maanantai 30. huhtikuuta 2018

Taakse jää


Huuhtikuu alkaa huuhtoutua taakse ja vie talven mennessään, toukokuu tuokoon toivon, tai jotain.
Ensimmäisen keltaisen leskenlehden bongasin tänään aitan seinustalta, siellä se killotti kavereineen, oli ihan pirteä ryhmä koolla. Ja toki minä tarkensin puhelimella roskiin, en kukkaan.

Aamu alko jo aikaisin, neljän aikaan. Täysin tuntematon numero, ensimmäiseen soittoon en viitsinyt reagoida. Toinen paljasti soittajaksi itkuisen etänaperon, oma puhelin oli varastettu feriajuhlilla. Kuulema väkeä oli niin paljon, että välillä oli vaikea hengittää ja vaikka miten käsiveskaa varjeli, joku kähmi kännykän. 

Se on fakta, että noissa isoissa juhlatapahtumissa on mukana myös niitä, jotka eivät tule iloiseen kevään juhlaan, vaan tulevat sinne pahat mielessä, hankkivat elantoansa varastamalle ja ryöstelemällä. Yhdeltä kaverilta oli kuulema pöllitty skootterikypärä, yksi poika sai pataansa kun erehtyi väärään pissajonoon. Onneksi napero ja kaverinsa hankkiutuivat hyvässä järjestyksessä kotiin selvittelemään puhelinhässäkkää.

Eikähän tuossa mitään. Hommataan uusi ja laitetaan DHL asialle toimittamaan luuri ja uusi sim-kortti perille. Vahinkoja sattuu ja sitä varten vakuutuksia maksetaan.

Täällä herättiin muutamaa tuntia myöhemmin hyvin aurinkoiseen ja lämpimään aamuun. Lunta on enää muutama kiusallinen kasa, haravoitavaa paljon. Otettiin kanat apuun, ne kuopsuttivat pontevasti kesätarhoissa ja salavien alla. Yhtään hanhiparven ylilentoa en nähnyt, kyllä ne taitavat öisin muuttaa. Eikä tässä muuten ole vesialuettakaan ihan liki, lähimpään rantaan on kilometrien matka.

Orppirouvat hynttäsivät höyhenhousut hytkyen pitkin pihoja ja kukko piti järjestystä yllä.






Vaikka vähän jännäsin saadaanko vappukukkia pihalle, pelko oli turha. Lumikellot ja krookukset kyllä puskevat ylös heti kun lumi vähänkään väistyy. Ja ihan joka vuosi nämä ekat ilahduttavat aivan erityisen paljon.

Totesin, että ensi syksynä on istutettava paljonpaljonpaljon ensikukkijoita, paljon on aukkopaikkoja penkeissä eivätkä ne kuki enää laajoina mattoina.

Tulppaaneita meillä ei voi ajatellakaan laittavansa suoraan penkkeihin, myyränruuaksi ne siten menee. Syksyllä jemmattiin isoihin ulkoruukkuihin paljon sipuleita ja nyt ne alkavat nousta oikein lupaavasti.

Koko sunnuntai värkkäiltiin pihalla, siivottavaa on paljon ja kasvihuoneessakin riittää jo laittelemista.
Illalla kitostelin vielä köynnösruusut kiipeämään kohti korkeuksia. Viime syksynä kahmin eräästä poistopöydästä muutaman ruusunreppanan, 2 euroa kipale. En tietenkään enää muista mikä lajike se oli, joku punainen ehkä.

Tallinmäellä on muuan sähkötolppa jonka juurelle ne kuoppasin ja ihmeekseni löysin eilen monta elinvoimaista piiskaa joissa silmuja.  Nakkasin niskaan säkillisen multaa ja toivottavasti jaksavat puskea siitä ylös.


Kukkopenkin vahtikin sai vihdoin jalat alleen.
Asentelin muutamiin pioneihin kerrankin ajoissa pionituet, ihan vasiten ostetut. Riihen edustan vuokkopioni on valtava, se näyttäisi viihtyvän paikallaan. Samanlaista viihtymistä toivon myös Kartanonpionilleni, se on vielä paksun lumikinoksen alla, toivottavasti hyvinvoivana.

Alppiruusut eivät näköjään selvinneet ensimmäisestä talvestaan täällä, aivan kompostikamaa ovat.

Paikan ja lumisuojan pitäisi olla enemmän kuin ideaali, ehkä tyrin jotain istutuksessa. Taidan nykäistä risut ylös ja hakea uudet. Jos nekään eivät viihdy, pitää laittaa paikalle joku idioottivarma puska.

Vuokkopioni



Kuten kuvista näkyy, luntakin vielä on.

Pyhäillan iltajumpan tarjosi tällä kertaa tallipiha. Nyt se on kyllä ihan pakko korjata ja siihen tarvitaan vähintään nupillinen kivitavaraa. Toinen mokoma otetaan pihatiehen.

Siinä kävi niin, että Iso-J peruutteli monsterinsa tallipihaan ja siirrettiin kuivikepaalit varastoon.
Ylösnousemus ei käynytkään niinkuin elokuvissa vaan Foordi upposi, todellakin upposi pihaan.
Naapurin massikka on jarruremontissa, joten auramiestä piti lähestyä, onneksi päivystysvuorossa on lupa heittää lähiseudulla pikku keikkaa illan hiljaisina tunteina. Ja niin Fjoordi mutaisine nokkineen saatiin ylös.

En viitsi valehdella etteikö olisi harmittanut. Kyllä harmitti niin maan penteleesti kun se piha ei kuiva ja on alunperinkin väärin tehty ja rakennettu, koko pääty. Salaojista ei tietoakaan ja koko rakennuksen pääty on ainakin 20 cm liian matalalla.

Joka talvi pariovien avaaminen heinäkuorman sisäänsaamiseksi on millintarkkaa puuhaa. Ja tietenkin heinäkuorma on sovittu sellaiseksi aamuksi jolloin yöllä on nietostanut puoli metriä lunta, ovien eteen.


Eipä tässä enää tälle kuulle tämän kummempaa, toivottavasti.

Pihallehan sitä tekisi mieli taaskin, kasvihuoneesta on hyvä aloittaa. Vappu sujuu taatusti rauhallisesti ja mahdollisimman paljon ulkohommissa. Nyt ei malta istua sisällä kynttilöitä polttelemassa. Linnut pitävät konserttiaan ja elämä on muutenkin aika kivaa just nyt.

Hellurei ja kuplivaa vappuaattoa!

Parta-Armi II


8 kommenttia:

  1. Tuo Parta-Armi on suloinen, niin topakan näköinen, että voisi laittaa koko seutukunnan kuriin ja heti!

    Ihania kukkijoita siellä teillä jo, teen listaa myös mitä aikaisia kukkijoita aion hankkia, etten unohda sitten, kun sipulikukkahurma iskee ja se iskee ihan varmasti. Mukavaa aina, kun talven alta nousee piipot, taimet ja piiskoissa on silmut, talvi jälleen selätetty. Muhkea alku tuossa pionissa!! Vappu mullakin menee varmaan ulkona, jotain puuhastelen ja kasvariin kylvän kesäkukkia ainakin lisää. Niitä tarvitaan nyt paljon, kun nuoriso ilmeisimmin ensi viikonloppuna tänne tulevat tekemään mun uuden kasvimaan lootiin.

    Oho, jopas on maa pehmoinen, uskon että harmitti kun auto masua myöten on uponnut. Onneksi asumme mäellä, kaikki vesi valuu valtaojaan, tosin tie muistuttaa perunapeltoa - kuoppia riittää. No hyvä puoli siinäkin on, ettei naapurin muksut mopoilla tai mönkijöillä kaahaa ja tietenkin naapurin isännät hienoilla autoilla, hah!

    Voi nuoren vahinkoa! Ikävää, että aina isoissa tilaisuuksissa on tuollaisia pitkäkynsiä - onneksi on vakuutus! Meillä neidolta vietiin jopa käytetty dödö puhelimen lisäksi, onneksi oli vakuutus.

    Oikein ihanaisen kaunista vappua ja jos sataa, kasvihuoneessa on mukavaa puuhata sateen ropistessa kattoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parta-Armissa ihanaa ovat myös ahkeraan tahtiin munitut mintunvihreät munat. Hänellä on kaksi samanrotuista ja -väristä kolleegaa. Toisella on aika hyvä parta, toinen on siloleuka. Mukavia ovat, Armi on omaa luokkaansa.

      Tuo minun vuokkopionini unohtui täysin ensimmäisinä vuosina, ei juurikaan näyttänyt nauttivan elämästään. Yhtäkkiä se sitten kasvoi aivan järjettömiin mittoihin ja nyt se saa tasan kaiken sen alan mitä tarvitsee kasvaakseen. Minua niin pelottaa mennä kuokkimaan sitä juurakkoa.

      Minä jo kasvihuoneessa kävin touhuamassa, hommaa jää huomisellekin. Siellä on niin ihanan lämmintä ja mullantuoksuista, viihtyy hyvin.

      Poista
  2. Niin se vain on, että vaikka kuinka monta sataa sipulia syksyllä istuttaisi, keväällä on aukkopaikkoja liian kanssa. Kevätkukkijoita ei voi olla liikaa.
    Vappu sujuu hyvin omassa pihassa. Näin hienoa aikaa ei malta lähteä sisätiloihin tuhlaamaan.
    Iloista vappua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kevätkukkijoita EI voi olla liikaa. Täytyy varmaan syksyllä ostaa irtosipuleita ja kaataa niitä kottikärryllisittäin suoraan penkkiin, onhan niillä koko talvi aikaa asettua oikein päin.

      Minun vappuaattoni on hyvin ulkoiluhenkinen. Hevosten syödessä iltapuurojaan keräilin talvisuojauksia pois ja ihan kohta lähden sammuttelemaan tallista valot, samalla nappaan pari risua yhdestä kukkapenkistä.

      Sitten tästä joutaisi jo maate, mutta täytyy ottaa ilo irti kahdenkeskisestä ajasta, kumpikin saa katsoa Netflixiä omilla tunnuksillaan :D Nuorempikin Napero on vapunvietossa kaverillaan. Iloista vappua sinne teille !

      Poista
  3. Meillä yllättäen nuorin jäikin kotiin vapuksi, mitä pidän ihmeenä. Varmaan viimeinen laatuaan. Puolan reissusta paluu otti veronsa, ja neiti on nukkunut univelkoja vähemmäksi. No sentään saatiin kevään eka grilli-ilta aikaiseksi, mutta syötiin kyllä sisällä.

    Siperia opettaa liikkumaan taskuvarkaiden seassa. Tuskin kukaan pystyy niiltä satavarmasti suojautumaankaan - on ne niin vikkeläkätisiä ja ovelia. Onneksi on vakuutukset.

    Kevättöitä täälläkin piisaa, mutta mulla on vielä huominen aikaa. Sitten jaksaminen menee pahasti kortille töiden alettua. Paljon pitäisi saada aikaan omallakin pihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas nuorinta, reissaaminen väsyttää ja kotona jos missä on hyvä ja turvallinen ladata akkunsa.

      Etänapero suree vieläkin aiheuttamaansa harmia ja vaivaa, voi pientä. Vakuutus korvaa ja DHL kuskaa puhelinpostia heti loppuviikosta. Hän on just sitä tyyppiä joka on aina niin huolellinen ja ottaa tämän tyyppiset vastoinkäymiset henkilökohtaisesti.

      Voi että, just kun luonto painaa päälle täydellä höyryllä sinä lähdet töihin. No se on vähän kaksipiippuinen asia. Koeta jaksaa, onko sulla vielä niitä hoitotyöpäiviä lisäksi? Mieti oikeasti jaksamistasi, joohan.

      Pienet sille!

      Poista
    2. Älä huolehi - otin oppirahat viime kesänä. Koitin pitää vastaanottoa auki asiakkaiden paineesta lauantaisin. Ja sunnuntait huolsin äiteetä Kiimingissä.

      Tänään ajassa 15:00 tempaisin vastaanoton ovet säppiin kesäksi ja syksyksi. Jos joku on ihan hätää kärsimässä, niin sitten venytään. Mutta en yritä pyörittää kahta hommaa päällekäin, kun en kerta kaikkiaan jaksa. Yritetty on, ja todettu ihan kuolleeksi ideaksi.

      Etänaperolle halaukset täältäkin - sellaista vain sattuu, vaikka ei ole tilattu. Sisko-vainaa oli maailmankiertäjä syvällä kokemuksella moneen kertaan. Ja hänetkin käännettiin matkoilla useamman kerran. Koskaan ei ole niin hermolla, etteikö taskuvaras hetken herpaantumisen hetkellä pysty iskemään. Niin käy parhaillekin osaajille.

      Poista
    3. Kiitos, nuo lohduttavat sanasi välitän perille.
      Onneksi meni tänään tapaamaan parhaita kavereitaan. Se, että istuu kotona vappuaattona (Espanjassa) pänttäämässä matikan rästijuttuja, ei tuo puhelinta takaisin. Onneksi on ystäviä jotka vievät lapselle puhelimen ja golfbägin täydeltä ruisleipää :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com