Västäräkistä vähäsen, kanasta kaikenlaista

Queen Lilibeth

Viime viikolla se tuli, mustarastas. Ja toi kevään mukanaan. Päivittäin lämpöennätykset paukkuvat uusiksi ja kinokset vajuvat vauhdilla. Pikkuisen niitä on lapiolla ja muilla työkaluilla pieksetty enemmän hajalle ja kieltämättä se nopeuttaa sulamista. Paitsi tallinpihalle mentäessä, siinä on vieläkin semmoinen reilusti yli metrin penkka.  Muualla maata on jo näkyvissä ja kertaalleen haravoitu.

Tänään bongasin mustarastaitten trion, ihanaa kun ne vihdoin ovat saapuneet ja lurittelevat jo ensimmäisiä säkeitään. Lintulaudat pidetään ladattuina vielä pitkään, ei niille ihan heti evästä luonnosta löydy, etenkin kun öisin käydään pakkasella.

Västäräkit löysivät tiluksille tänään ja ainakin yksi kirjosieppopariskunta on jo varannut tallinpäädyn pesäpöntön, istuvat kauhean tärkeän näköisinä pöntön katolla. Ei heiltä pesänpehmukkeita ainakaan puutu, vaaleita tuppoja on kaikkialla, poniaitauksen liepeillä eniten.

Iso isäntä käytti tilaisuutta hyväkseen ja johdatti kanatuisia aurinkoon kun kanalan ovi 'unohtui' hetkeksi auki. Kanojahan ei saisi taivasalla ulkoiluttaa ennen kesäkuun 1. päivää. Jos on jokin verkko kattona niin sitten saa ulkoilla, lintuinfluenssa nääs. No, tarha on ihan tukossa lumesta ja pari kattopalkkia romahtanut, joten nämä saivat tänään oikoa koipiaan pihalla. Yhtään muuttolintua ei lentänyt yli, no harm done.

Kanalian väen suhteen on taas uusia suunnitelmia. Minä eriytän nuo pikkuiset kääpiökochit omiin väriryhmiinsä ja ryhdyn hakemaan erästä harvinaisempaa väriä. Pitäisi onnistua, kunhan käyn hakemassa aloituslinnut Lohjan ettäänperältä. Lisäksi pistän aikaspaljon paukkuja valkoiseen ryhmään, ne saavat ikioman kukon ja luvan lisääntyä.

Orpingtonit pylleröivät omassa porukassaan ja niin on hyvä. Niiden seurana häärää kolme laventelin väristä araucanaa, niitä rouvia joilla on parta ja jotka munivat mintunvihreitä munia.

Tässä kuva kaverin keittiön munatelineestä jossa ladattuna meidän rouvain tekeleitä.

Soma tuommoinen teline olisi, meille tosin aivan liian pieni.

Kaksi tukkapäätä, Töyhtö ja Hyyppä, joutuvat väistymään. Niiden tilat tarvitaan jalostuskäyttöön. Eli jos haluat itsellesi kaksi äärimmäisen rasittavaa ruikuttajaa, ota yhteyttä. Ne kaksi ihan oikeasti narisevat ja marmattavat koko ajan ja kaikesta. Ikinä eivät ole tyytyväisiä, perhanan räähkät. Mutta hauskoja ne kyllä ovat, ilolintuja parhaimmillaan. Rouva munii lähes päivittäin ihan pätevän kokoisia munaelmia. Kukko lähinnä ruikuttaa ja näyttää hölmöltä.

Sitten muihin asioihin.
Nythän on niin, että tätä meidän lumenpaljoutta ei oikein tahdo uskoa. Käsittämisestä puhumattakaan. Minä lataan tänne nyt kuvat lumitilanteesta kaksi viikkoa ennen vappua, tämä ennenkokematon lumimäärä on pakko tallentaa Torpan päiväkirjoihin.

Ihan aluksi kuitenkin pari kuvaa prunus tenellan eli Kääpiömantelin karvamarjasta. Toveri Tita varmaankin osaa minua valistaa enemmän, ikäpäivänä en ole tuommoista mörriä nähnyt. Ensin luulin, että se on joku roska tai elukka. Tai joku loiskasvusto. Mikälie punkki.

Pihakierroksella löytyi myös varsin viheliäisiä näkymiä, hiirten koloja ja myyrän multakasoja. Täällä on kuulema hyvin ohut routakerros ja siellähän ne ovat sitten mellastaneet, maantasalla lumen suojassa. Saa nähdä kuinka monta kasvia keikahtaa nurin kun lumimassojen tuki haihtuu pois. Pätevä hiirikissa olisi kieltämättä oivallinen ase niitä tihulaisia vastaan. 

Naapurin urhea Vinski partioi myös meillä. Ilmeisesti meiltä löytyy parhaat ja pulskat hyvinsyöneet myyrät sekä hiiret. Pitkää ikää Vinskille, t. minä. Torpan omilla kissoilla on muuta puuhaa.

Ja nyt sitten niihin pihakuviin. Varoitus; kuvat voivat järkyttää herkimpiä katsojia.
Olkoon huominen maanantaisi aurinkoinen ! Hyvää viikon alkua, missä lienetkin.