Ja kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti...

... tai ainakin seuraavaan rokotuskertaan saakka.
Perutaan samalla hevosten myynti-ilmoitukset (sori Polga) ja haudataan muutkin taikakalut visusti talteen. Ei tarvinnut heristellä pukinsorkkaa, ei kananjalkaa, ei tarvittu norsupyssyä, ei sähkölamautinta. Ei poppamiehen loitsuja eikä kotkankynsiä. Kas kun meillä raspataan ja rokotetaan hevoset (huom. monikko), ne talutetaan käytävälle, laitetaan kiinni ja tehdään tarvittavat toimenpiteet. Nih!

Sörsselssonin oli pakko kokeilla kiinnitysten pitävyyttä (kesti) mutta seisoi lopun aikaa nätisti kuin vanhakin tekijä. Fiksu nelivuotias meillä.

Piikkikään ei tuntunut missään.

Töttikselle sattui hyvä päivä eikä sovi unohtaa, että tungin sen suuhun pienen kourallisen aconitumia (homeopaattinen uskomuspilleri). En tiedä mikä sille tuli, mutta raspaus ei ollut minkäänlainen ongelma. Rokotuksen se aavisti ja pisti vähän painetta naruihin mutta pysyi paikallaan ja sai rokotteen.

Herra Eläinlääkäri oli kyllä varustautunut runsain lääkevarastoin mutta onneksi niitä ei tarvittu. Minulle olisi kyllä pieni pirtuhömpsy maistunut rentouttamiseen.

Kyllä, tästä on hyvä jatkaa.

Hyvää perjantain jatkoa, missä lienetkin. Minulla on nyt jo tulenpalava kiire, sillä tänään treenataan kuntovalmentajan kanssa uuden ohjelman kakkososaa. Siinä on niin ihmeellistä liikehdintää erinäisten punttien ja vempeleiden kanssa, että en lähde yrittämään itsenäisesti.

Yritän ehtiä tipauttamaan unotuneen munalähetyksen ja illalla Laulurinteellä kajahtaa komeasti Suomen Suven avaus.

Be brave, where ever you are.