Lumipallona luokses pompin vain

Leffe oli ihmeissään kun Peetu heitti leijumisvaihteen päälle. On ollut liikuttavaa nähdä Leffen lumiriemu. Ei haittaa jalkakarvat, senkun vaan loikkii lumessa huoletta. Mikä mukavinta, piskit kuivavat samaan aikaan ja pääsevät tupaan ilman pitkää istumista penaltyboxissa eli kylpyhuoneessa.
Lattialämmitys on loistojuttu, etenkin koirataloudessa. Kissatkin sitä rakastavat, onhan saunan lattialla pehmeässä hämärässä kiva köllötellä vatsa valtoimenaan lämpimillä lattialaatoilla. Eikä se ikävä ole ihmisenkään jalalle.

Noh, koirat siis nauttivat lumikelistä ja tiistaihan olikin ihmeellinen päivä kun vanha rakas ystäväni aurinko näytti kultaisen naamansa. Pikkusen vilautti vain, mutta se riitti. Nyt minä jaksan taas raahustaa tätä kaamostunnelia eteenpäin.

En ole vielä laittanut puhelimeeni lomalaskuria, aamukamman aika on joskus ensi keväänä.

Tänään oli taas aikainen aamulähtö, pakkauduttiin koko Torpan naisväki Jebukkaan. Ensin vietiin Esikoinen koululle, raukka oli päntännyt kemian koealuetta vielä myöhään yöhön. Siitä sitten ajan tappamiseksi keskustan isoon markettiin pyörimään. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta ainahan sieltä jotain tarttuu mukaan. Tällä kertaa perunamuusijauhetta (kyllä, meillä syödään joskus mummonmuusia) ja kosmetiikkaosastolta Nuorimmaiselle pari juttua.

Seuraavaksi heitin keikan Sairaalanmäelle, sinne jäivät Äitikulta ja Nuorimmainen. Kummallakin omat käyntinsä. Minä livistin raukkamaisesti perheterapeutin tapaamisesta ja kurvailin aamujumpille. Nyt kun terapiakäynnit alkavat olla viimeisiä, voin vihdoin tunnustaa, etten ole kokenut perheterapeutin tapaamisia ainakaan voimaannuttavina. Bodycombat sen sijaan oli todella voimaannuttavaa ja kyllä minä taas yhden vastustajani pieksin maan rakoon.

Nuorimmainen hankkiutui tapaamisestaan kaupungille ja söi itsenäisen lounaan. Muu luokka tuli perästä bussilla ja koko ryhmä vietti museovierailupäivän. Hienoa, että saavat tutustua paikallisiin museoihin ja moniin paikallisiin kohteisiin jonne ei ikinä tule lähdetyksi. Ainakaan vapaa-ajalla.

Äitikulta sai myös käyntinsä valmiiksi ja koukkasin hänet kyytiin.

Skippasin muutaman näpyttelyä vaativan konehomman ja oikaisin soffaan. Se eilen aloittamani lääke on ihan kauhea. Meinasin nukahtaa noustessani portaita ylös. Ja aamulla olo oli kuin merisairaalla, keinutti ja jokaisen askeleen sai asetella varoen. I´m not drunk, I just try to walk like Jack Sparrow.

Iltapalalla lueskelin lääkkeen sivuvaikutusluetteloa ja se on todella karmaiseva. Joka kymmenes potilas voi saada mm. mielialanmuutoksia, väsymystä, agressiivisuutta, huimausta, päänsärkyä ja noin kaksikymmentä muuta oiretta.

Toivotaan nyt, että kolminumeroiseksi muuttuneet verenpaineet tasaantuvat ja tuo uusi lääke korjaa tilannetta edes vähän. Muuten pitää ottaa yhteys Savonmuan Tietäjiin ja kysellä uutta ohjeistusta. Tuo verenpainehomma on ihan turha yllätys. Jotenkin tuntuu, että ei enää sitä olisi tarvittu. Ja asia on hoidettava kuntoon ennen mahdollista leikkausta.

Kaikkea sitä.

Mutta vielä tuohon koirien liehuntaan. Peetu riehuu ja Leffe liehuu. Peetun huumori riittää mainiosti Leffen kanssa pelehtimiseen, Nassen kanssa Peetu ei voi leikkiä, terrierit ottavat asiat aina niin kauhean tosissaan. Aamuisin ne kaikki kolme ovat sulassa sovussa ulkona yhtä aikaa, kaikilla on niin kiire omien aamuhommiensa kanssa, että eivät ehdi toisiaan mulkoilemaan tai kinaamaan.

Nasse ja Leffe tulevat myös erittäin hyvin toimeen. Eli se on se terrierimiesten välinen kitka joka hiertää. Asia on onneksi järjestettävissä ja vuoroparein ulkoillaan.

Leffe on sairaan nopea. Se loikkii mennen tullen Peetun yli ja ohi, Peetu tosin on ketterämpi ja pomppaa korkeammalle. Onhan Leffellä tosin noita koipiakin vähän enemmän kuin tappijalkaärrierillä.

Leffen ns. pureminen on hupaisaa sekin. Sillähän ei ole terrierin saksipurentaa vaan semmoista avutonta klohmintaa on spanielin leukojen käyttö.

Kyllä se on tämän syksyn aikana toteennäytetty, että mitä Leffeen tulee, iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn. Ei ole koira järjellä raskautettu, mutta iloista mieltä ja paljonpaljon rakkautta mahtuu yhteen spanieliin kotitarpeiksi isommallekin porukalle.

Hassuinta on se, ettei Leffe tajua omaa kokoaan. Se hyppää sohvalta Nuorimmaisen syliin, itsehän tuo on tempun koiralleen opettanut ja Leffe hyppää. Ihan saman se tekee kun istun koneella nojatuolissa, yhtä äkkiä koko syli on täynnä keltaista äheltävää koiraa. Varjele siinä sitten hengentuotoksiasi kun spanielin tassu lävähtää näpppikselle tai koko hiton koira parkkeeraa ahterinsa näytön eteen.

Reipasta askellusta viikkoosi, marraskuu on ihan kohta ohi ja ekasta adventista voi aloittaa jouluun valmistautumisen. Tämän vuoden glögeissä on muuten vallan mainio vadelmaglögi. Tykkäsin tosi paljon. Muut tastingit on pakko sen lääkkeen takia jättää tuota tuonnemmaksi. Ehkä se on ihan hyväkin pitää pientä viinipaastoa.

Vi hörs, missä lienetkin!