ruusupensaan kiulukat on nyt syöty ja papanat jätetty kinokselle. Kettu kiertää jälkien perusteella öisin riiheä (ja kanalaa) ja  pöllö on saalistanut pientä saalista, löytyi siivensipaisun jälkiä hangelta.

Kanalassa on muuten havaitavissa massiivista mammakuumeilua. Parhaillaan kolmekin kanarouvaa (niitä pieniä) lojuu lättänämallisena pesässä. Jopa se hörhöistä hörhöin valkoinen silkkikana tekee hautomisasentoharjoitteita. Tässä saa olla tarkkana että tulee kerättyä liiat munukat pesästä pois, niitä alkuperäisiä haudottavaksi jätettyjä munia on käsittääkseni 4 jäljellä, yksi löytyi lattialta kylmettyneenä.

Kesällä on syytä tullata kanatarhan pusikot huolella, harrastavat salapesiä nuo chabokanaset.

Tämmöisiä kuvattomia havaintoja hämärästä luonnosta ja talviselta pihalta. Enää pitäisi motivoida itsensä luopumaan villasukista ja sonnustautumaan niihin kaupunkivehkeisiin.  Tänään onkin pitkä päivä edessä, kello käy iltakymmentä kun pääsen kotiin. Onneksi vapaa viikonloppu kompensoi tämmöisen kiireemmän viikon melko tehokkaasti. Lisäksi pääsen buustaamaan itseäni hevosvoimilla. Yksikin riittää kun on riittävän tehokas.

Heippa!

Peeäääs: riehakasta ja hauskaa penkkaripäivää abeille!