Kemiallista sodankäyntiä

Nyt se alkoi, kemiallinen sodankäynti ei-toivottuja kyytiläisiä vastaan. Ensimmäinen punkki kipitti Nuorimmaisen käsivarrella joten totesin, että kelpo äiti olisi jo hakenut myrkyt ja tökötit eikä jäänyt vain odottamaan aikaa parempaa.

Eilen lunastin apteekista kissoille ja koirille liuosmyrkyt ja koko lössille lisäksi matolääkkeet. Hevosten osalta homma on vielä auki sillä en työnnä niihin matokuureja rutiinisti. Ensin otetaan lantanäytteet ja katsotaan mitä matosia tai munia mahdollisesti löytyy ja yritetään täsmäaineella lääkitä.

Viimeksi lantanäyte oli puhdas, en ole nähnyt tarpeelliseksi hosua asian suhteen. Vieraita hevosia meillä ei ole käynyt eivätkä meidän koput ole tietääkseni kuljeskelleet kylillä joten ihan oma matokanta meillä on. Ja sekin toivottavasti varsin vähälukuinen.

Tänään yritän keretä hakemaan niille sumutettavat örkkimyrkyt ja tarkistan pikiöljypullon tilanteen.

Kissan matolääkintä on helppoa. Tiedän olevani onnekas ja moni lukija parantelee raapima, purema, kynsimä -jälkiään ei-niin-positiivisen madotuskokemuksen päätteeksi. Juniori piti kissaa sylissä, minä otin pillerin, kiedoin sen jahtimakkaranpalaseen ja nakkasin kissan kitaan. Nielaus ja klumps, sinne mäni kuin hohtimet kaivoon. Kiltit pojat. Elli on taas omilla teillään joten hällä on lysti vielä edessä.

Vanhaa Justiina-muumiota en matolääkkeillä kiusaa enää, eihän se liiku kuin kerran viikossa, silloinkin se vain hoipperehtaa hiekkalaatikolle ja samalla reissulla syö, jos muistaa.

Koirat ovat vielä helpompia, ne nielevät kaiken mitä niille tarjoaa jääkaapin edessä.

Omat herkut olivat vielä paremmat eikä ketään tarvinnut houkutella maistamaan. Näillä ei matoa tapeta mutta makeannälkä lähtee kertaheitolla. Lähituote naapurikaupungista, suosittelen lämpimästi maistamaan jos kohdallenne osuu.

Iltamyöhään pihaan pärähti vielä Ihmemies Peedo ja oppipoikansa. Tai en minä tiedä oliko kyseessä oppipoika, ihan pätevä ammattilainen oli otteista päätellen. Se oli noin neljä minuttia per päkätti kun villat ja lammas oli eroteltu toisistaan. Villat kauniina mattona lattialla ja nahkapaitainen lammas kipaisi takaisin karsinaansa.

Vielä kerran kiitos Heidille joka järjesti nämä kiireiset ihmemiehet meillekin. Tänään heillä on kuulema urakkana 190 lammasta. Se, jolle asia on outo ja ennennäkemätön, katsokoon vaikka tämän klipin. Vaikuttavaa.

Tämäkin päivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Ratsuttaja pääsi kuin pääsikin tulemaan ja Sörsselsson sai juoksutuksen. Molemmat hevoset makasivat maassa pitkin pituuttaan, mahat rumpuina aamuheinistä. Soosipossu oli alkuksi lähinnä tyrmistynyt huomattuaan, että ohhoh, mullahan onkin suitset päässä vaikka just äsken vielä nukuin kuorsaten.

Kyllä löytyi liikettä ja lennokasta askelta. Siinä on kyllä oikeasti hevonen jolla on rotuisekseen huippuhyvät liikkeet ja kantokykyä. Se, että pikkuisen persläskit hölskyivät, on vain sivuseikka, kyllä ne tuosta sulavat.

Muutenkin poni oli mitä kuuliaisin ja innokkain koululainen. Mutta jahka vieraskoreus taas rapisee pois, alta löytyy ehta kanuunankuula.

Päivän ohjelma on seuraavien tuntien ajan sangen aikataulutettu joten nyt on syytä suunnata auton nokka kohti kaupunkia. Ilta on pyhitetty jääkiekolle joten tuskin ehdin palamaan linjoille tänään tätä enempää.

Kukkapenkit helottavat riemunkirjavina, minä näen tuossa ylemmässä kuvassa vain vuohenputket, voikukat ja muut siivottomat rikkakasvit. Pitäisi kai hankkia jostain ne kuuluisat vaaleanpunaiset aurinkolasit joiden läpi katsellen näkee vain hyvät asiat.

Tämä täältä tällä kertaa. Hyvin menee mutta menköön. Kaikki otetaan vastaan mikä annetaan. Myös nämä aurinkoiset ja mukavat päivät.

Adios bananas, missä lienettekin.