Kumma keskiviikko

Kultu Kimallus

Kas näin olemme jo keskiviikossa. Marraskuu etenee kiitettävää tahtia. Pimeää on kuin säkissä, koko päivän on tullut vettä erilaisissa olomuodoissaan ja muutenkaan ei ole mieli säätä kirkkaampi. Aamulla olo oli niin kurja, että heitin Esikoisen koululle ja ajoin suoraa tietä takaisin kotiin, siirsin kylmästi aiotut jutut iltapäivään. Aikeena oli hautautua sohvaan ja nukkua päänsärkyä pois.

No sehän on saletti kuin Moskovan baletti, että ne aikeet ovat tuomittuja epäonnistumaan. En saanut kunnolla päätä tyynyyn kun puhelin soi. Sovittiin Hopianuolen renkaittenvaihto ja lämppärilaittoaika torstaille, Savonlinnaan.

Pää tyynyyn, tilulilulii.... X täällä hei, se meidän narttu on vielä juoksussa, minä lähden nyt ajamaan teille sinne. Jahas, totean, että on kaksi tuntia aikaa nukkua, pää tyynyyn. Tilulilulii... Iso-J täällä terve, mitä kuuluu? Sovittiin torstaiksi treffit Savonlinnaan. 

Pää tyynyn... Nasse päästää hälytyshaukun (koira ohitti Torpan) ja seuraa yleinen älämölö ja hälinä. Komennan koirat hiljaiseksi, Oscar loikkaa vatsalleni. Hyrisee ja puskee.

Totean, ettei nukkumisesta todellakaan tule mitään, siirryn tonkimaan erästä isoa lipastoa jonka uumenista pitäisi löytyä yksi kauan sitten kadonnut lomake. Ei löydy.

Takaisin sohvaan, pää tyynyyn. Hirmuinen haukunräyskytys päälle, Peetun morsio saapui.

Sitten vietettiin koirien (ei niin) herkkä hetki, tällä kertaa takkatuvassa. Minä pitelin hännistä liiton sinettinä ja koko homma kesti parikymmentä minuuttia. Peetu on riuska mies kun toimeen ryhtyy.

Seuraavaksi juotiin jo toiset kihlajaiskahvit parin päivän sisään. Jospa nyt loppuisi nartun vonkaaminen ja alkaisi iloinen odotus.

Siitä se iltapäivän ajoralli sitten taas lähti, Hopianuoli hyrskähti tulille ja sainkin monta keikkaa hoidettua. Mitään ei jäänyt (käsittääkseni) rästiin huomiseksi.

Pikkuisen olin tavallista tarkempana kun auto ohjeisti keltaisella hiutalemerkillä mahdollisesta jäästä tien pinnassa. Hienosti selvittiin kotitalliin saakka. Onnistuin myös yhdistämään puhelimeni bluetoothilla autoon, vehkeiden yhteinen sävel löytyi ja nyt muuten raikaa autossakin musat Spotifyn kautta. Ilman mainoksia. On se huimaa tämä teknologian kehitys.

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Tiistai-illan aktiviteetteihin kuului Leffen talvisiivous. Karvan alta paljastui pikkuisen liian hoikka koira, joten lihotuskuuri jatkuu. Ällistyttävä määrä ruokaa tuohon otukseen uppoaakin. Onkohan kaikilla keltaisilla eläimillä joku ahneusgeeni? Meinaan kun meillä on Ponimies, Felix ja Leffe joita kaikkia yhdistää suunnaton ruokahalu ja keltainen karva. Muilla kasvaa maha mutta ei Leffellä, vielä.

Koira ei ollut milläskään karvojen lähdöstä ja nyt helpottui myös ulkoilu. Enää ei tarvita lenkin jälkeen alustanpesua vaan pelkkä pyyhkeellä kuivaaminen riittää. Ravat voi huuhtaista pois ja piski on kuiva hetkessä.

Onhan se vähän ristiriitaista, että on koira joka karvoistaan tunnistetaan juuri kyseinen rodun edustajaksi, ajellaan sileäksi. Voihan se olla helppo pitää jenkkicockeri siistinä karvoineenkin, kuivissa olosuhteissa. Mutta meillä jossa vuodesta noin 1,5/4 on märkää ja lumista, on touhusta mielekkyys kaukana. Etenkin kun kyseessä on sporttinen kotikoira joka ei tule käymään näyttelyissä.

Tällä tyylillä mennään ja veikkaan, että Leffekin arvostaa enemmän sohvalla loikoilua kuin kylppärin kaakeleiden tuijottelua.

Tänään Leffe toi minulle lahjaksi ponin. Tuossakin kuvassa minä nukkuisin jos voisin, mutta kun Leffelläkin oli asiaa.

Leikitään poneilla, joooooo!!!!

Lupasin Titalle kuvan geelikynsilakkauksesta (jonka siis eilen sain uskollisen asiakkaan ansioistani).
Ylimmässä kuvassa se nyt sitten on. Käytännöllisen lyhyt malli, sileä ja kestävä. Kimallus ei näy liian räikeänä vaan on juuri sopivan vaalea. Suuresti tykkäämääni ruusukultaa ei (vielä) ollut saatavilla, piti tyytyä tähän vaalemapaan vertaan. Kulta mikä kulta, ihan kiva näinkin. Ja kun perjantaina on ne The Pikkujoulut eli Edustustilaisuus niin on kiva kun on kerrankin siistit kynnet.

Tänään uhrasin puolikkaan ajatuksen Edustustilaisuuden asuvalinnoille, uutta ei tarvita, kaapista löytyy kyllä mustaa monessa rätissä.

Seuraavaksi ohjelmassa vähän sähköposteja (ei vieläkään kissapostia, prkl!!) ja iltatalli. Sitten vielä vähän aikaa sinnittelyä valveilla ja kun talli on pimeänä, säntään kärppänä petiin.
Aamulla on aikainen herätys ja on paras olla skarppina, koska nyt satanut roina voi hyvinkin kosahtaa jäähän yön aikana. Saa kieputella varovasti Hopianuolta.

Huomenna ostan lounaaksi Savonlinnasta lörtsyn!
Miellyttävää torstaita sinulle, missä lienetkin.

Liehuu kaikkiin suuntiin

PeeÄääs: siitä LPG-hoidosta jatkokommentti. Penikkatauti on huomattavasti vähemmän äkäinen eikä polven ulkosyrjän seutu ole läheskään niin kipeä kuin ennen käsitelyä. Sääriluun päällä ollut ryynipussi on silinnyt. Melko ihanaa. Menen uudestaan.