Mitä mielen päällä viikonloppuna?

Olipahan taas viikonloppu, säiden puolesta eritoten.
Lumet ovat sulaneet ja vinha tuuli pöllytteli sekä kanojen sulkia, että salavien oksia. Onneksi lehdet on haravoitu ja kompostoitu, ei tarvinnut niiden kanssa enää telkuta.

Maatiaiset pääsivät jatkamaan väliaikaisesti katkolla ollutta ulkoiluaan ja pulinaa riitti. Nyt nimittäin aukenivat ovet sekä kääpiökochien että silkkien osastoillekin. Nuoret kukot tepastelivat terhakkoina ja pörhäkköinä ja pikkuisen mahtailivat pääkukolle (ylin kuva). Mutta toki viisaasti niin, että oli turvallinen välimatka sekä sen verran maltillisesti, ettei Pääkukko anna nuhteita ankarimman mukaan. Se kun on pitkä ja ikävä talvi koppihoidossa jos on pahasti sukset ristissä Pääkukon kanssa.

Sain purettua ja kerittyä kiepille viimeisen laitumenkin. Keväällä ei tarvitse muuta kuin ottaa kepit kainaloon ja nauhakela toiseen ja siirtyä aitaamaan ensilaidunta. Jahka se aika joskus koittaa. Toki toivon mahdollisimman aikaista kevättä ja lämmintä sellaista.

Lisäksi Iso-J ja Äitikulta ahersivat talvisuojausten parissa. Viime syksynä energiani ei riittänyt edes ajattelemaan puuvartisten talvisuojausta ja siitäpä syystä meillä on nyt runsain mitoin bonsaityylisiä hedelmä- ja koristepuita.

Eiväthän nämä varsinaista silmäkarkkia ole, mutta hankaloittavat toivottavasti jänesten ja rusakoiden elämää. Kyllä kai se niitäkin ketuttaa kun huuli jäätyy katiskaverkkoon kiinni.

Moneen kertaan jyrsitty kirsikka

Taisto Tammen panssari

Hevoskastanjan talvitakki

Vaahtera ja valkomarjapihlaja

Kas tässä oli katsaus Torpan puuvartisten talvimuotiin 2015. Toivottavasti lumi sataa pian ja peittää armeliaasti nämä hökötykset. Yhtä vihlovan näköisiä ovat hedelmäpuut huppuineen ja hattuineen.

Jopa Taalainmaankoivu sai verkon runkonsa ympärille, ei tarvitse rusakon ainakaan ihan tyvestä sitä tuhota. Latvaan ei enää yllä.

Voihan tässä käydä niinkin, että kasvava susikanta pitää tänä talvena jänekset poissa ja myyrät sen sijaan rellestävät juuristossa. Että keväällä on sitten liuta pystyynkuolleita puita.
Pidellään peukkuja ja toivotaaan parasta. Eikä niitä susiakaan tarvitse ihan pihapiiriin tulla norkoamaan.

Hevosvoimia katsellessa on mielessä pyörinyt montakin ajatusta Töttiksen suhteen.
Yhä useammin olen miettinyt, että sen voisi myydä/antaa ylläpitoon ihmiselle joka tajuaa juuri tämän yksilön korvien välisen tuulitunnelin pyörteet ja puhurit. Se hevonen olisi varmasti mahdottoman hoitava ja hyysäävä emätamma eikähän tuo rumakaan ole, nätti naama korvaa ehkä pienet rakennepuutteet? Ei mikään liitokavio, mutta ihan kiva ja yritteliäs tapaus. Vaatii ehdottomasti lauman ympärilleen ja selkeän johtajan ihmisekseen.

Kyllähän minä sen täällä pidän, sillä Ponimies tarvitsee kaverin. Yhä useammin on kuitenkin käynyt mielessä se, että minä olen Töttiksen kanssa polkuni kulkenut ja siitä hevosen tehnyt. Ehkä sen on aika mennä ja toteuttaa itseään hevosena ja ystävänä jonkun toisen kanssa.

Minulla on mielessä muutama henkilö jotka olisivat kuin tehtyjä Töttiksen ihmisiksi. En kuitenkaan lähde sitä ainakaan toistaiseksi tarjoamaan. Kyllä tässäkin asiassa ajopuu kolahtaa rantaan ja se oikea ihminen ilmaantuu näkyviin. Ponimiehen seuralaiseksi olen kaavaillut esimerkiksi issikkaa joka on varma peli maastossa.

Pallo on heitetty, saa nähdä kuka ottaa kopin!

Uusia näkökulmia 

Neiti Umpimieli

Kenttä marraskuun kunnossa, taustalla paskova hevonen

Ponimies on liikehtinyt hyvin viikonloppuna. Taas nähtiin se maailman totuus, että kun hevonen on hokkikengässä, pitoa ei tarvita. Töttiskin touhusi ratsuna ja oli taas kerran väläytellyt syvintä olemustaan, eli yritteliästä ja rehellistä hevosta.

Tänään on ensimmäinen adventti ja kynttilävati on valmiina. Pikkuhiljaa jotain jouluun liittyviä koristeita kuljetellaan varastosta esille. Adventtikranssi on jo portaikossa, kyntteliköt ikkunoilla. Iso-J on lisäksi koristellut kasvihuoneesta jouluhuoneen, siellä on kynttilälyhty ja olkipukki.

Arvaan myös, että eräs odottaa kynnet syyhyten jouluvalojen virittelyä pihapuihin. Jokavuotinen vääntö väreistä edessä, keskustelu alkanee tänään päivällispöydässä. Minä en kestä sinisiä tai vihreitä valoja maalaispihassa ja punainenkin menee läpi vain hammasta kiristellen perhesovun merkeissä.

Huomasin myös, että joulutervehdys Kanadaan on vielä täällä, se tulee sitten kun posti suvaitsee kuljettaa, toivottavasti ehtii jouluksi.

Muuten viikonloppu on sujunut tavalliseen tapaan. Poislukien se, että olen jokaisena iltana ollut nukkumassa heti kymmenen jälkeen ja juodut viinitkin mahtuvat yhteen desiin. Sen verran kieltä kostutin, että sain lauantain pizzan kyytipoikana huikan. Eipä tee tiukkaa ja onhan se ihan hyvä pitää pidempääkin viinipaastoa.

Lääkkeen sivuvaikutukset ovat lähinnä turtumus, ärtymys, väsymys ja ankarat biopäästöt. Että semmoinen kiva lääke se. Verenpaine on edelleen aivan liian korkea, huomenissa kyselen Savonmuan tietäjiltä toimintaohjeita. Tosin tällä kertaa en itse huomaa verenpaineen korkeutta, vaan joka mittauksella hämmästelen lukemia. Elämän Outoja Asioita.

Mukavaa pyhäiltaa, missä lienetkin!

PeeÄäääs: olipas vapauttavaa kirjoittaa auki ajatuksensa Töttiksestä. Itse taisin hämmästyä eniten omaa reaktiotani. Taisi olla niin valmiiksi ajateltu asia, ettei sen 'ääneen sanominen' tunnukaan enää yhtään pahalta. Alitajunta 6, minä 0.