Taakse jää

Huuhtikuu alkaa huuhtoutua taakse ja vie talven mennessään, toukokuu tuokoon toivon, tai jotain.

Ensimmäisen keltaisen leskenlehden bongasin tänään aitan seinustalta, siellä se killotti kavereineen, oli ihan pirteä ryhmä koolla. Ja toki minä tarkensin puhelimella roskiin, en kukkaan.

Aamu alko jo aikaisin, neljän aikaan. Täysin tuntematon numero, ensimmäiseen soittoon en viitsinyt reagoida. Toinen paljasti soittajaksi itkuisen etänaperon, oma puhelin oli varastettu feriajuhlilla. Kuulema väkeä oli niin paljon, että välillä oli vaikea hengittää ja vaikka miten käsiveskaa varjeli, joku kähmi kännykän. 

Se on fakta, että noissa isoissa juhlatapahtumissa on mukana myös niitä, jotka eivät tule iloiseen kevään juhlaan, vaan tulevat sinne pahat mielessä, hankkivat elantoansa varastamalle ja ryöstelemällä. Yhdeltä kaverilta oli kuulema pöllitty skootterikypärä, yksi poika sai pataansa kun erehtyi väärään pissajonoon. Onneksi napero ja kaverinsa hankkiutuivat hyvässä järjestyksessä kotiin selvittelemään puhelinhässäkkää.

Eikähän tuossa mitään. Hommataan uusi ja laitetaan DHL asialle toimittamaan luuri ja uusi sim-kortti perille. Vahinkoja sattuu ja sitä varten vakuutuksia maksetaan.

Täällä herättiin muutamaa tuntia myöhemmin hyvin aurinkoiseen ja lämpimään aamuun. Lunta on enää muutama kiusallinen kasa, haravoitavaa paljon. Otettiin kanat apuun, ne kuopsuttivat pontevasti kesätarhoissa ja salavien alla. Yhtään hanhiparven ylilentoa en nähnyt, kyllä ne taitavat öisin muuttaa. Eikä tässä muuten ole vesialuettakaan ihan liki, lähimpään rantaan on kilometrien matka.

Orppirouvat hynttäsivät höyhenhousut hytkyen pitkin pihoja ja kukko piti järjestystä yllä.

Vaikka vähän jännäsin saadaanko vappukukkia pihalle, pelko oli turha. Lumikellot ja krookukset kyllä puskevat ylös heti kun lumi vähänkään väistyy. Ja ihan joka vuosi nämä ekat ilahduttavat aivan erityisen paljon.

Totesin, että ensi syksynä on istutettava paljonpaljonpaljon ensikukkijoita, paljon on aukkopaikkoja penkeissä eivätkä ne kuki enää laajoina mattoina.

Tulppaaneita meillä ei voi ajatellakaan laittavansa suoraan penkkeihin, myyränruuaksi ne siten menee. Syksyllä jemmattiin isoihin ulkoruukkuihin paljon sipuleita ja nyt ne alkavat nousta oikein lupaavasti.

Koko sunnuntai värkkäiltiin pihalla, siivottavaa on paljon ja kasvihuoneessakin riittää jo laittelemista.
Illalla kitostelin vielä köynnösruusut kiipeämään kohti korkeuksia. Viime syksynä kahmin eräästä poistopöydästä muutaman ruusunreppanan, 2 euroa kipale. En tietenkään enää muista mikä lajike se oli, joku punainen ehkä.

Tallinmäellä on muuan sähkötolppa jonka juurelle ne kuoppasin ja ihmeekseni löysin eilen monta elinvoimaista piiskaa joissa silmuja.  Nakkasin niskaan säkillisen multaa ja toivottavasti jaksavat puskea siitä ylös.

Kukkopenkin vahtikin sai vihdoin jalat alleen.
Asentelin muutamiin pioneihin kerrankin ajoissa pionituet, ihan vasiten ostetut. Riihen edustan vuokkopioni on valtava, se näyttäisi viihtyvän paikallaan. Samanlaista viihtymistä toivon myös Kartanonpionilleni, se on vielä paksun lumikinoksen alla, toivottavasti hyvinvoivana.

Alppiruusut eivät näköjään selvinneet ensimmäisestä talvestaan täällä, aivan kompostikamaa ovat.

Paikan ja lumisuojan pitäisi olla enemmän kuin ideaali, ehkä tyrin jotain istutuksessa. Taidan nykäistä risut ylös ja hakea uudet. Jos nekään eivät viihdy, pitää laittaa paikalle joku idioottivarma puska.

Vuokkopioni

Kuten kuvista näkyy, luntakin vielä on.

Pyhäillan iltajumpan tarjosi tällä kertaa tallipiha. Nyt se on kyllä ihan pakko korjata ja siihen tarvitaan vähintään nupillinen kivitavaraa. Toinen mokoma otetaan pihatiehen.

Siinä kävi niin, että Iso-J peruutteli monsterinsa tallipihaan ja siirrettiin kuivikepaalit varastoon.
Ylösnousemus ei käynytkään niinkuin elokuvissa vaan Foordi upposi, todellakin upposi pihaan.
Naapurin massikka on jarruremontissa, joten auramiestä piti lähestyä, onneksi päivystysvuorossa on lupa heittää lähiseudulla pikku keikkaa illan hiljaisina tunteina. Ja niin Fjoordi mutaisine nokkineen saatiin ylös.

En viitsi valehdella etteikö olisi harmittanut. Kyllä harmitti niin maan penteleesti kun se piha ei kuiva ja on alunperinkin väärin tehty ja rakennettu, koko pääty. Salaojista ei tietoakaan ja koko rakennuksen pääty on ainakin 20 cm liian matalalla.

Joka talvi pariovien avaaminen heinäkuorman sisäänsaamiseksi on millintarkkaa puuhaa. Ja tietenkin heinäkuorma on sovittu sellaiseksi aamuksi jolloin yöllä on nietostanut puoli metriä lunta, ovien eteen.

Eipä tässä enää tälle kuulle tämän kummempaa, toivottavasti.

Pihallehan sitä tekisi mieli taaskin, kasvihuoneesta on hyvä aloittaa. Vappu sujuu taatusti rauhallisesti ja mahdollisimman paljon ulkohommissa. Nyt ei malta istua sisällä kynttilöitä polttelemassa. Linnut pitävät konserttiaan ja elämä on muutenkin aika kivaa just nyt.

Hellurei ja kuplivaa vappuaattoa!

Parta-Armi II