Lälläslää marraskuu, se on loppu nyt!

Leffe lähihoitaja

Maanantain aamuvuoro on kuitattu ja syyslukukauden espanjan opiskelut saatettu finaaliin. Äkkiä se aika kului, justiinsahan me aloittelimme espanjan ääntämisohjeilla ja nyt jo osataan (?) varata hotellihuoneita, tiedustella onko koira tervetullut hotelliin ja valittaa tukkeutuneesta wc:sta. Monta muutakin tarpeellista juttua on toivottavasti jossain muistilokerossa.

Kieliopissa päästiin akkusatiiviin ja epäsäännöllisiä verbejä on ulkoaopeteltavissa kauhea määrä. Kun en vielä kunnolla ole kärryillä säännöllisten verbien taivutuksestakaan. Ja sanasto, sitäkin on jo monta sataa sanaa. Huoh. Tiedänpä mitä teen mahdollisella sairauslomallani, ¡Fantastico! -kirja pääsee mukaan lukemistoon. (Oli ihan pakko kokeilla osaanko laittaa espanjalaiset kiemurat nurin ja oikein, melkein onnistui huutomerkki.)

Postissa oli nopea asioida ja Kanadan paketti lähti vihdoin matkaan. Saa nähdä milloin se on perillä ja tutkiiko tulli. Ei sen puoleen, ei siellä mitään hämärää ole mutta ahneempi tullikoira saattaa lotaista kitaansa pikkuiset jouluterveisemme. Mikäli kuoren laidassa on hampaan jäljet, tiedämme virkakoiran olleen hajulla.

Postin lakkojumitteluista ei meidän kaupungin pääpostissa ollut tietoakaan, sukkelasti ja sujuvasti hoitui hommat.

Sen verran olen varautunut postilakkoihin, että kaikki mahdollinen liikkuva tavara kulkekoon matkahuollon kautta. Laskut lähetämme sähköpostilla. Saapuvilla laskuilla ei nyt niin kiire olekaan ;-)

Oscar, Massa-Ossi sievisteli pöydän alla ja oikoi töppökoipiaan. Leffe pääsi lähihoitajaksi ja alennettiin verenpainetta porukalla.

Soittelin tänään Kuopion tietäjille, puhelu meni poikki mutta asia tuli selväksi. Lääke mitä ilmeisimmin vaihdetaan, odottelen takaisinsoittoa. Pikkuisen harmittaa, että siinä meni vajaa viisi kymppiä huittusen hukkaan, ei ole Lyrica halvin lääke. Mutta toisaalta sen mukana tulee bonuksena varsin jännittäviä sivuoireita ja kohtuullisen mielenkiintoinen unimaailma.

Oman kylän terkkari ylitti taas kerran kaikki odotukset. Jätin sinne soittopyynnön ja vajaan vartin päästä sairaanhoitaja jo langalla pelasi.

Kerroin verenpainelukemani ja muut murheet. Sen puhelun aikana sain ohjeet mitata vielä toisen viikon ajan paineita, ohjeet ja lähetteen laboratoriokokeisiin ja sydänfilmiin menoon, ajan lääkärille puolentoista viikon päähän ja käskyn ottaa rennosti. Totta mooses!

Heitin sohvalle levyksi ja Leffe röhki tyytyväisenä jalkopäässä.

Ulkona on jo ihan hämärää eikä kello ole vielä kolmea iltapäivällä. Hyytävän kylmä tuuli kolistelee kattopeltejä ja riuhtoo salavien latvustoja. Jospa se viuhtoisi matkaansa ärtsyt siniset koristevalot. Ne tosin ovat kasvihuoneen katossa, mutta äkkiäkös kattoluukun kautta yhdet valot lennähtävät taivaan tuuliin eikä koira perään hauku. Kiitos Salla tästä päivän parhaasta vinkistä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Viikolle on maltillinen määrä pakkojuttuja, Iso-J tosin lähtee monen päivän reissulle ja palaa Torpalle vasta perjantaina. Siihen saakka eletään kuin pellossa ollaan talonvahteina naisvoimin.

Huomenna on jo joulukuu ja tämä viheliäinen marraskuu jää historiaan. Voi kun minä niin mielelläni siirtäisin tämän marraskuu -nimisen turhakkeen vaikka lämpimäksi loppukesän kuukaudeksi tai suloiseksi alkukesän kuukaudeksi.

Tämmöistä tänne tänään, näytämme marraskuulle pitkää nenää ja toivotamme joulukuun tervetulleeksi!

Meinasin tähän loppuun yhtä hassunhauskaa videoklippiä mutta kun ei nyt passaa Bloggerille niin ei sitten. Verenpaineet kihahtaa tappiin jos pitää ruveta säätämään jotain giffejä.

Hellurei, missä lienetkin!

Joulusukka miun maun mukkaan