torstai 5. marraskuuta 2015

Ajoituksen mestari

Perfect timing

Nyt jos planeetat osuvat kohdilleen, loitsut ja manaukset pätevät ja rukoukseni on kuultu, kivojakin asioita tapahtuu. Hitaasti, mutta ihmeen varmasti asiat ovat loksahdelleet paikoilleen. Ei aina siinä järjestyksessä kuin olisin toivonut, mutta mitä ilmeisimmin oikeassa järjestyksessä kokonaisuuden kannalta. Bonuksena olen oppinut vähän lisää kärsivällisyyttä ja sen, että odottaminen on osa tuleviin tapahtumiin valmistautumista. Ja nyt alkaa olla käsillä yksi kiva arkea piristävä juttu.

Olen juuri ottanut uudelle autolle vakuutuksen, siirtänyt onnistuneesti Kiesille kertyneet bonukset uuteen vakuutukseen ja hoitanut asian kuntoon niin, että kun huomenna kurvaan (hillitysti) autoliikeestä ulos, kaikki on pedattu valmiiksi tuleville turvallisille kilometreille.
Silti saapi pitää peukkuja pystyssä vastakin.

Hyvä enne oli se, että pyörähdin päivällä ruokakaupassa pari välttämättömyyttä hakemassa. Kahvihyllyssä tuoksahti tuoreelle (tuoksumarkkinointia?) ja kas, Starbucksin jauhettua kahvia saa nyt keskolaisista kaupoista.  

Siitä lähti paketti perusvarmaa House blendiä mukaan. Pieni pussi ja kova hinta, viikon parempiin kahvihetkiin vain. Kotona leväytin sanomalehden auki ja kas, siinähän se oli kokosivun ilmoitus samasta kahviasiasta.

Piristää kummasti sekä minun, että Esikoisen aikaisimpia aamulähtöjä. Kaamoksen syvetessä tuhti kahvi tulee tarpeeseen.

Tämä päivä on ollut huomattavasti rauhallisempi kuin eilinen. Jonka paineita tasailin kotvasen illalla, uni ei tullut vaan monta asiaa pyöri mielessä; tuliko hoidettua, muistinko, varmasti ja kaiken? Ilmeisesti lopputulema oli se, että kaikki meni oikein ja hyvin sillä nukuin kuin possu sorkat suorana aamuun asti. Leffe pääsi Nuorimmaisen huoneeseen. Uskollinen Nasse jäi muistuttamaan olemassaolostaan, tunkkainen tuhnunhaju pyörii sen koiran ympärillä. Istun taikka kävelen, persaus soittaa sävelen, se on Nassepapan tunnuslaulu.

Nyt on otettava tuima tuijotus matkalaskuihin ja tositteisiin, huomenna kirjanpitäjä saa kosolti uutta aineistoa työstettäväkseen. Ja vieläpä ihan aikataulun mukaan.

Päivä on ollut kylmä mutta selkeä. Melko hieno marraskuu tämä 2015 -vuosimalli.

Kivaa torstain jatkoa, toivottavasti sinullakin asiat sujuvat, missä lienetkin!

Se tunne kun asiat järjestyvät

MUOKS:
Postimies teki päivästäni täydellisen, ensi vuoden jokainen kuukausi alkaa silmäkarkilla!
Yhdessä toisessa kuoressa oli Tom of Finland -merkki (siinäkin kuoressa oli sisällä kuva komeista pojista), tämä tuli ihan kaupungin frankkeerauskoneella kuitattuna:

Kuumotus 10+

Ja vaikka minulle mitä tapahtuisi, aion hetimmiten kuvata jokaisen aukeaman, ajastaa kuvat julkaisuun 1. päivänä kutakin kuukautta. Joten vuodelle 2016 uskalla luvata Torpan päiväkirjoihin ainakin 12 varmaa merkintää. Se on jo hyvä alku. Pikkuisen jo kurkistelin ja voi hyvät hyssykät kun on kuumaa... 



4 kommenttia:

  1. Voi kun kivaa - odottaa kuukauden ekaa päivää! Toivotan turvallista alkua uudelle autolle myöskin, ihan on juhlavaa opetella uuden kiesin henkilökohtaiset ominaisuudet.

    Nyt pitää valmistautua kapinaseminaarin yhdeksi puhujaksi. Siellä minä olen vihervasurien, ituhippien ja hipstereiden seassa... Vanha sotanorsu on siis kaivettu naftaliinista, ei mielestäni tarpeellista mutta kun ei osannut sanoa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on turvallinen olo kun tietää Susirajan Pelastajien olemassaolon. Kannattaa olla kärkyllä kuun vaihteessa.

      Aamulla iski ankara päänsärky, eilinen kuittisyyni otti ohimoon ja tunnilla venähtänyt nukkumaanmeno aiheutti kello 6 herätyskello kuvottavan päänsäryn.

      Muutaman tunnin lisäunet ja pari mukillista kahvia pelastivat kuitenkin paljon. Olo koheni kiesiä imuroidessa ja tomaatinsiemenet sain pois.

      Nyt ollaan matkalla, minä istun apukuskina.
      Suljetulla on varmaan sisäpiirin tietoa kapinakokouksesta?
      Kanna lippusi korkealla, teet hyvää työtä!

      Poista
  2. No nyt on mukava kuun alussa pistäytyä kuolaam... siis lukemaan :)

    Pakko kertoa mitä tuosta yläkuvasta näin. Ensisilmäyksellä siinä näytti olevan setelinippuja! No tarkempi katsominen valitettavasti muutti ne kahviksi. Mutta varmaan se lottovoittoa tietää, kysymys kuuluukin, sulle vai mulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa vaan, kuvia on aina kiva katsella!

      Eikös se niin ole, että löytäjä saa pitää, bongaajaan pätee sama sääntö. Joten muhkeita nippuja vaan sinulle, toki minäkin niitä korjaan talteen jos meinaan kompastua.

      Kerran muuten kysyin yhdeltä poliisilta mitä pitää tehdä jos vaikka sienireissulla löytää mättään vierestä kassin täynnä seteleitä. Semmoista ei voi kuulema tapahtua. Ja vinkkasi silmää. Ei voi löytää maastosta rahaa... Eli löytäjä saa ilmeisesti pitää jos uskoo löytäneensä maastosta rahaa. Ihmeisiin voi uskoa ;-)

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com