Ajettua matkaa

Sumuinen taival ja merkkivalo, uskollinen ystävä

Pientä maakuntakierrosta tänään.

Aamuhommien jälkeen kiesi sytytti uskollisen merkkivalonsa ja lähdettiin kohti kaupunkia. Sieltä muutaman lenkin jälkeen 9-tielle kohti pohjoista. Ei hurjan kauas, mutta ihan riittävän monta sumuista ja jännää kilometriä hirviä kuhisevalla tienpätkällä. Yhtään sarvipäätä tai muuta jolkottajaa en onneksi nähnyt ja takaisinkin selvisin aikataulusta etuajassa.

Opastin muuten oikein ystävällisesti erään turistin kaupungin tavoille. Eli parkkihalliin. Yritti reppana ostaa parkkiaikaa kadulta ykkösvyöhykkeellä jossa maksimi parkkiaika on tunti. Oli ostanut kaksi lappua ja kauheasti mietti,  miten toimien niillä saisi yhdistelmäajan.... etenkin kun olisi tarvinnut neljän tunnin parkin. 

Kaupungin salamannopeat parkkipirkot tietäen lunastin häneltä toisen lipukkeen ja neuvoin ajamaan biilinsä parkkihalliin joka on ihan kulman takana.  Sääliksi kävi, jospa nyt tämän kurjan kaupungin mainetta edes vähän pelastin.

No sitten oli monta muuta hoidettavaa hommaa ja poikettavaa paikkaa. Matkahuollon rahdin mukavat pojat olivat asettaneet täkyjä tiskille, kuka näitä voi vastustaa? En minäkään...

Matkahuollon uusin vetonaula

Ihan huipputyyppejä on kyllä paikallisen Matkahuollon rahtipuolella! Niin monta pikarahtia ovat hoitaneet oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kerran yksi kullanmuru jopa piti puljua auki perjantai-iltana sen verran yliaikaa, että sain erään tilaamani kameraobjektiivin viikonlopun rientoihin mukaan. Sanoi, että ylitöiksi menee kuitenkin kun oli lupautunut viemään jollekin autottomalle mummelille hänelle saapuneen lähetyksen, kotimatkansa varrella kun melkein oli.

Jäin oikein miettimään. Hurjan monta todella hyvää asiakaspalvelutilannetta on osunut kohdalleni, sanotaan esimerkiksi viimeisen puolen vuoden sisään. Ehkä meillä alkaa vähitellen toimia se ajattelumalli, että ystävällisyys ja palvelualttius ei todellakaan maksa mitään, mutta tuo paljon hyvää. Enää en kyllä katso ynseilyä yhtään hyvällä. Varmasti olisi niillekin paikoille parempiasenteisia tekijöitä tulossa.

Huonosta palvelusta en yleensä valita, tiedänpä mihin puljuun en seuraavalla kerralla mene. Toki puhdasta perseilyä en kommentoimatta jätä. Sensijaan hyvästä ja luontevasta tyypistä kyllä laitan kiitosta ja palautetta. Niinkuin nyt viimeksi ruokakauppiaalle, kun nokkela kassa oli hoksannut unohtamani korttikotelon, kirmaillut perässäni pitkin kauppakäytävää ja yrittänyt löytää parkkipaikaltakin. Soitti sitten aamulla ja kysyi, onko jotain hävöksissä. Voi sitä enkeliä! Ihana ihminen. Onneksi sama tyyppi sattui olemaan infovuorossa aamulla ja sai välittömät kiitokseni. Toivottavasti kauppias tarjosi hälle edes kunnon pullakahvit.

Josta muistan, että Kuopion Hööksin myyjästä piti myös laittaa kehut eteenpäin.

Jouluvalmistelut, check!

Pidetään tämä selkeänä

Siinä vaiheessa kun Esikoinen oli loikannut kyytiini, pyörähdettiin vielä kerran kaupungilla. Ja kun yhdestä pysähdyksestä jäi parkkiaikaa, kipaistiin Savonmuan Stockalle kynttilöitä ostamaan. Adventtikynttilät hommattu! Ja mukaan tarttui myös kaksi söpöä pyyheliinaa joulun kokkailuihin.

Harvoin olen näin hyvissä ajoin joulujuttuja miettinyt. Muutaman lahjakassinkin jo löysin. Ilahduin hurjasti kauniin yksinkertaisista kasseista kaiken sen kimaltavan blingin keskeltä. Taidan hakea huomenna ne loputkin pois, euron kipale. Nuo on erityisesti niille, jotka eivät joulua juurikaan vietä, mutta joille on kiva antaa jokin hyvänmielen tervehdys.

Auton penkiltä löytyi kotiintullessa myös kissanmuroja eräiden ahneiden moolokkien kitoihin, neljä kiloa porkkanoita toisille ahmateille, ruokaa jääkaappiin ja muutama metri kaitaliinakangasta.
Kilometrejä kertyi mittariin ihan kiitettävästi, lähemmäs pari sataa.

To do -lista lyheni melkoisesti. Vielä pitäisi ehtiä suorittaa jonkinlainen sisäpesu Kiesille jonka luovutus on näillä näkymin perjantaina. Ulkopesu on Iso-J:n toimesta tehty, mutta se oli ihan turha, auto on taas harmaaraitainen. Kätevää, kun uusi auto on Hopianuoli, siinä ei niin pöly ja rapa näy. Tosin Iso-J:n haukansilmä kyllä näkee jokaisen roiskeen auton ulkopinnalla ja sisällä. Josta muistin, että Kiesin apukuskin puoleisessa aurinkolipassa on muutama tomaatinsiemen, ne roiskahtivat mozzarellabagelia puraistessani hämmästyttävän pitkälle. En olisi edes huomannut, ellei Perikunta olisi kysynyt kenet olen suolistanut autoon... ehkä ne siemenet voi vielä raaputtaa irti vai ovatkohan jo imeytyneet?

Kotona Nuorimmainen kävi vähän höntsäilemässä Ponimiehen kanssa. Eilen sen hikeen asti höykyyttivät PT:n kanssa, raasuparalta tippui hiki leukakarvoista ja korvatkin oli hiessä. Tänään oli vain vähän rentoa ravailua ja rentoa käppäilyä. Lopuksi kävivät tutkimassa portaille ilmestynyttä valoilmiötä. Ponimies yritti puhkua ja puhaltaa mokoman loimottimen sammuksiin. Ei niitä minunkaan mielestä ihan vielä tarvittaisi, noita valoja siis.

Minä lähden pimeään tutkimaan kanalan munaustilannetta, nyt on jo kahdenkin munan päiväsaaliita saatu!

Kivaa keskiviikkoiltaa, missä lienetkin!

Syökö toi valo-ufo poneja??

Juuei, lähemmäs en mene!

PeeÄäs: Veljesten Hulluudessa (RIP) uudellensyntymä on tapahtunut, nyt kaksi yhdessä. Laitoin jo sähköpostia ja mikäli onni suosii, läntisen Uudenmaan reissu on edessä. Nuorimmainen kihisi onnesta kun näki kaksi tuttua hassunkaista yhdessä kissannaamassa. Pitäkee peukkuja!