Pesänrakennusta

Torpalla on tänään aidossa pesänrakennushengessä, kanarouvan esimerkkiä noudattaen,  kunnostettu kotia ja siivottu nurkat -sekä keskilattia.

Laiskan loikoiluaamukahvittelun jälkeen olikin sopivan tarmokas olo ja kannettiin kutakuinkin kaikki rätit ja rievut hankeen. Puolihuomaamatta yksi jos toinenkin talven aikana kertynyt "miljoonalaatikko" koki tyhjennyksen. Ällistyttävää miten paljon vaatii toimenpiteitä joskus -luokituksen saaneita lippusia ja lappusia kertyy muutamassa viikossa. Saati kuukaudessa. Lasten supertärkeitä lärpäkkeitä, helyjä ja roippeita oli jokaisen rottinkikorin pohjilla. Tylysti pussitin ne ja kiikutin perillisten huoneisiin jatkoarkistointia varten.

Kissa hyötykäytössä, taljanpolkijana

Jotenkin tuntui oikealta hetkeltä vähentää esillä olevien kynttilänjalkojen määrää kuin myös raivata muitakin talvisen tunnelman luojiksi nimettyjä asioita pois silmistä, kaappien takanurkkiin. Se on kuulkaa kevät(alvi) nyt!

Nyt on tupa lämmin, kaikki huoneet huokuvat raikkautta ja padassa muhii paistiliha. Ei ole elämässä kuin hyvyys vikana.

Veli Milton plays korppikotka

Nuoremman perillisen kanssa hiippailtiin kanalaan vakaana aikeenamme ratsata hautovan kanan mahanalus. Se oli munia täys, viisi löytyi ja jokainen sai lapsiturvallisella tussilla merkatun pinkin vyön ympärilleen. Päivittäin poistetaan ne, joissa ei ole raitaa, raidallisista odotellaan tipuloita eli rouva saa hautoa. Ja voi miten pieniä ne ovatkaan! Ne munaset. Ihania helmiäispintaisia taideteoksia. Ihan pelottaa ajatella miten pieniä tipuset ovat.

Pitääkin muistaa kuvata minimuna, huomenna päivänvalossa saan ehkä hyvät kuvat. Ehkä.
Kanarouva oli oikein kärsivällinen vaikka alustaa rassattiin. Oltiin ehkä riittävän tuttuja ja riittävän hellävaraisia, juniorilla on munavarkaan näpit, MOT.

Korppikotkan huonompi hetki

Illaksikaan ei ole ohjelmoitu tämän kummempaa. Ihan älyttömän hieno tunne kun kaikki ns. hyvän äidin velvollisuudet on tehty ja koko ilta on sitä himoittua omaa aikaa. Penskat löysivät Sleisch -hevoset uudelleen ja keskittyvät täpöllä niiden kanssa värkkäilyyn. On tallit ja tallikoirat, rattaat ja loimet sekä hevosia ja poneja jokalähtöön. Oli vallan liikuttavaa katsoa eilen marketin kassalla kun perilliset nätisti vuorollaan maksoivat omilla korteillaan omat "sleissinsä". 


Silloin kun minä olin pieni, oli semmoisia samettipinnoitettuja hevosfiguureja. Vitsi ne oli hienoja! Kaikki roposeni taisin jossain vaiheessa sijoittaa aina uusiin hevosiin...  Hhhhhmmm... ei ole maailma juurikaan muuttunut ;-) Ihan kohta Regina, Ruben tai Rasputin tai joku muu Ryökäle ryövää rahani, aikani ja harmaannuttaa taas ennenaikojaan.

Pelaryllis

Huomisen ohjelmassa on vain tallireissu. Vienti ja tuonti. Eli kaksi tilaisuutta tehdä tuttavuutta äititamman kyytiläisenkin kanssa. Meinasin lisäksi ajaa yhden kuvauksellisen pikkuisen joenuoman kautta, viime sunnuntaina ei sattunut kamera mukaan.

Realistina totean että lumentulon kiihtyvä vauhti takaa huomiselle myös fyysisiä ponnisteluja. Ihan pelkkää fiilistelyä ei siis ole lupa pyhäpäivältä odottaa. Traktorikuskilla näyttää menneen eilen myöhään kun ei ole vielä käynyt linkoamassa edellisiäkään lumia. On muuten semmoinen juttu, että hommataan Plan B:ksi oma pienempi linkohomma tai joku muu moottorilla käyvä lumensiirrin.

Traktori-isännän kanssa on jo todettu kuinka vaikeaa nykyisin on löytää kunnollista henkilökuntaa.
*vino hymy*
Näihin seesteisiin tunnelmiin, leppoisaa lauantai-iltaa!