Savonmuan Tietäjä

Jättiravun pyrstöt

Kuopijon Tietäjän luona on käyty ja kotonakin olen jo useamman tovin saanut hissutella. Ajomatka oli aivan hirveä, lunta ja räntää, loskaa ja roiskeita. Onneksi oli valoisaa kun lähdin, sai edes toisen suunnan ajaa valoisassa.

Joku ihme etiäinen käski himmaamaan kaasua kun yksi paku kökkelehti edessä, onneksi himmasin, se nimittäin teki tulipalopunaisen jarrutuksen ja pakun edessä ajanut henkilöauto teki muutaman sivupiruetin ja kiepsahti tienvarren pusikkoon. Ihmeen nätisti puiden väliin ja nokka tielle päin.

Savonmuan sairaala on kyllä savolaesen kierouden kristallinkirkas ydin, ei juuri hankalampaa reittiä olisi voinut olla parkkitalosta oikealle osastolle. Meillä oli Iso-J:n kanssa treffit pääaulassa. Piti olla ilmoittautumassa 11.50, tasan kl. 12 hölkättiin Iso-J:n kanssa oikeassa kerroksessa oikealle luukulle. Ja sitten saatiin vajaa tunti odotella lääkäriä.

Vaan kyllä kannatti vartoa. Oli mukava, rauhallinen ja empaattinen mies, ilmeisen pätevä ja osasi esittää asiat niin, että potilaskin ymmärsi. Piirteli hienoja selventäviä kuvia ihmisen verisuonistosta. Tässä oli tapahtunut lääkärinvaihdos lennossa, minulle alunperin nimetty lääkäri oli poissa ja tämä heppu tuurasi. Tajusin hänet eri henkilöksi vasta kun katsoin lääkemääräystä. Joku savolaisten kiekaushan se tuokin oli mutta hyvän miehen laittoivat tuuraajaksi. Ei ollut edes valelääkäri, kysyin hoitajalta.

Sitten syynättiin magneettikuviani, siellä se Torpan Armon kovalevy oli kuvattu monesta kulmasta. Paljon harmaata mössöä, verisuonisto kuin purkillinen onkilieroja. Luutkin olivat aika symmetrisesti eli hyvin olin paikoillani pötkötellyt siinä oman kaupungin helvetinkoneessa jota paikalliset reteästi magneettikuvantamislaitteeksi sanovat. Savolaesilla on kuitenkin paremmat vehkeet joten minut on otettu nyt KYS:n neurokirurgian potilaaksi. Paikalliset hoitavat verikokeet sun muut.

Kana-vuohenjuustoburgeri

Semmoinen juttu tässä nyt on diagnoosina, että kaksi vikaa on päässä, kolmoishermon jumittuma yhden suonenmutkan takia ja sentin kokoinen aneurysma. Että saataisiin tarkempi tolkku aneurysman sijainnista ja laadusta ynnä suhteesta kolmoishermoon, pitää tehdä tarkempi varjoainekuvaus. Se tapahtuu samassa sairaalassa noin kuukauden kuluessa. Kuvauksen tulosten jälkeen neurotiimi päättää kokouksessaan hoidon, joka sangen todennäköisesti on leikkaus. Leikkauksessa aneurysmakohdalle survotaan jonkinlainen 'venttiili', suntti taisi olla oikeampi nimitys.

Naamanpuutumiseen ja muihin hermovaivoihin sain uuden lääkkeen, aloittelen sen vähitellen viikonlopun aikana. Tänään en, sillä iltatallin jälkeen aion lorottaa pidemmän kaadon punaviiniä ja huokaista hetkisen.

Elämä siis jatkuu ja nyt eletään Kuopijon keikka kerrallaan. Saan jatkaa liikuntaa, toimia oman vointini rajoissa ja levätä silloin kun päässä sirittää liikaa.

Sairaalalta lähdettiin Iso-J:n kanssa ihan hyvillä mielin. Kyllä tämä tästä. Koska olimme kahdella autolla liikenteessä, Hopianuoli vietiin osulan marketin parkkiin ja jatkettiin keskustaan.

Iso-J:n lapsuudenkaveri on töissä Soitinkaupassa ja siihen yläkertaan on tullut soittoruokala, Gastropub King's Crown, Kuninkaankatu 22.

Lämpimästi suosittelen, menkee ja syökee hyvin. Palvelu on rentoa ja hyvää eikä eväissä ole moittimista. 

Safkaa ja soittopelejä

Kotimatka olikin yhtä sohjorallia mutkaisilla metsäteillä. Onneksi oli jämäkkä auto alla, joten ihan rennolla asenteella kurvailin kotikaupunkia kohti. Ihan sopuisasti ajeltiin, minä Hopianuolella edellä ja Iso-J isolla mustalla perässä. Kumpikin sai ajatella omiaan ihan rauhassa, yhdessä pidettiin purkupalaveri burgereiden äärellä. Ja mikä parasta, ei tullut kinaa musasta. Mulla soi oma soittolista spotifystä ja Iso-J kuunteli tapansa mukaan jotain Aamulypsyn uusinnan uusintaa.

Perikunta sai kotiintuomisiksi pizzaa, me kun syötiin liinapöydässä niin hyvin, että seuraava eväs lienee aamiainen.

Äitikulta on nyt vastuutettu verenpaineen mittaajaksi ja sen viralliseksi valvojaksi, pitää olla vähintään parin viikon lukemat ennen seuraavaa käyntiä. Nythän ne lukemat olivat kolminumeroisia, mutta pannaan jännityksen piikkiin. Tupakointi pitäisi lopettaa viimeistään nyt, mutta sehän ei ole ongelma kun sekin pahe jäi jo vuonna 2009.

Josta teenkin päätelmän, että paheeni ovat vähäiset. Siispä teen nyt reilumman pituisen kaadon punaisia flavonoideja ja otan rennosti.

Päivän sää: lunta on satanut aamusta lähtien, nyt piti jo kolalla ottaa enimmät. Plussalla taitaa vieläkin olla mutta kuulema vähän selkenee ja kylmenee.

Rentoa iltaa sinulle, missä lienetkin!

Possusota

PeeÄäs: Peetu yritti näpistää Leffen terapiapossun ja siitähän tuli ihan vetokisa. Piti puhaltaa peli poikki, sillä possusta ei olisi Peetun suolistamisnäytöksen jälkeen jäljellä kuin pari riekaletta.