Koettelee vaan ei hylkää?

Harmaata aamupäivää Karjalan kunnahilta !

Kuvasta näkyy idylli ihanimmillaan mutta tänään on palattu takaisin karuun, harmaaseen arkeen.
Etelästä saatiin sadepilvet ja harmaus, toivottavasti edes jossain paistaa ja lämmittää.

Aamulla heti seitsemän jälkeen, juuri kun olin ulkoistamassa hevosia tarhaan ja koirat säntäilivät sateisella pihalla valtoimenaan, pihaan vyöryi mustakeltaisia autoja.

Ei onneksi sinivalkoisia pillit päällä. Nämä jo tutuksi tulleet viemärien rassaajat tulivat järeällä kalustolla tekemään kuvausta. Iso-J kertoi kuinka siellä näkyi rasvakertymistä lähtien kaikki. Siis ihan kaikki *yrks* Tuntui melko aavemaiselta kun tuvan lattian alla ropisi ja rapisi, kamerahan se siellä kulki viemäreitä pitkin. Ja koska ne putket jotenkin puhallettiin, voin kertoa, että tympeä viemäriputken haju on riuskemman puoleinen, etenkin talon sisällä. Migreenin pelossa en voi käryttää suitsuketikkuja, en ruiskia ilmaan hajusteita tai polttaa tuoksukynttilässä raikasta minttuöljyä.

Kyllähän se viemärikuvaajan tuntipalkka on varmasti sillä tasolla, että tiirailee viemärin pintoja mielellään. En todellakaan viitsi pilata viikonloppuani ajattelemalla mitä tämä kaikki lysti tulee maksamaan. Ja kuka sen laskun lopulta maksaa.

Siitä kuitenkin lähdetään, että kaukana pellolla oleva imeytyskenttä pitää kaivaa auki ja uusia kokonaan. Eli järeätä kalustoa nähdään tässä pihassa jatkossakin. Ja jonkinlainen kivilouhos.

Vakuutusyhtiössä raavitaan päätä ja mietitään mikä kuuluu korvattaviin asioihin ja etenkin minkä korvaamisesta voivat kiemurrella irti vedoten johonkin pienellä painettuun sopimuskohtaan. Niinhän ne aina tekevät.

Pistäkää nyt ystävät armaat kätenne kyynärpäitä myöten ristiin ja toivokaa puolestamme, että tässä löytyisi jonkinlainen järkiratkaisu. Kohtuullinen laskun loppusummakaan ei olisi pahitteeksi.

Liikenteenlaskija virkapaikallaan

Kiesi on huollossa ja ainakin jarruremppaa siihen täytyy tehdä. Joten täällä sitä istutaan kotona kuin se kuuluisa paska Junttilan tuvan seinässä. Hajukin on juuri tunnelmaan sopiva.

Fillarikin on huollossa mutta onneksi tuli viesti, että sen saa hakea pois. Ainoa kulkupeli tällä erää on siis hevonen ja pääsee ihan valitsemaan. Ottaako kevytperäisen rodeoversion vai itsepäisen jurnuttajan. Töttiksellä on tänään ns. käsijarru ja pakki päällä, selvästikään ei hyvä päivä.

En taida rassata kohtaloa enempää ja jätän hevosetkin toistaiseksi vetelehtimään toimettomina.

Veli Milton sentään näyttää elpyvän masennuksestaan ja hiippailee pihalla lähes entisenkaltaisena.

Ettei nyt ihan valittamiseksi menisi, onneksi on perjantai! Ja perillisillä enää viikko koulua. Sitten helpottaa monellakin tavalla kun aikatauluja ei tarvitse synkronoida koulun aikatauluihin.
Esikoinen vetelehtii tämän päivän kotona, joku tasoitusvapaa leirikoulun takia. Meinasin jo tarkistaa asian koululta, mutta tiedän, ettei Esikoinen vedätä tämmöisissä asioissa.

Hyvä lapsi hänestä on tullut, vaikkei saanutkaan pienenä älykkyyttä kehittäviä harrastusaktiviteetteja. Ja sai katsoa sekä Teletappeja että Maisahiirtä ja Muumeja päivittäin.

Peetulta sensijaan ei lapsuusajan aktiviteetteja puutu. Tässä kuvasarjassa Nasse opastaa Peetua havittelemaan lumipalloheisipuskaan jumittanutta frisbeetä. Kameran valosäädöt taas vähän mitä sattuu.

Hyppää, Peetu, hyppää nyt kunnolla. Jaksaa jaksaa.

Koska tästä nyt tuli tämmöinen kotipäivä, ei kai ole pahitteeksi jos oikaisen ruotoani hetkeksi tuvan sohvalle. Mietin syntyjä syviä ja suunnittelen tulevia. Ja ihan luvan kanssa annan ajatuksen jo karata costa del solin rantakaduille... Ei tämä nyt niin pahalta näytäkään.

Eikä siellä sohvalla tarvitse loikoa yksikseen, aina löytyy seuraa, karvakaveri ainakaan ei hylkää jos onni joskus katsookin toisaalle.

Mukavaa perjantain jatkoa ja viikonlopun alkua, missä lienetkin !

Erin osaa, kehtaa ja tekee. Ihana!

Erin: Ei taida tietää tyttö