Peruna oppii istumaan

Tänään on pantu perunat istuksimaan. Ehkä ne jonain päivänä selvittelevät mikä suunta niistä kuuluu alas ja mikä ylös ja hyvällä tuurilla pukkaavat uutta satoakin. Viime kesänä sateet huuhtoivat enimmän osan kylvöksistä ja istutuksista alamäkeen. Porkkana pinnisteli kohtuullisen sadon. Nyt vaihdettiin peruna yläosastoon ja porkkana juurtukoon alemmas.

Nyt kun pottu on istumassa, voin toivottavasti näpistää aikaa aitaamishommiin. Tämä pottu oli vähän semmoinen ykkösprioriteetin homma sillä Äitikulta ilmoitti, ettei yksin jaksa ja potut itivät jo pitkillä versoilla. Kaipa siihenkin hommaan on joku vanhan kansan sanonta "jos ei pottua maahan toukokuulla, ei pöytään koko kesänä" tai jotain. Olkoon, en halua kuulla. Huono omatunto on nyt vaiennettu koska kuokittiin ja harattiin niitä pahuksen vakoja hiki otsalla ja sääskiä suut täys.

Säissä ei ole ollut moitteen sijaa. Lämmöt heti aamusta yli +20°C ja päivän vanhetessa lukematkin kohoavat. Isännät ovat totisesti rautapersausten sukua, aamusta yöhön valtrat ja johndeeret jurnuttavat pelloilla. Ilmeisesti kohta pitäisi toivoa nättiä sadetta itämisen varmistamiseksi?

Maamies peltoon pehmeään, kyntää, kylvää siementään...

 Kuulostaa vähän pirttiviljelyltäkin mutta pysytään nyt luonnossa ja maataloudessa. Joku roti!

Tänään ehdin jopa kaupunkiin ja aivan yllättäen löysin itseni polkemasta sitä hemmetin juoksupyörää. Mukavana yllärinä oli kuntokoutsin värkkäämä kolmijakoinen ohjelma. Totesin, että jalat osaan suunnilleen itsekin väsätä annettujen tahtien mukaan, mutta ykkösosa on niin hepreaa, että varasin perjantaille treenikaverin. Katsoopahan kerrasta tekniikan kuntoon ja pulttaa liikkeet selkäytimeen. Kolmososaa en uskaltanut vilkaistakaan, melkoista ähkimistä luvassa kesäkuulle (Sitten tuleekin kaivattu lomabreikki. Hyst hiljaa, ei manata pahoja henkiä, eihän?!).

Kouluissa on aivan hassut aikataulut tällä viikolla, yksi soitti ja kehui, että toinen saksantunti olikin vapaata, voitko pliis tulla hakemaan kirjastolta. Toinen tuli muuten vaan ennenaikojaan kotiin.

Huomenna on illalla virallinen äitienitketystilaisuus koululla, torstaina siivoavat ja perjantaina koulu alkaa vasta kl. 16. Virallinen Suomen Suven avaus lauletaan perinteen mukaisesti Laulurinteen lavalla. Monta tuhatta alakoululaista ympäri kauniin Karjalamme muodostaa suurkuoron. Karjalasta kajahtaa kl. 18 ja ainakin Radio Suomen kautta sen saattaa kuulla, Pohjois-Karjalan radio kehui lähettävänsä suorana. Tiedä sitten.

Jos en ihan väärin käsittänyt, lakkautettava sotilassoittokuntamme säestää lapsia tänäkin vuonna. Ensi vuodesta kukaan ei tiedä. Ei ole rahaa kuskata lapsia laulamaan ja varuskuntakin lopetetaan.

Torstai aiheutta minulle jo nyt pientä hyperventilaatiota, ahistusta ja ohimosuonten kiivasta kramppausta. On meinaan se aika vuodesta kun hevoset saavat hammashoitonsa (raspaus) ja rokotteet. Sörsselssonhan on ihan lunki ja rento, niinkuin aina, mutta Se Toinen onkin varsinainen tapaus.

Olenhan minä sitä siedättänyt tässä talven mittaan kaikelle. On napsuteltu kuulakärkikynää korvan takana, tökitty milloin milläkin kaulaan ja ronkittu ruiskuilla. Ei mitään reaktiota. Nada. Mutta auta varjele kun lääkärin Landcruiseri hurahtaa pihaan, silloin hurahtaa tammalta silmät päässä nurin ja alkaa semmoinen pudotuspeli, että heikompia hirvittää. Ja minuun sattuu kuitenkin. Taas. Viimeksi sain vasempaan kyynärvarteeni väliaikaiset kipparikallen muskelit, mustelman ja ruhjeen muodossa.

Saas nähdä... huokaus. Olisi hyvä kun saisin sen laitumen huomenna valmiiksi, voisin pitää hevosia torstaina aamulla laitsalla ja tamma olisi sopivasti tuoreella kyllästetty, ettei jaksaisi lotkauttaa  korvaansa... *putosi juuri pilvilinnoista ja totesi olevansa edelleen samassa saumassa*

On se vaan semmoinen mieliharmi, että hetkittäin mietin koko hankinnan järkevyyttä.

Johan tästä taitaa joutaa maate. Vaikka valoisaa riittää, riittää ja riittää. Tuntuu ihan tuhlaukselta mennä kesken päivän nukkumaan, mutta aamu on armoton. Äitikulta pitää kyytiä heti aamutuimaan laboratoriokokeisiin. Sitten saattaisi olla se muutaman tunnin teoreettinen mahdollisuus aitaamiselle.

Toivottavasti hommat menee ns. tuubiin ja saan pidettyä aikataulut kasassa. Ensi viikolla helpottaa, vihdoin.

Lapsiraukat saavat silloin rääpiä henkensä pitimiksi mitä löytävät, Äiti purkaa sumaa. Iso-J suhaa ympäri maakuntaa ja haalii tilaukset kotiin ennen lomia.
Sitten pitäisi kai saada se remonttiaikataulukin valmiiksi ja ja ja... hengästyttää.

Niistä sitten tuonnempana, arvailu ja arvelu on ajanhukkaa. Nukkuminen sen sijaan on kuin panisi rahaa pankkiin. Siirryn siis talletusosastolle. Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin.

Saskatoon aloitteli kukkimista

PeeÄäs: iloitsen: löysin ja opin Spotify -palvelun. Ei poppi lopu, ennen loppuu luureista virta.
PeeÄäs: kadehtin niitä onnekkaita jotka ovat juuri nyt Pinkin konsertissa, vetäkää ilolla!
PeeÄäs: eilen oli joku vesilintujen ylilentopäivä. Lännestä itään menivät, ainakin kolmessa aallossa:

Hirveesti tirppoja, taivaan täydeltä

PeeÄääs: lehdessä uutisoitiin, että valkoposkihanhien muuttoa on hidastanut kova itätuuli. Satojatuhansia niitä on uutisen mukaan lentänyt yli. Muistan viimesyksyltä niiden massiiviset yömuutot. Olin juoksulenkillä ja ajoittain kaakottava parvi lensi ylitseni jossain korkealla. Niitä parvia oli monta ja sitä ylilentoa jatkui monena iltana.