torstai 26. huhtikuuta 2018

Poniporsaat ja kultamunat


Laitanpa oikein inhorealistiset kuvat tähän alkuun. 

Vielä on aikaa siihen, kun laitumella käyskentelee ilta-auringon kultaisessa valossa kiiltäväkylkisiä hevoseläimiä. Nyt tarhasta löytyy takkuinen ja huolella rypenyt pikkuponi ja sileä, mutta likainen iso poni. Sitä on taas vapautettu sisäinen virtahepo ja mitä lie muita rypemistä rakastavia elikoita.  Ai että, viikonloppuna on luvassa letkujenkkaa kun pesen pahimmat ryönät ja roiskeet näistä jaloista eläimistä. 

Tosin vesipesu on ihan turhaa, seuraavan kerran kun ne pääsevät tarhaan, ne hyökkäävät kahta suuremmalla tarmolla hinkkaamaan itseään mahdollisimman märkään ja multaiseen kohtaan.

Viikonloppuna on likipitäen viimeinen hetki vetää kolmas sähkölankakierros tarhaan, Polle osaa jo kirmata lankun alta kentälle ja siitä pihamaalle. En viitsi edes ajatella mitä nuo kaksi porsasta saavat aikaan kun tuore vihreä alkaa tuoksua ja puskea pintaan. Siinä ei auta lankut eikä tällilangat, silloin ponia viedään !



Tämä torstai meni syyhytessä siellä sun täällä.
Aamun aloitin kevään ensimmäisillä kahveilla Jokiasemalla. Sumu oli sankka ja lintujen konsertti mahtava. Nyt ovat vihdoin panostaneet kahviinkin. Sen iänikuisen kitkerän juhlamokan lisäksi tarjolla oli tummapaahtoista. Muistin kiittää kassatyttöä kahvipanostuksesta. Vitriinissä oli oikein kiva kattaus valmiita juttuja ja aamiaisbuffettikin oli katettu.

Pari tuntia meillä vierähti aamiaistapaamisessa spinningkaverin kanssa ja mukavaa oli.
Sitten pitikin jo hosua itsensä takaisin, oli Äitikullan terveyskeskusvisiitin aika.

Hetken ehdin kotona henkäistä kun taas tie kutsui, tilitoimistossa riipaisin juhlavasti yhtiökokouspöytäkirjaan ja muihin tilinpäätöspapereihin nimmarit.

Muutama muu kurvailu ja sitten Perikunnan nuoremman kanssa kotiin. Eikun postiin. Sitten kotiin vai oliko se toisin päin, ihan sama. Ajokilometrejä kertyi taas mukavasti ja bensatankilla yskitti kun 95:n tolppahinta oli 1.53 ja killingit päälle. Mikähän ryöstöviikko se tämäkin on, kaikilla mittareilla hintahulinat?

Onneksi huomenna ei kilometrejä paljoa kerry, aamupäivä on pyhitetty kansliahommille ja iltapäivällä pitäisi raapia paikkoja kuntoon, Iso-J kurvaa kotiin illalla.

Seuraavaksi vuorossa on suuri ja mahtava hetki. Juhlallisin menoin, rukouksin ja loitsuin asettelen haudottavat munaset koneen kehtoon, suljen kannen ja toivon korjaavani roiman sadon kolmen viikon päästä. Pysykööt sähkökatkot kaukana ja kissankäpälät visusti erossa masiinasta, se on lastattu kultamunilla!

Leppoisaa perjantaita !


PeeÄäs: siemenperunatkin löysin ! K-rauta ei petä, siellä oli Afraa nyyttikaupalla.

13 kommenttia:

  1. Muistan unelmani kimosta hevosesta. Lopputulos oli talvella kusenkeltaisin läikin maatulla kupeella, koska se ensin kusi keskelle karsinaa, ja kellistyi siihen saman tien pötkölleen. Kesäisin kuranharmaa ympäriinsä, koska parhaat pietarointipaikat oli jokivarren laitumen märimmät painanteet. Sen valkeana hohtavan kimon näki vain heti pesun jälkeen. Tasan siiheksi, kun loimen otti pois ja päästi irti. Reality bites!

    Onko tuossa loovassa mitä epäilen? Siis maatiaisen munnukoita kans? Viikkoja laskien pitänee ulkotipulaa vähän laajentaa, että ekat viikot kotiutuvat turvassa vanhojen tehorouvien nokkasuilta turvassa. Ne ruskeat rouvat kun eivät ole kilteimpiä pienille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä se on, totuus kimon hevosen omistamisen ihanuudesta!

      Lootassa on kultamunia, palataan tuloksiin kolmen viikon kuluttua, nyt sitten sopimuksen mukaan peukut tanaan, jesarilla kiitos.

      Minä pyrin tuomaan sinulle ihan valmiita munasinkoja. Ja ehkä kauniisti laulavan hupikukon :D

      Poista
  2. Mihin tämä aika oikein menee? Viikko sitten palasin kotiin Hispaanian Deniasta ja tuntuu siltä kuin se olisi ollut long time, no see- moodilla. No arki tupsahti tupaan, Redsy surrasi E9-tietä ylös alas ja tänään kotiin. Pron treenehinkin ehdin Denian oppeja verestämään, yhdessä tuumin todettiin (hänellä pipo päässä, minulla windstopper ja kuraiset kengät) että on tässä Espoossa vähän eri olosuhteet kuin viikkoa aiemmin... Torpan koirien, erityisesti Napsterin koiranpäivän toivotus jäi nyt myöhäiseen! Kummikoiralle siis erittäin mukavia koiranpäiviä ja kaikille Nemppalasta terkkusia! @Tita, hienoa että jatkat Raahen visualisointia vihreämmäksi, pitänee jossakin kohti kurvailla rantatien kautta:) P.S koirakuumetta poteville Ruotsin valkoinen hirvikoira, svensk vit älghund är härlig<3. I just fell in love!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitmitä, eikö sinullakaan ole tietoa??
      Samaan mustaan aukkoon kai se menee minne nuoruus, rahat ja mainekin.

      Tilanne vaatii puhelua viikonloppuna.

      Kummikoira näyttää tepastelevan pihalla nyt kun siellä on uusia väyliä auki, lumi väistyy vihdoin.

      Poista
  3. Tuota se on ollut meidän talvi. Pahin oli pari kolme viikkoa takaperin, kun vettä tuli niin että kaikki tarhat lainehti. Mutta nyt on mittarissa +25 kenttä kuiva ja lanattu. Hurjat keväthepulit koettu ponitammalla. (Miksi kukaan ei varoittanut ponitammoista??? Polveutuuko ne suoraan jostain skitsopaholaisesta, joka aina silloin tällöin nostaa päätään). Kärpässuihkeet osteltu ja neidit muistuttaa jotain muumin ja avaruusolion risteytyksiä kärpäshuput päässään. Kerääkö kimot jotenkin enemmän kärpäsiä vai onko hän niin likainen, että kärpäset meinaa peittää koko hevosen? Tuossa pintoponissa ei näyttäs olleskaan olevan niin paljon kärpyräisiä. Mullon uus pisnes, myyn paskaa säkissä ;D Kaupunkipuutarhureille tuntuu kelpaavan. Tuli siis kanila ja kanala tyhjennettyä. Heposen paskendaalissa kuulemma liikaa rikkaruohoa, mutta vakuuttelin, että meillä syötetään vain parasta heinää, jossa ei juuri rikkaruohoja vilise, taitaa sekin mennä kaupaksi.. Juu meillä alkaa sataa taas huomenna...

    Terkuin, Suvi Seattlesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Suvi, pitkästä aikaa !
      Hmmm... poniruunat ovat omaa luokkaansa, en edes uskalla ajatella ponitammojen mielenliikkeitä. Skitsopaholainen on varmaan sukupuussa ihan liki. Kuin myös moni muu erilaisista kroonisista mielihäiriöistä persoonallisuutensa rakentanut olento, etenkin siellä emälinjassa.

      Minulla ON kompleksinen suhde tammoihin, myönnän.

      Kokemukseni mukaan örkkiäiset piinaavat eniten tummimpia hevosia, eivät niinkään vaaleita. Mikä lie houkutushaju hänessä?

      Monet pelkäävät hevosenlannan mukana tulevaa kaurakasvustoa. Meillä ei tule sitä mutta myslin mukana tulee kaikenlaisen mielenkiintoisen siemeniä :D Ja hampun.

      Katsoin tuossa yhtä Netflix sarjaa joka sijoittui Seattleen, siellä satoi aina. Terkkuja sateeseen!

      Poista
  4. Meillä on nyt kolmeen vuoteen ensimmäinen kesä, kun munat päätyvät vain pannulle eivätkä hautomoon. Olihan se kanaemona oleminen oikein mukavaa puuhaa, mutta parvi ei kaipaa nyt lisäpäitä (paitsi jos vanhat emännät päättävät päivänsä). Ja maatiaiskukonpojista eroon hankkiutuminen on myös oma hommansa.

    https://aatenarikka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan täysin tuon maatiaiskukkopoikaprobleeman. Onneksi on asiantuntevia (ja kananlihanhimoisia) metsästäjiä lähipiirissä.

      Olipa mukavaa Hakkarainen että piipahdit, tulen vastavisiitille oitis. Olet varmaan kuullut sen leffareplan; paina Hakkarainen, paina kunnolla! :D

      Poista
  5. Poniporsas -joku uusi eläinlaji?
    OP

    VastaaPoista
  6. Oih, ihania kuvia. Onnea odotukseen :)

    Osallistuit blogissani siementen arvontaan ja random.org arpoi sinut voittajaksi. Onneksi olkoon :) Laitatko minulle yhteystietosi, niin saan siemenet matkaan :) maatiaiskananen@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pahus! Meistä kahdesta mainetta niittäneestä siemenkasvattajasta juur Hirnakka sitten voitti!

      * reps *

      Poista
    2. Eikä! Minäkö? Tita taisikin tuossa olennaisen kommentoidakin :D

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com