keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Nyt on lähtö !



Se tuli tälle pariskunnalle lähtö kanalasta. Kuvassa Kukkonen ja Uusi Rouva.
Eilen löysin yhden suloisimmista minikocheistani henkeä vailla orren alta. Arvaan, että tämä Kukkonen on ollut rakkaudenosoituksissaan turhan kiivas. Eihän tuo edes hätyytä pikkuisia kanasia, paitsi näin keväällä. Mahtihormoonit jyllittää ja Kukkonen kampeaa kaikkien kohdalle osuvien selkään.

Niin paljon harmitti oma muistamattomuuteni keväisistä villiintymisistä, että samoin tein säntäsin tallin lammaskarsinaa fiksailemaan Kukkosten sviitiksi. Estetolpat laidan yli ja kaikki kuormalavat toisaalle nippuun. Aika nopeasti minä sinne hyvän sviitin heille pykäsin ja kohta Uutta Rouvaa tuotiin, Kukkonen pikatoimituksena perästä.

Seuraavan kerran kun kurkkasin herrasväen kuulumisia, näky oli tämä. Kukkonen heinälaatikossa ja Uusi Rouva nyrpeänä lattialla. En tiedä mitä hittoa tuo Kukkonen taas duunasi, iltatallin aikaan kumpikin kyykötti banaanilaatikossa. Ehkä heillä on perhepeti.

Ortta näillä isoilla möhkäleillä on turha pitää, eivät ne sinne yleensä jaksa pompata. Lentotaito näillä on yhtä hyvä kuin tiiliskivellä konsanaan. Ja pahimmassa tapauksessa hyppäävät sieltä alas ja taittavat kinttunsa.

Pitää paremmalla ajella katsella heille toinen heinäpesä, tuon ekan piti olla Uuden Rouvan munintaa varten mutta niin vain äijä pomppasi sinne koeponnistamaan.



Tiistain mainetekoja ei juurikaan ole. Mitä nyt Äitikullan kanssa suhattiin rehuostoksilla ja jahdattiin siemenperunoita. Olihan sitä Timoa ja Siikliä kaikkialla, mutta Äitikullan suosikkia (en muista nimeä) ei löydy enää mistään. Muutkin ovat huomanneet miten hyvä pottu se on. Noh, huomenna on armo uus ja uskoisin vielä jostain laarinpohjalta pari nyyttiä tätä ihmettä löytyvän.

Jos ei löydy kotikaupungista, Iso-J saa luvan etsiä Seinäjokiseudun kaupat kerran sinne asti tänään lähti.

Ja kuinka ollakaan, Matkahuolto toimitti salamana perille lainaamani hautomakoneen. On niin tuttu hurina tuvan nurkassa. Lähipäivinä pitäisi munalähetyksenkin saapua. Voi kun senkin olisi saanut bussirahtina, olisi jo perillä.

Ei millään pahalla, mutta Posti on tyrinyt kyllä tuhannen pahasti ydinliiketoimintansa.

Koiranpäivän kunniaksi Leffe pääsi kyytiin ja olikin kovin pontevana takapenkillä.
Sinisarjan juurakoitakin löytyi ja peräloosterissa köllötti myös muhkea kaurasäkki kun kotiin palattiin. Kanat kiittelivät kovasti kun rehukuppeihin rapsahti muruevään lisäksi kauraa.

Pitää jonain päivänä tehdä uusi tutkimuskierros oviansa vähitellen availeviin puutarhamyymälöihin. 

Kivaa keskiviikkoa, missä lienetkin !









12 kommenttia:

  1. Kukotkin potevat kevättä, mutta kyllä pitäisi joku roti kiihkeydessäkin olla! Surku pikkuista kanaa :(

    Täällä kevät alkoi harppomaan pitkin askelin. Löysin ekan kukkivan lumikellon ja muutamat nuppuiset krookukset. Joka päivä jotain uutta kasvua!

    Koirasta tuli yllättäen ihan plinsessa juoksuajan myötä. Ei hyvää päivää sentään - rymyeetusta herkäksi neitohauveliksi yhdessä yössä! Hormonit on ihmeellisiä.

    Ja kiitos muistutuksesta - pitänee ottaa siemenperunat itämään. Olisiko Annabella se mummon suosikkilajike? Jos ei ole, niin osta jos siemeniä näet. Vastaa ominaisuuksiltaan Siikliä, mutta on selvästi rutonkestävämpi ja satoisa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta jupise, juuttaan kukko, himoköyrijä.

      Ihanaa kun kevät etenee, etelässä ovat sinivuokot jo kukkineet, meillä se on vasta edessä. Kiva on ollut eri blogeista seurata kevättä. Meillä korkein lumikinos lähenee lupaavasti kahta metriä, kyllä se vielä huippu vielä maan tavoittaa :D

      Voi Rieko Rymyeetua, nyt on rinsselessa ja hyvin herkkä sellainen.

      Mummon suosikkilajike oli Afra, erittäin maukas uutuuspottu.
      Sitä vielä jahtaamme.

      Poista
    2. Mummoilla on yleensä tarkka maku, joten ostanpas itsekin Afraa, jos tulee näkösälle. Sitä en ole kokeillutkaan.

      Liekkö ollut kukkotappelu kanalassa, sillä Elvis löytyi vainajana. Tai sitten joku kana viimein sai sen nokkimisesta kyllikseen - mene ja tiedä mitä on tapahtunut. Eihän se kyllä mikään uusi kukko enää ollut. Jonkinlaista tappelun jälkeä oli. Voihan joku käydä vainajaakin vielä rökittämässsä. Kuulusteluissa kukaan ei tunnustanut. Taivaallinen kukkokuoro sai nyt oivan sopraanon.

      Poista
    3. Voihan Elvistä. Sen nimi täällä meillä oli ensin Korvapuusti, sitten Tinnitus. Lopulta Pää kiinni! Sittenhän se lähti teille :D
      Kukkojen M.A.Numminen, kevyet mullat hälle. Tuonko uuden?

      Poista
    4. Ei jumankekka enää näitä eksoottisia ilmestyksiä :) Tämä nykyinen maatiaiskukko on virkaheitto, kun jättää maatiaiset polkematta - mutta menköön kun on muuten niin mahdottoman mukava kukko. Ja tilanne yhdellä kukolla on tasaisempaa muutenkin. Elvis kun oli myös tyranni, ja pirun kova nokkimaan muita. Ehkä se lopulta sakilla hivutettiin - mene ja tiedä?

      Poista
    5. Älä nyt oo tommonen :(
      Taidankin kurvata Ruåtsin kautta ja tuoda sulle ehdan nak hälsan, kuva oli jossain aiemmassa postauksessa.

      Poista
  2. Meilläkin kukot ovat olleet täynnä hurmaa ja hormoonia. Kolme kukkoa meni pataan ja kaksi jatkaa - kesällä haen uuden kukon Peräseinäjoelta, ettei tulisi ristisiitoksia kovin. Hyvän kanasen menetys on suru...meiltäkin kuoli vanhuuttaan yksi musta karvajalkainen sekarotuinen kainaloinen.

    Afra-perunaa en ole kuullutkaan, täytyy olla tarkkana, siemenperunoita olen ottanut jo kuutta eri sorttia itämään, pari vielä hakusessa. Isäntä ei oikein tykkää näistä mun perunajutuista, mutta halukas on pottuja aina syömään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnut kuulema kestää sukusiitosta hieman paremmin kuin nisäkkäät. Mutta hyvä on vaihtaa kukkoa välillä, teen sitä itsekin.

      Vaikka kaikista kanasistani tykkäänkin, siellä on kuitenkin aina joku erityinen, jokaisessa porukassa. Orpeissa on yksi sielukas musta kana jolla on kauniit silmät, hyvin tummat. Se on muutenkin niin tyylikäs olento, tykkään valtavasti. Ahkera tyttö munimaan ja kurisee kovasti muniessaan, hassu.

      Nappaa tuota Afraa kokeiluun, on todella maukas lajike. Yhtään en ihmettele, että on monessa paikassa myyty loppuun.

      Poista
  3. Sinun tapa kirjoittaa on niin maan mainio!
    Harmi tuota teidän hormonimonsterin rajuutta :( Toivotaan, että alkaisi rauhoittumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minä aika kritiikittä lasettelen tuota tekstiä. Toivottavasti vain harva pahastuu.
      Nyt se Kukkonen touhottaa kahden heinäpesän välillä, Rouva ei pääse mihinkään vaan kököttää boksin laidalla.

      Poista
  4. Ihana postaus! On tuo herra Kukkonen kiihkeä rakastaja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, rakastaja raju! Mutta nyt silläkin taisi mennä pupu pöksyyn, ei lähentele Uutta Rouvaa ollenkaan, kujertelee vain kainosti heinäpesästä.

      Kiitos puumerkistä, tulen visiitille!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com