Kas näin, ensimmäiset tälle levelille kynsistäni ponnistaneet tomaatintaimet. Sitkeitä ovat, penteleet.
Kiikutin ne Äitikullan ikkunalle matkani ajaksi ja taitaa olla parasta, että sinne jäävätkin. Joka tapauksessa nuo ovat minun kylvöksistäni lähteneet ja sitä huolimatta näyttävät jatkavan jalkojaan.
Chileilläkin menee ihan hyvin, niitä on kuulema noin 15 ruukkua. On vielä pahuksen hyvä lajike, oikein pätevä maustaja.
Ikkunasta näkyvästä lumesta en sano mitään, siinähän sitä on.
Tässä villinä rehottaa miinanköynnös. Ja joku toistaiseksi tuntematon kasvi, aika pieni yrittäjä on tuo etualan itiö, mikä lie.
Tänä keväänä täällä on pöyhitty vanhoja huonekasveja ja ruukutettu niitä isompiin. Minä silppusin vanhat Mårbackan pelargonini ja ilmeisesti osasin tökätä pistokkaat oikein päin multiin, kun eivät ole vielä näivettyneet hengiltä. Yllättän pontevia ovat.
Ei muuten tarvitse ihmetellä miksi tämä kliivia ei ole kukkinut:
Ruukussa ei oikeastaan ollut muuta kuin juuria, multaa ei nimeksikään. Kyseessä Äitikullan kasvi, omani on jättikokoinen ja vähintään yhtä 'rauhassa' on saanut kasvaa. Jotenkin sitä on iskostunut päähän, ettei kliiviaa parane mennä sorkkimaan, se jurottaa monta vuotta uudelleenruukutuksen jälkeen. Mitähän tuo tekee kun kaikki neljä yksilöä erotellaan omilleen? Ehkä minä huomenna tutkin oman yksilöni ja yritän survoa sen johonkin pyttyyn.
Lisäksi tänään on silputtu Äitikullan vanha amazoninlilja kahdeksi, niistä kovaonnisempi veti lyhyen tikun ja päätyi tänne meille, minun hoiviini.
Onneksi varmuuskopio eli itse emokasvi jäi vielä sinne, missä on hyvä rehottaa toiset 30 vuotta. On se kyllä uskomatonta miten kasvit kukoistavat hyvässä hoidossa. Minä suurin toivein kaikenlaista laittelen ja lopulta kannan jätteet vähin äänin kompostiin.
Poikkeus ! Äitikulta oli Espanjan reissuni aikana siivoillut kasvejani ja leikellyt mm. lyijykukasta kuivia pois. Siinä saksien louskuttaessa oli sitten ohimennen ja epähuomiossa typistänyt oliivipuuni, sen surkean lehtensä tipauttaneen risun minibonsaiksi. Kompostiin sekin päätyi eli sattuu sitä mestareillekin.
Minulla strategia näiden huonekasvien kanssa on se, että häiritsen niitä mahdollisimman vähän, silloin en todennäköisesti saa isoa vahinkoakaan aikaan. Sunnuntaisin kastelen ja ehkä nypin jotain kurpahtaneita lehtiä/kukintoja pois. Peikonlehteä pitäisi oikeasti lähestyä tukemisaikein, se ryöppyää nyt pitkin lattiaa. Kävin kukkatalolla tänään vakoilemassa miten siellä peikonlehdet elävät ja nehän oli köytetty kiinni jonkinlaiseen tukipilariin, mikä lie niinipäällysteinen pötkylä se sitten olikin.
Täytyy ensin kantaa koko pytty suihkuun ja tutkia sitten kasvusuuntia ja löytää latvalehti, kai sillä semmoinen on?
Tähän vielä nämä innokkaat hortonomioppilaat, varsinaiset kiss-ällit.
Mukavaa keväisen viikon jatkoa !
PeeÄäs: Mustarastas hyppelehti aamulla ruokintapaikalla <3 p="">
Ooookeei. Sä johdat tomaateissa. Mulla on vasta sirkkalehdet. Koulimisen jälkeen mitään ei ole tapahtunut. No toivottavasti juurtumista. Koska pakkaset on vielä liian ikävät, en ole saanut tomaatteja kuistille. No ovat sentäs hengissä - kai se on good enough?
VastaaPoistaMinä olen huonekasvien paatunut pahoinpitelijä, joten en uskalla kommentoida niistä yhtikäs mitään. Tai noh - kliivialla on järkyttävät juuret.
Mukavaa viikon jatkoa?
Eihän meillä kiire ole kummallakaan kun lunta on maassa vielä rutkasti, ehtiivät ne sinunkin tomaattisi kasvamaan vielä. Älä hirveän pahaa silmää niille heitä, tuupertuvat jo siihen.
PoistaTänä vuonna ollaan kyllä ylitetty itsemme.
Mun huonekasvit ovat varmaan siitä syystä enimmäkseen aika pitkäikäisiä koska täällä on niin hyvä valo niille ja sopivan hatara mökki tarjoaa viileän talven. Hoitamisesta ei voi puhua.
Hei tulin vierailulle. Vai Pohjois -Karjalassa asutte .Minun anoppi asuu Tohmajärvellä .Minä olen vaihtanut muutamille sisäkukille myös mullan. Mutta vielä on myöhemmin vaihdettavaa kun voi ulkona tehdä. Minulla oli joskus iso peikonlehti ja tein siihen itse ison tukikepin .Tein sen valkoisesta myoviputkesta ja päälle laitoin rahkasammalta jonka sidoin putkeen rautalalgalla. Siihen sitten sidoin peikonlehteä sitämukaa kun se kasvoi. Se oli mulla kattoon saakka. Sumuttelin välillä myös rahkasammalta. Aikansa kutakin. Hienoja taimia on sinulla kasvamassa. Minulla on niin onnettomia, että en ole vielä niitä blogissani esitellyt. Minulla on myös puutarha blogi. Talvella kun puutarha hiljenee niin postaan käsitöistä,sisustusta ja leipomista. Tervetuloa kurkkaamaan minunkin blogiani jos vaikka kiinnostaisi jatkossakin.
VastaaPoistaHeipä hei, kiva kun poikkesit !
VastaaPoistaHieno idea tuo sammalella päällystetty tuki, pitääkin kesällä yrittää muistaa sammalen keruu. Kestääkö tuommoinen itse tehty pitkään? Talven yli uusiin sammaleisiin?
Urani taimikasvattajana on pitkä ja täynnä epäonnistumisia :D Nälkään olisi kuoltu jos oletetulla sadolla olisi pitänyt elää. Nyt näyttää kieltämättä lupaavalle, peukkuja pidetään niin että niveliä pakottaa.
Kurkkaan blogiasi ihan pian!