Maalissa

Pitkätukat riehumassa

Huh mikä viikonloppu!

Perjantaina päästiin Iso-J:n työkiireiden takia matkaan vain 1,5 h myöhässä suunnitellusta. Suunta oli Espooseen saakka. Perille päästyä ehdin hädintuskin juoksemaan suihkun alta, suoriutumaan vaatteisiin ja sutimaan meikkiä vähän sinne sun tänne. Ajattelin käytännöllisesti, että enimmäkseen pimeässä siellä ollaan, joten ei se ole just niin tarkkaa onko kulmakarvat nypitty (ei ole) ja menevätkö meikin häivytyksen pilkulleen symmetrisesti (ei mennyt). Vaatteet oli helppo homma, mustaa alaosaa, mustaa yläosaan.

Pikaisen hölkkälenkin (parkkipaikalta 1 km) jälkeen pääsimme kutsuvierasovelle ja tapasimme muun ryhmän. Siitä oitis baariin ja viihtymään. Alapermannon baarissa oli tarjolla vain panimotuotteita joten rymistelin portaat yläkerrokseen jossa myös viini virtasi ja näkymät lavalle olivat paremmat.

Hirveät oli riistohinnat baarissa, en ymmärrä kenen persaus kestää käydä viihteellä viikottain. Joku 5,40 oluesta ja 8 € viinistä on törkeää rosvousta. Pikkujoulujen piikkiin se kestitys nyt kuitenkin meni, harvoin me ulkona humpataan. Hipsaanian loman kulunkeja ei lasketa, siellä kaikki on niin paljon edullisempaa ja loma on vain kerran vuodessa.

Kovan luokan keikkahan se oli. Minulle aivan turhan monta uutta/ikivanhaa biisiä joita en edes tunnistanut, mutta visuaalisesti nautin suunnattomasti kaikista efekteistä.

Jostain syystä valot ja pyrot eivät käyneet ohimoon, välillä vain käänsin selän hetkeksi pois lavalta ja kovimmasta valotulituksesta.

Keikan jälkeen kirmasimme pienentyneellä porukalla Tapiolan yöelämään. Joku paikallinen baari sieltä löytyikin ja ilta jatkui vielä tovin.

Sitten mittaripirssillä Iso-J:n kotitalolle ja nukkumaan. Oli hauska ilta, kiitos osallisille.

Kaukana Pariisissa eräs toinen konsertti päättyi kaaokseen, sydäntä kylmääviä uutisia. Miten ihminen voi olla niin pahuksen paha? Mitä asiaa edistää viattomien, täysin ulkopuolisten pariisilaisnuorten teloittaminen?

Pessimisti minussa sanoo, että ei tämä vielä tähän lopu. On vain ajan kysymys milloin meillä Suomen lintukodossa posahtaa. Toivottavasti ihmeitä tapahtuu ja koko helkatin fanaatikkolauma seuraajineen ja sotureineen palaa helvetin tulessa. Mahdollisimman pian.

Maratoonari

Kellonsoittajana

Lauantaina kotimatkalle päästiin ihan hyvissä ajoin ja ensimmäinen etappi oli Paloheinässä. Siellä rakas Siskolikkani toi finaaliin kahdeksan kuukauden projektinsa, ensimmäinen täyspitkä maratooni on juostu maaliin saakka. Käsittämättömän hieno suoritus.

Maaliintuloa emme valitettavasti voineet jäädä todistamaan, tässä ensimmäisessä kuvassa hän tulee seitsemänneltä kierrokselta kääntöpaikalle, toisessa kuvassa kello jota sain hänelle kilkuttaa viimeisen kierroksen merkiksi. Ja kyllä kilkutin!

Arvostan valtavasti hänen saavutustaan. Työ, lapset, jääkiekko ja arjen yksin pyöritys vievät tehot. Mutta kun poika on jäällä eikä äidillä ole toimitsijavuoroa, silloin hän painuu kiertämään hallien lähimaastojen lenkkimaastoja. Ja juoksee muuten muulloinkin kuin lätkäiltoina, säällä kuin säällä, Haltialan peltolenkeillä askeltaa yksinäinen hahmo. Ihailtava sitkeys ja tahto, semmoinen on minun sisareni.

Kotona Torpalla olimme ihmisten aikaan lauantaina. Napattiin matkalta pizzat mukaan ja illan ruuanlaitto oli hoidettu.

Olin niin poikki, että saunan jälkeen rojahdin suunnilleen suorilta jaloilta sänkyyn. 

Oli kiva jutella Sudburyyn ja terveisten kerronnan jälkeen Perikunta ryhtyi tutkimaan netistä lentolippujen hintoja Torontoon. Kova olisi heillä into päästä näkemään pieni pala Kanadasta. Toivottavasti jonain päivänä onnistuu.

Kotimatkalla pysähdyttiin vaihtamaan kuskia jossain Juvan ja Savonlinnan välillä. Kurkkasin levähdyspaikan kaiteen yli ja näky oli tämä:

Järjen riemuvoitto

Juu, ei ole ihmisen järjenköyhyydellä mitään rajaa. Onhan se nyt varmaan ihan tosi helppoa ja kätevää kipata turhat roinat ja roskat autosta ulos levähdyspaikalla. Eikä tuo kasa ollut ainoa, koko rinne näytti samalta. Olisi kyllä mukava yllättää tämmöisen tekijä ns. rysän päältä kiinni ja kuulla perustelut miksi näin tekee.

Jotenkin on hirveän vaikea uskoa, että kaatopaikkamaksut olisivat niin huimat, ettei sitä pysty maksamaan. Itsekin jätemaksuja maksavana tiedän, ettei se summa nyt oikeasti ole kova ja ainakin täällä meillä on jäteasemia jossa voi ihan itse, vapaasti valitsemanaan aikana käydä ILMAISEKSI jättämässä roinansa laillisiin ja asiallisiin astioihin. Niitä jäteasemia on isojen markettien takapihoilla, kylien jätepisteissä ja monessa muussakin paikoissa. Ainoa tehtävä on etsiä paikka, ajaa sinne ja nakella roippeet oikeisiin paikkoihin.

Vaan taitaa olla ylivoimaisen vaikeaa rakettitiedettä sekin, aina on näitä pimeäpönttöisiä jotka katsovat olevansa oikeutettuja kippaamaan jätteensä luontoon.

Pimeäpönttöisistä ei tunnetusti ole pitkä matka Torpan koiriin. Tässä muutama puhelinräpsy Leffen ja Peetun tämän päivän lumileikeistä. Leffelle menee Nassen työrotsi mikä sinänsä on ihme. Mutta Nasse on iso borderiksi.

Tollo ja Hönö

Hönö ja saalislapanen

Lumipallo!!

Tänään otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja kärräsin sipulipenkin äärelle valikoidut, pulskat valkosipulinkynnet ja nipun työkaluja. Kärryllinen hevosenlantaa ja ämpärillinen tuhkaa, siinä on kasvun takeet.

Iso-J jyryytti jyrsimellä mullan moneen kertaan nurin ja minä kuljin tekemässä vakoja. Kaksi L:n muotoista penkkiä tuli. Kuvanottohetkellä ne ovat vielä ilman katetta. Lunta tuli perinteiseen tyyliin kun Torpan valkosipulit istutetaan, mutta siellä ne nyt ovat. Ihan kaikkia en laittanut, ehkä kilo tai kaksi jäi laittamatta. Loppui valo ja voimat kesken.

Samaan aikaan toisaalla Nuorimmainen oppi juoksuttamaan Ponimiestä ja hienostihan se sujuikin. Ponimiehen liikunta on turvattu myös niinä päivinä kun päivä on lyhyimmillään. Hevosen ilme oli vähän vino kun tajusi, että nyt meitä juoksuttajia on kaksi eikä löhöpäiviä suoda enää huonoon säähän tai kentän puutteeseen vedoten. Nyt on kenttä missä juosta. Toki parasta liikuntaa on ratsastus kentällä tai maastossa, mutta joskus Ponikin joutuu liinan päähän ympyrälle.

Illalle ei ole muuta ohjelmaa, ihan perushommia vaan. 

Sain kuin sainkin täytettyä omakanta -palvelussa esitietolomakkeen Savonmuan tietäjien tapaamista varten. Tiistaista alkaa uusi ajanlasku.

Lunta on tullut koko päivän, nyt sitä on isommin valehtelematta viitisen senttiä. Ihmeesti maisema valaistuu kun on lunta. Lumentulon tajusin myös hevosten jalkoja vilkaisemalla, hirveät tilsat (lumikökkäreet kavioissa). Pakko soitella kengittäjälle heti huomenissa. Saattaa olla pari muutakin hokkikenkien kyselijää linjoilla.

Minun puolestani talvi saa tulla!

Kevyttä viikonalkua, missä lienetkin.

Maahanpanijaiset