Ruusujen aika

Nyt tuli maanantai oikeaan saumaan. Se nimittäin merkitsee Arjen paluuta ja normaaleja rutiineja.
Voi vietävä, että tässä onkin ollut mukavaa matalaliitoa useamman päivän ajan.
En edes yritä muistella kronologisessa järjestyksessä viime keskiviikon jälkeisiä tapahtumia. Kirjailen vain joitain yksityiskohtia sitä mukaa kun ne putkahtavat mieleen.

Iso-J:n vanhin tytär ja Vävy tulivat heinäsirkkakoiransa kanssa viettämään pitkää viikonloppua tänne meille. Heinäsirkkakoira (basenji) loikki, ravasi ja touhusi lähes tauotta ja Peetu rehki perässä. Voi sitä tassujen rapinaa ja mattojen rypytystä. Pahaksi onneksi satoi useampana päivänä ja koirat saivat viettää tassujenkuivatteluosastolla (saunan pesuhuone) useammankin tovin.

Basenji vaikuttaa olevan (tai tämä yksilö) varsin itsepäinen otus. Kun se päättää luikahtaa ovesta, se menee. Samaan aikaan kun ovi avautuu, koiran korvat menevät tukkoon ja käskyjen vastaanottokeskus mykistyy. Sitten se rusakko loikkii pitkin pihoja ja teitä vauhdilla jota ei järjellä voi käsittää.

Valehtelisin jos väittäisin kolmen koiran hallinnoinnin kaiken muun puuhastelun ohella olleen pelkästään ilo.

Perjantaina oli kauppapäivä, oli niin rattoisaa rynniä marketissa aamupäivällä, että jouduin lähtemään uudelleen iltapäivällä. Tungos ja ryysis oli lähes pääsiäiskaaoksen luokkaa. Ei voi ymmärtää ihmisen lapsi sitä hamstraamisen määrää kun kaupat olivat kuitenkin auki sekä perjantain että lauantain. Onneksi meillä oli täsmälistat kaikesta tarvittavasta eikä mikään tulenpalava kiire. Oli aikaa jonottaa. Näin pari oikein kunnon perheriitaakin, toisen lihatiskillä ja toisen pakastealtaalla. Miten ihmeessä ihmiset saavat lietsottua kaiken sen kiukun ja ärtymyksen niin mullistaviin mittoihin? Ja pimahtavat täysin kun joku tietty piirakkapohja onkin kovan kysynnän vuoksi loppunut.

Kakut ja paakelsit haettiin lähileipomosta ja vaikka kuinka etukäteen manasin, en kuitenkaan lentänyt nurin lohikakku sylissäni.

Perjantaina iltamyöhällä Siskolikka saapui tontille ja niinhän me sitten valvoimme myöhään. Kello kävi kahta kun kiipesin yöpuulle. Ja aamuherätys olikin heti viiden tunnin kuluttua. Perillisten kampaaja-aika oli tasan kello 8 ja se nakki napsahti minulle. Kotiinpalattua oli pakko käydä elpymässä päiväunilla. Kerrankin sain viettyä sen ajan hyödyllisesti, kävin oikeassa unessa ja sain levättyä.

Ensimmäiset vieraat saapuivat 11.55 ja väkeä kävi tasaisena virtana päivän aikana. Juuri sopivasti niin, että juhlakalu ehti rupatella jokaisen kanssa ja meillä kyökkiosastolla kukaan ei joutunut pahaan pinteeseen.

Juhlat onnistuivat yli odotusten. Äitikulta hermoili tietysti etukäteen kun homma ei ollutkaan hänen hallinnassaan vaan hänen piti uskoa, että tyttäret osaavat asian. Siskolikkahan on kouliintunut juhlien järjestäjä, entisessä elämässään emännöi useammankin vastaanoton isoille ihmismäärille.

Jossain vaiheessa ennen juhlia Äitikullalle iski mm. kahvikuppikriisi. Hän arveli, että kupit eivät ehkä olisikaan tarpeeksi hienot ja arvokkaat. Kylmästi ilmoitin, että se jolle kaadettu kahvi ei kupista johtuen kelpaa, saa jäädäkin kahvitta. Yksikään ei kieltäytynyt valkoisista posliinikipoista tarjotusta kahvista.

Kaikesta huolimatta uskon, että jokainen oli tyytyväinen. Osa kutsutuista ei päässyt paikalle, mutta olemme luvanneet kahvittaa ja tarvittaessa kakuttaa nekin, jotka pääsevät tulemaan myöhemmin. Veljeni ei nähnyt tarpeelliseksi saapua juhliin, ei lähettää korttia, soittamisesta puhumattakaan. Lähinnä säälittää sen ihmisen sielun pienuus. Uskon hänen kärsivän nykyisin niin pahoista tunnontuskista, ettei ylpeys enää anna periksi muuttaa käytöstään. Kukaan meistä ei enää koe tarpeelliseksi perustella hänen poisjäämistään millään tavalla. Ei tule ja se on hänen häpeänsä. Kantakoon taakkansa.

Silti, päivään jäi miehen kokoinen aukko. Sitä eivät toivottavasti muut kuin me perheenjäsenet huomanneet, meille se aukko oli iso ja ikävä.

Kaikille muille haluan välittää tätäkin kautta omasta, perheeni ja Äitikullan puolesta kiitokset muistamisesta, käynnistä, kukista ja lahjoista, korteista ja kirjeistä. Teitte juhlapäivästä hienon. Kiitos!

Maailman paras mascarpone-valkosuklaatorttu

Äitienpäivänä hevosten aamuheinien jälkeen könysin takaisin nukkumaan ja perhe antoikin kiitettävän pitkät aamu-unet. Vasta yhdentoista jälkeen rynnistivät kahvitarjottimen kanssa yläkertaan hoilottamaan onnitelulaulua. Sain lahjaksi uudet tallikottarit, täsmälahja joka tuli totiseen tarpeeseen.

Aurinko paistoi ja lämmitti ja puut vihertyivät silmissä. Käki kukkui, pääskyset lentelivät ja kaikkialla kuului kasvun kohina. Hevosten tarha on nyt langoitettu ja sähköistetty. Sörsselssonin Rymy-Eetun takia hevoset joutuivat viettämään suurimman osan lauantaista tallissa, kenelläkään ei ollut aiemmin aikaa laittaa tarhaa poninpitävään kuntoon. Jätkähän poistui tarhasta lankut ryskyen laitumen puolelle, Tohtori Vihreän kutsu oli niin voimallinen. Neljännen poistumisen jälkeen päätimme pitää hevoset tallissa ja korjata tilanteen mahdollisimman pikaisesti.

Pitkät naamat olivat tyrmistyneitä koppikomennuksesta ja vielä happamampia ne olivat kun Sörsselsson tajusi, että tälliä tulee jos yrittää kanuunankuulana rynnistää lankuista läpi.

Nyt pysyvät siellä missä pitääkin, omien aitojen sisäpuolella. Mikäli säät jatkuvat hyvinä, saamme aidattua pian ensimmäisen laidunlohkon ja hevoset pääsevät sinne totuttelemaan tuoreeseen ruohoon.
Uskottava se on, kesä on nyt saapunut. Olihan tuo jo aikakin!

Äitienpäivän kunniaksi kävin pakertamassa salitreenit ja Peetu pääsi taas koirakouluun. Loppukuusta ohjelmassa on sekä Esikoisen leirikoulua, vanhempainiltoja, koiranäyttelyitä ja yhtä sun toista muuta. Mutta ei käsittääkseni mitään isompaa ihmeellistä.

Vaikka juhlat ovat kivoja, arkea arvostaa niiden jälkeen ainakin hetken hieman enemmän.
Ihan vaan arjen kunniaksi taidan ottaa vielä yhden mukillisen kahvia ja löntystää pihalle nauttimaan rauhallisesta maanantaisesta aamupäivästä.

Mukavaa viikonalkua sinulle, missä lienetkin.

EDIT:

löysin tämmöisen linkin...

koska pidän Kanadasta ja kanadalaisesta elämänasenteesta, 

tahdon niin mieluusti jakaa tämän kanssanne

Terveiseni Sudburyyn :D