torstai 3. lokakuuta 2013

Tekstiviestejä


3.10.2013 9.02
Naapuri:
Huomenta. Musta kissa on jäänyt auton alle K:n kohdalla. Ohiajaessa näytti, ettei siinä ehkä ollut valkoista. Yhden mustavalkoisen näin elossa pellolla samalla reissulla, eli toivottavasti ei ollut teidän toinenkaan.

3.10.2013 9.15
Minä: Apua... Pitää soittaa kotiin

*soitto kotiin*

3.10.2013 9.28
Iso-J: Huhuh, ei ollut meidän kissoja.

Minä, naapurille:
Ei ollut meidän poikia

Naapuri: Hyvä juttu!

3.10.2013 9.31
Minä: Surullista jonkun muun takia. Kiitos kun ilmoitit.

Naapuri: Surullista toki, mutta onneksi ei kuitenkaan ollut teidän, kun vasta yhden menetitte. Ajattelin, että täytyy heti ilmoitella, jos oiskin teidän, tai vaikka tiedät kenen voisi olla.

3.10.2013 9.47
Minä: Juu. Oli jo kova hätä jos taas osui meidän kissaan. Luulen sen olevan Maija-kissan, N:n naapurin. Se jo kerran löydettiin koululta.

Minä: Käyn tänään kysymässä heiltä.

Naapuri: Hyvä jos omistaja löytyis, niin ei tarviis turhaan odotella kissaa kotiin. Kiitos asian jatkohoidosta.


Voitte kuvitella, että pulssi paukutti kahtasataa kun tuota tekstiviestikirjeenvaihtoa käytiin. Ne minuutit jotka odotin Iso-J:n vastausta olivat pitkät.

Kotiin päästyä varmistin heti, että jätkät ovat kotona nukkumassa. Olivat ne. Kiiltäviä, pulleita, lämpimiä ja unisia kissoja. Oli pakko rapsutella molempia ja kuunnella niiden unista hyrritystä.

Ajoin kolhupaikan ohi, mutta en nähnyt kissaa. Omistaja oli varmasti jo itse ehtinyt omansa hakemaan pois. Kyllähän sitä tietoisen riskin ottaa joka kerta kun pojat päästetään ulos mutta onneksi toistaiseksi suojelusenkelit ja kissojen varjelukset ovat olleet turvaamassa veljesten retkiä.

Harvoin sitä saa vitosella noin hyviä kissoja. Me saatiin Jymypotti ja Jackpotti. Enempää en voisi pyytää. Täyttävät kissanvirkansa paremmin kuin hyvin.

Elliparka oli Kulkija ja juoksuun kuoli. Ei ole käynyt kummittelemassa, joten rohkenen toivoa, että Elli pääsi sinne missä kissat saavat vapaana juosta (ja lisääntyä) ilman ihmisten sääntöjä ja pillereitä.

Koko remmi, koirat mukaan lukien saivat tänään ansioitumis- ja ahkeruuspalkkioksi matolääkkeen. Kolmipäiväiset pillerikemut alkoivat tänään. Vain Veli Milton piileskelee vielä pimeydessä, mutta on yleensä ilmaantunut pihalle kun tulen tallin valojensammutusreissulta.


Koirille tuli keskinäinen kahakka. En oikein tiedä mistä se alkoi, mutta yhtä äkkiä jaloissani oli täysi terrierikiista päällä. Ja se ei ole ihan vähäpätöinen kahakka se. Jonkin aikaa piti kumpaistakin ravistaa jotta aivosolut kosahtivat taas omille kiertoradoilleen ja rauha palasi sekä koirapoikien mieliin, että torppaan.

Tulee Peetu tietämään, että Don Nasse on Äijä talossa eikä siihen ole nuoremmalla juipilla mitään sanottavaa. Toivottavasti yhteenotto ei osu ihan näyttelyiden aattoon, olisi sangen noloa marssittaa kehään koira, jolla on tikkejä tai palkeekieliä lärvissään.

Tämmöistä tänään. Oikein säikähdin kun aurinko pilkahti pilven raosta ja auringonsäde kirkasti tuvan pöydän. Nyt on taas pimeää ja tekee mieleni syrjäytyä omaan petiin, vetäytyä kaamosta karkuun ja herätä vappuna.

Huomenna on kuitenkin pakko nousta. Kalenteriin ilmaantui taas yllättäen autonkatsastusrasti ja siinähän palaa se pahuksen moottorivalo. Pitkin hampain poikkean huomenna merkkikorjaamoon, siihen autokauppaan jossa ei haluta kysäistä asiakkaalta olisiko mahdollisesti kiinnostunut kuulemaan vaihtotarjousta... hykertelen jo huomista kohtaamista. Täältä pesee, härifrån tvättas.

Mukavaa torstai-iltaa ja puuhakasta perjantaita. Missä lienetkin!


PeeÄäs:
tekstiviesteillä on tänään lisäksi sovittu treffit polkupyörien ostajan kanssa, fillarit toimitettu ja maksu kuitattu. Lauantaiaamuksi on sovittu tapaaminen ratsastussaappaiden ostajaehdokkaan kanssa. Miten me ennen pärjättiin ilman tekstareita??

8 kommenttia:

  1. Nuoruuteen kuuluu rajojen etsintä. Peetullakin. Erehdyksestä sitä paitsi oppii - ehkä myös terrierit :)

    Onneksi kissaveljekset ovat ehjinä tallessa - riski on pitää kissat vapaana, mutta mielestäni ne ovat sen ansainneet. Oikean elämän myyränkarvoineen ja riskeineen.

    Tänään olen töiden jälkeen saattanut yli 70 rivimetriä valkosiplimaata istutusvalmiiksi. En ole vielä puolivälissä urakkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota kahakkaa vielä illallakin. Tajusin, että mulla on aina ollut narttukoiria, myös terrierejä, mutta nyt on ekaa kertaa kaksi urosta talossa. Olivat vartti kahakan jälkeen ihan kavereita, nujusivat lattialla entiseen malliin.

      Uuskon, että Peetu ei montaa kertaa ota nahkoihinsa vaan oppii nöyryyttä. Tai mistä minä tiedän, nuo russelit kun ovat vähän omansorttisiaan. Mutta kun meillä elävät kissat, koirat, marsut ja kanatkin sulassa sovussa, en oikein usko, että kaksi uroskoiraa nyt voisivat niin sekaisin mennä, etteivät saman katon alle sopisi.

      Ymmärrän Nassea hyvin. Ei vanhempi jaksa nuorison iänikuista kaikesta vänkäämistä. Välillä pitää iskeä nyrkkiä pöytään :D

      Poista
  2. Olipa hyvä, ettei ollut teidän katti. Lukioaikoinani meidän silloinen kissa jäi auton alle, se oli aivana kamalaa. Talonmies sen löysi ja tuli kertomaan meille :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se aina yhtä surkea tilanne. Etenkin lapsille kertominen ja heidän surunsa näkeminen. itsehän sitä aikuisena ehkä jollain tavalla hyväksyy riskit kun kissan ulos laskee. Luopuminen on tuskallista.

      Poista
  3. Hyvä, että teidät kissat on ehjiä. Täällä meillä kylällä kun ajelee autolla ja kissoja on vapaana, niin saa olla tosi tarkkana kun pusikoista ja pihoista voi juosta joku eläin, varsinkin kissat ja sitten vielä lapsukaiset. Välillä kauhulla katselen noita viittäkymppiä tai ylikin ajlevia, rajoitus 30km/h mutta eihän sitä kaikki huomioi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veli Miltonkin tuli illalla kotiin, ihan oikeaan kotiintuloaikaan. Puoli kymmeneltä pitää olla poikien kotona.

      Meilläpäin on alakoululle vievä tie mutkainen, mäkinen ja kapea. Siinä ovat sekaisin bussit, koululaiset, henkilöautot ja traktorit.
      Sitä ei vain käsitä miten joku saa autonsa katolleen tiellä jossa on 40 km/h rajoitus... semmoinen tilanne oli viime talvena.

      Monesti olen saanut polkaista jarrua kissan tai koiran eteenkirmatessa. Eihän siinä muuten riskiä olisi, mutta kun täällä ei taajamamerkki meinaa yhtään mitään, jos ajaa taajamanopeutta, bussitkin lähtevät ohitukseen :(

      Poista
  4. Kylläpä noissa terriereissä on virtaa. Meillä Alma 5v röykyttää Niiloa 4v naisen ja vanhemman oikeudella. Jos Nipa on useamman päivän kotonaan, niin tuo talonhallintajärjestys pitää mitata aina uudestaan. Onneksi ei ole mitään vahinkoa sattunut, joskus Niiolla on hampaanjälkiä niskassa, eikä muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on Terrierikerho Dynamo. Ei lopu virta ihan yllättäen

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!