Suomen Suven avaus

Karjalasta kajahtaa

Osa suurkuorosta

Vieraileva solisti Diandra

Miss Earth ja kansainvälisiä kutsuvieraita

Kaikenlaisten teknisten ongelmien...

-kuvaamani video ei siirry pilvipalveluun eikä siis onnistu linkittäminen

-kamera vilkuttaa jo tuttua Error05 (salama ei nouse)

-väsyttää ja hermo menee muutenkin

....vuoksi kuvien yläpuolella olevassa linkissä on viime keväinen kooste etsittynä Youtuben syövereistä. Ei ole oma kuvaamani. Lopussa soi Karjalaisten laulu. Vaikuttava esitys!

Pääsette ehkä vähän tämäniltaisiin tunnelmiin. Äitikullan kanssa kurvattiin Oman Kaupungin Kirkolle (parkkikselle) ja käppäiltiin Laululavalle, autollahan sinne ei pääse, tiesulku on hyvissä ajoin ennen kinkereitä.

Oli mukavaa ja oli haikean liikuttavaakin. Esikoinen oli siellä varmasti viimeistä kertaa sillä tuo laulujuhla on alakoululaisille. Nuorimmainen oli ehkä viimeistä kertaa, sillä nyt tuo liki 30-vuotinen perinne uhkaa loppua kaupungin 'rahapulaan'.

Tästä rahapulasta on tullut hienoinen vitsin aihe. Paikallinen uutislehti kertoi reilu viikko sitten, kuinka kaupunginhallituksen (tai joku muu päättävä elin....) kokousasiakirjojen ja monisteiden tulostuskulut ovat huimat 6000 € per kokous. Ei ehkä ihan jokaiseen kokoukseen mene noin paljoa, mutta vuositasolla summa on varmasti vaikuttava.

Näinä sähköisen viestinnän aikoina pistetään kertakäyttöiseen kokouspaperistoon tuommoiset summat rahaa! Lyhyelläkin matikalla voi päätellä, että tyhjästä maksetaan. Kymppitonnilla saisivat koko lössille sinne kaupunginhallituksen elimiin näpsät tablettikoneet tai vaikka läppärit josta päätöksiä tekevät voisivat lukea asialistaa ja liitteitä ihan ilman papereita. Ja ne kokouskulut kutistuisivat murto-osaan. Josta voisi ohjata vaikkapa koulutoimelle sen kipeästi tarvitsemia lisärahoituksia.

Ja josta voisi ehkä kustantaa Suomen Suven avauksen kulut, +-40000 € jotta tuo hieno perinne jatkuisi.

Valitettavasti tästä kaupungista ei löydy sen enempää niitä kolmea viisasta miestä kuin... ööh... noh... joten tämä surkea kassanhoito jatkuu ja virkamieskoneisto voi paksusti. Siellä on varmasti jossain kaupungin ikioma monistamo jossa on monen virkapampun perillisiä suojatyöpaikoissaan joten eihän semmoiseen saavutettuun etuun voi kajota.

Opettajia lomautetaan, koulujen määrärahoista nipistetään ja nyt kun ne kolme viimeistäkin pienemmän kokoluokan kyläkoulua saatiin lakkautetuksi voidaan siirtyä muiden opinahjojen lakkauttamisen tielle.

Emmää jaksa enempää nurkua ja purnata. Kello käy puolta yötä ja pitäisi vääntyä petiin. Aamulla lähdemme koko porukalla koululle ja siitähän se sitten alkaa, kesäloma.

Tulee tarpeeseen, meille kaikille tekee hyvää elää vähän vähemmän aikataulutettua arkea.

Toki meillä aikuisilla on omat hommamme, mutta kyllä koululaiset ovat lomansa ansainneet. Meillä on sitä paitsi Suuren Suuri Porkkanamaa jonka kitkemiseen kuluu tunti jos toinenkin...

Valittaen minun on todettava, että eräiden tahojen kauan kaipaama Kesäkuun Ensimmäinen -postaus julkaistaan kyllä ensi yönä. Kuvat tulevat myöhemmin kunhan saan selviteltyä kamerani tilanteen. Taisi tulla pakkorako uusia se runko än-yy-tee-NYT! 

Torstai-illan auringonlasku

Muista asioista on vielä syytä mainita, että keskiviikkona meille tulee remonttifirma hommiin ja Torpan takaeteinen märkätiloineen on pois pelistä. Arvioitu kesto on lomakaudet huomioiden noin 3 kk.

Onneksi on laajin mahdollinen kotivakuutus. Silti maksamista jää ihan riittämiin, mm. se tänään pihaan ajettu kasettikuormallinen kiviä jotka kaivurimies taputtelee imeytyskenttään sunnuntaina. Älkää minulta kysykö mitä ja miksi. Tuolla pellolla nyt kuitenkin on hitonmoinen kivirytö ja kaivuriäijä körryyttää pihaan sunnuntaina. Ja taatusti ennen kirkonmenoja.

Pääsin tänään pikkuisen herkuttelemaan Subarun pikkumaasturilla. Valittaen on todettava, että kyseessä ei ollut koeajo vaan laina-auto oman kiesin huollon ajaksi. Torpan ainoat nelivedot, hevoset käyttäytyivät eläinlääkärin käydessä oikein mallikkaasti kuten jo edellisessä postauksessa kiittelin.

Nyt unta pattiin ja kroppa lepoon. Sitäkin muuten ehdin tänään kurittamaan niin, että mm. vatsalihakset ovat kohtuullisen tuntumalla koko ajan. Opin monia uusia käsien ja rintakehän rääkkäystapoja, mm. ranskalaisen punnerruksen, kick-backin ja noin yhdeksän muuta tapaa saada itsensä kipeäksi. Semmoinenkin kuin cable jungle, ihan älytön asento joka tekee hirveitä tuntemuksia vatsalihaksiin.

Auh. Mertarannan sanoin: vaikka tekee kipeää, se ei haittaa sillä se on IHANAA!

Kauniita unia, missä lienetkin! Meillä unta säestää satakielen laulu ja sireenin tuoksu...

PeeÄäs: Iso-J, tuo katala kelmi oli viime yönä tallentanut puhelimeensa vienoa kuorsausta ja kehtaa väittää, että sen metakan aikaansain minä. En minä kuorsaa. Naiset eivät kuorsaa. Sireenintuoksua tymäkämmät aromit irtoavat kahdesta syvän unen uumenissa koisivasta terrieristä. Joten tuokin satakieli-sireenintuoksumyytti maalaiselämän romanttisesta puolesta voidaan kuitata murretuksi.

Ja kaikki elivät elämänsä onnellisina loppuun asti...

... tai ainakin seuraavaan rokotuskertaan saakka.
Perutaan samalla hevosten myynti-ilmoitukset (sori Polga) ja haudataan muutkin taikakalut visusti talteen. Ei tarvinnut heristellä pukinsorkkaa, ei kananjalkaa, ei tarvittu norsupyssyä, ei sähkölamautinta. Ei poppamiehen loitsuja eikä kotkankynsiä. Kas kun meillä raspataan ja rokotetaan hevoset (huom. monikko), ne talutetaan käytävälle, laitetaan kiinni ja tehdään tarvittavat toimenpiteet. Nih!

Sörsselssonin oli pakko kokeilla kiinnitysten pitävyyttä (kesti) mutta seisoi lopun aikaa nätisti kuin vanhakin tekijä. Fiksu nelivuotias meillä.

Piikkikään ei tuntunut missään.

Töttikselle sattui hyvä päivä eikä sovi unohtaa, että tungin sen suuhun pienen kourallisen aconitumia (homeopaattinen uskomuspilleri). En tiedä mikä sille tuli, mutta raspaus ei ollut minkäänlainen ongelma. Rokotuksen se aavisti ja pisti vähän painetta naruihin mutta pysyi paikallaan ja sai rokotteen.

Herra Eläinlääkäri oli kyllä varustautunut runsain lääkevarastoin mutta onneksi niitä ei tarvittu. Minulle olisi kyllä pieni pirtuhömpsy maistunut rentouttamiseen.

Kyllä, tästä on hyvä jatkaa.

Hyvää perjantain jatkoa, missä lienetkin. Minulla on nyt jo tulenpalava kiire, sillä tänään treenataan kuntovalmentajan kanssa uuden ohjelman kakkososaa. Siinä on niin ihmeellistä liikehdintää erinäisten punttien ja vempeleiden kanssa, että en lähde yrittämään itsenäisesti.

Yritän ehtiä tipauttamaan unotuneen munalähetyksen ja illalla Laulurinteellä kajahtaa komeasti Suomen Suven avaus.

Be brave, where ever you are.

Tohtori Vihreä

Aitaaminen aloitettiin tietysti perinteiseen tyyliin, naapurin mailta. Siellä on tuommoista joutopeltoa joka kasvaa sekalaista yrttiä, lähinnä voikukkaa, apilaa, muutamia heinälaatuja ja kaikenlaista muutakin viherpiiperrystä. Mutta hyvin se kelpaa hyvinsyöneille hevosille. Naapurin nuori isäntä säästää aikaa ja traktoritunteja kun ei tarvitse tuommoista joutopeltoa niittää ja meidän hobuset saavat kirmailla ja syödä yllin kyllin.

Tohtori Vihreä on tänä kesänä antelias. Polkaisin iltalenkkini pitemmän kaavan mukaan ihan vaan nähdäkseni mitä kauempana asustavat tilalliset ovat saaneet aikaiseksi. Jumangegga, siellä vihertää jo. Niin nätillä oraalla viljapellot!

Vakoilin vähän yhden heinäntoimittajan peltoja ja kyllä siellä jo hyvinkin on hommat mallillaan. Ja kilometri eteenpäin, laitumella möllötti monikymmenpäinen karja. Autuaan näköisiä lehmiä, osa makoili märehtimässä, osa vielä söi mutta se tyyneys joka niistä huokui, tuntui ja näkyi tielle saakka. Nyt oli lehmän hyvä olla. Ilmakin oli hellepäivän päätteeksi kuin lehmänhenkäys.

Eikä tässä kehnot oltavat ole ihmisenlapsellakaan. Sauna teki tehtävänsä päivän puurtamisen ja fillarilenkin jälkeen. Nyt on sopivan rento ja letkeä olo, sopii notkua petiin ja valmistautua huomisen haasteisiin. Niitä ihan varmasti on. Se on se hevosten rokotuspäivä ja hammashuoltopäivä. Se päivä. The Day.

Tämä Neitihevoinen etenkin asettanee omat haasteensa huomiselle. En suoraansanoen tiedä, millä taktiikalla homma hoidetaan. Pyysin eläinlääkäriä ottamaan mukaansa kaikki mahdolliset hevosentainnutusvälineensä nukutusnuolista ja puhallusputkista lähtien. Taidan heti aamusta etsiä shamaanirummun ja pari kanadasta tuotua tehokkaaksi todettua poppamiehen taikakalistinta ja ladata taskut täyteen homeopaattisia ihmepilsuja. Kaikki keinot ovat sallittuja kun Töttis saa rokotteen.

Poni Sörsselssonin takia ei tarvitse huolta kantaa. Se jätkä on rento aina ja kaikkialla. Kaikki käy ja kaikki on aina niin okei kuin olla voi. Hyvä ettei avaa valmiiksi suutaan raspin nähdessään. Sen mitä olen käsikopelolla itse ponin hampaita tonkinut, ei siellä mitään isompia piikkejä ole.

Varasin myös aikaa Veli Miltonin tutkimiselle. Kissa kyllä syö kuin hevonen mutta laihtuu. Karva ei oikein kiillä ja on vähän turhan väsynyt ollakseen kolmivuotias kissapoika. Etenkin kun velipoika viilettää pitkin peltoja ninjan lailla. Veikkaan, että matokuuri olisi vaatinut toisen heti perään ja nyt kissan vatsassa pesii varsinainen käenpoika...

Illalla käytiin myös katsomassa varsin liikunnallinen kevätjuhla koululla. Suvivirsi lauletaan lauantaina, tänään nähtiin akrobatiaa, jonglöörausta, street dancea ja kaikenlaista muuta mukavaa. Ei se ihme ole, ettei läksyjä tule. Ne penteleethän treenaavat kaiket päivät kaikenlaisia parkour -temppuja, yksipyöräisellä ajoa ja muuta paljon lystimpää. On peruskoulu muuttunut niistä ajoista kun minä hiihtelin kouluun soratietä pitkin ja piimäeväs lämpeni selkään hakkaavassa tuohikontissa.

Todistusten jakoa ei kuulema kannata jännätä. Suoraan sanoen, se päivä käy meille kalliiksi. Ollaan nimittäin joskus menty lupaamaan kympistä kymppi ja kiitettävästä vitonen. Se tahti, jolla etenkin Nuorimmainen on kantanut kevään aikana kiitettäviä kotiin enteilee melkoista jytkyä lauantaille. Ja se jytky tuntuu pankkitilillä saakka.

Hyvä päivä on syytä pistää hyvien muistojen kansiin ja jäädä odottelemaan huomista.

Meillä juhlitaan nelivuotiasta! Kakkua kans ja paljon porkkanoita. Superponi on kakkunsa ansainnut.

Olkoon päiväsi hyvä, missä lienetkin.

PeeÄäs: laitan nämä onnelliset hevoskuvat nyt. Huomenna ne voivat olla hevosen myynti-ilmoituksessa.

Peruna oppii istumaan

Tänään on pantu perunat istuksimaan. Ehkä ne jonain päivänä selvittelevät mikä suunta niistä kuuluu alas ja mikä ylös ja hyvällä tuurilla pukkaavat uutta satoakin. Viime kesänä sateet huuhtoivat enimmän osan kylvöksistä ja istutuksista alamäkeen. Porkkana pinnisteli kohtuullisen sadon. Nyt vaihdettiin peruna yläosastoon ja porkkana juurtukoon alemmas.

Nyt kun pottu on istumassa, voin toivottavasti näpistää aikaa aitaamishommiin. Tämä pottu oli vähän semmoinen ykkösprioriteetin homma sillä Äitikulta ilmoitti, ettei yksin jaksa ja potut itivät jo pitkillä versoilla. Kaipa siihenkin hommaan on joku vanhan kansan sanonta "jos ei pottua maahan toukokuulla, ei pöytään koko kesänä" tai jotain. Olkoon, en halua kuulla. Huono omatunto on nyt vaiennettu koska kuokittiin ja harattiin niitä pahuksen vakoja hiki otsalla ja sääskiä suut täys.

Säissä ei ole ollut moitteen sijaa. Lämmöt heti aamusta yli +20°C ja päivän vanhetessa lukematkin kohoavat. Isännät ovat totisesti rautapersausten sukua, aamusta yöhön valtrat ja johndeeret jurnuttavat pelloilla. Ilmeisesti kohta pitäisi toivoa nättiä sadetta itämisen varmistamiseksi?

Maamies peltoon pehmeään, kyntää, kylvää siementään...

 Kuulostaa vähän pirttiviljelyltäkin mutta pysytään nyt luonnossa ja maataloudessa. Joku roti!

Tänään ehdin jopa kaupunkiin ja aivan yllättäen löysin itseni polkemasta sitä hemmetin juoksupyörää. Mukavana yllärinä oli kuntokoutsin värkkäämä kolmijakoinen ohjelma. Totesin, että jalat osaan suunnilleen itsekin väsätä annettujen tahtien mukaan, mutta ykkösosa on niin hepreaa, että varasin perjantaille treenikaverin. Katsoopahan kerrasta tekniikan kuntoon ja pulttaa liikkeet selkäytimeen. Kolmososaa en uskaltanut vilkaistakaan, melkoista ähkimistä luvassa kesäkuulle (Sitten tuleekin kaivattu lomabreikki. Hyst hiljaa, ei manata pahoja henkiä, eihän?!).

Kouluissa on aivan hassut aikataulut tällä viikolla, yksi soitti ja kehui, että toinen saksantunti olikin vapaata, voitko pliis tulla hakemaan kirjastolta. Toinen tuli muuten vaan ennenaikojaan kotiin.

Huomenna on illalla virallinen äitienitketystilaisuus koululla, torstaina siivoavat ja perjantaina koulu alkaa vasta kl. 16. Virallinen Suomen Suven avaus lauletaan perinteen mukaisesti Laulurinteen lavalla. Monta tuhatta alakoululaista ympäri kauniin Karjalamme muodostaa suurkuoron. Karjalasta kajahtaa kl. 18 ja ainakin Radio Suomen kautta sen saattaa kuulla, Pohjois-Karjalan radio kehui lähettävänsä suorana. Tiedä sitten.

Jos en ihan väärin käsittänyt, lakkautettava sotilassoittokuntamme säestää lapsia tänäkin vuonna. Ensi vuodesta kukaan ei tiedä. Ei ole rahaa kuskata lapsia laulamaan ja varuskuntakin lopetetaan.

Torstai aiheutta minulle jo nyt pientä hyperventilaatiota, ahistusta ja ohimosuonten kiivasta kramppausta. On meinaan se aika vuodesta kun hevoset saavat hammashoitonsa (raspaus) ja rokotteet. Sörsselssonhan on ihan lunki ja rento, niinkuin aina, mutta Se Toinen onkin varsinainen tapaus.

Olenhan minä sitä siedättänyt tässä talven mittaan kaikelle. On napsuteltu kuulakärkikynää korvan takana, tökitty milloin milläkin kaulaan ja ronkittu ruiskuilla. Ei mitään reaktiota. Nada. Mutta auta varjele kun lääkärin Landcruiseri hurahtaa pihaan, silloin hurahtaa tammalta silmät päässä nurin ja alkaa semmoinen pudotuspeli, että heikompia hirvittää. Ja minuun sattuu kuitenkin. Taas. Viimeksi sain vasempaan kyynärvarteeni väliaikaiset kipparikallen muskelit, mustelman ja ruhjeen muodossa.

Saas nähdä... huokaus. Olisi hyvä kun saisin sen laitumen huomenna valmiiksi, voisin pitää hevosia torstaina aamulla laitsalla ja tamma olisi sopivasti tuoreella kyllästetty, ettei jaksaisi lotkauttaa  korvaansa... *putosi juuri pilvilinnoista ja totesi olevansa edelleen samassa saumassa*

On se vaan semmoinen mieliharmi, että hetkittäin mietin koko hankinnan järkevyyttä.

Johan tästä taitaa joutaa maate. Vaikka valoisaa riittää, riittää ja riittää. Tuntuu ihan tuhlaukselta mennä kesken päivän nukkumaan, mutta aamu on armoton. Äitikulta pitää kyytiä heti aamutuimaan laboratoriokokeisiin. Sitten saattaisi olla se muutaman tunnin teoreettinen mahdollisuus aitaamiselle.

Toivottavasti hommat menee ns. tuubiin ja saan pidettyä aikataulut kasassa. Ensi viikolla helpottaa, vihdoin.

Lapsiraukat saavat silloin rääpiä henkensä pitimiksi mitä löytävät, Äiti purkaa sumaa. Iso-J suhaa ympäri maakuntaa ja haalii tilaukset kotiin ennen lomia.
Sitten pitäisi kai saada se remonttiaikataulukin valmiiksi ja ja ja... hengästyttää.

Niistä sitten tuonnempana, arvailu ja arvelu on ajanhukkaa. Nukkuminen sen sijaan on kuin panisi rahaa pankkiin. Siirryn siis talletusosastolle. Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin.

Saskatoon aloitteli kukkimista

PeeÄäs: iloitsen: löysin ja opin Spotify -palvelun. Ei poppi lopu, ennen loppuu luureista virta.
PeeÄäs: kadehtin niitä onnekkaita jotka ovat juuri nyt Pinkin konsertissa, vetäkää ilolla!
PeeÄäs: eilen oli joku vesilintujen ylilentopäivä. Lännestä itään menivät, ainakin kolmessa aallossa:

Hirveesti tirppoja, taivaan täydeltä

PeeÄääs: lehdessä uutisoitiin, että valkoposkihanhien muuttoa on hidastanut kova itätuuli. Satojatuhansia niitä on uutisen mukaan lentänyt yli. Muistan viimesyksyltä niiden massiiviset yömuutot. Olin juoksulenkillä ja ajoittain kaakottava parvi lensi ylitseni jossain korkealla. Niitä parvia oli monta ja sitä ylilentoa jatkui monena iltana.

ERInomainen päivä

Tuomari M. Talvitie

Erittäin hyvä tyyppi. Hyvä pään malli ja hyvät korvat. Hieman pysty olkavarsi, hyvä ylälinja. Eriomaiset takakulmaukset, aavistuksen alas kiinnittynyt häntä. Hyvä karva. Köyristää hieman lanneosaa. Liikkuu ok.

JUN ERI, JUK 1

Kiitos kiitos, Kuopijossa käytiin, raviradan etukaarteessa tuli tuommoinen arvio ja se on minusta oikeasti tosi hyvä junnuluokan jannulle. Nuo selän lihakset kasvavat kyllä ja selkälinja suoristuu.
Voin kertoa, ettei se (tällä kertaa) voittoisampi junnunarttu ollut yhtään sen suoraselkäisempi ja Peetulla oli hirmusti paljon lennokkaampi ravi sekä potkua takaosassa. Mutta tälleen meni nallekarkit tälläkertaa ja kiitoksella kuitataan arvostelu vastaanotetuksi.

Päivä oli kuuma, nahka punottaa vieläkin ja kotiin tultua oli pakko oikaista hetkeksi sohvalle. Kiitos t-paidan, minulla on nyt äärimmäisen ankea terassirusketus, paidan rajat näkyvät tuskallisen hyvin sekä rinnassa että käsivarsissa, gnnnnh. Jokakeväinen ilmiö. Onhan tässä onneksi koko kesä aikaa tasoitella nahan väriä. Onneksi ei jäänyt aurinkolasiraitoja, pandailmiötä.

En todellakaan jaksanut enää ryhtyä Töttistamman terapeutiksi ja lähteä ratsastamaan, vietiin pollet vihreälle ja sitten talliin. Edellisviikon isot sääsket ovat mutatoituneet pieniksi ja pirun ilkeiksi ja vikkeliksi verenimijöiksi. Ja niitä on paljon.

Mukavaa oli nähdä eräs puuhakas bokserineiti emäntineen, olen heistä jo niin paljon kuullutkin. Ja kukas muu kuin Nemppa oli heillä näyttelykuskina. Kuopijo on mualiman napa, siellä ovat kaikki.

Tälle päivälle tässä taisikin olla kaikki.
Hinaan kuumottuneen kroppani vaateriin ja koetan jaksaa lukea viikon rästilehtipinosta ensimmäisen, edes pääkirjoituksen loppuun. Pitkävetoon laitan kaikki roposet Nukku-Matin puolesta, lehti jää toiseksi.

Ensi viikko on ohjelmaa täynnä ja lauantaina päästään onnittelemaan tuoretta ylioppilasta. Kivaa tiedossa.

Ja hyvää säätä, lämmintä ja kesää. Siitä minä tykkään.

Mukavaa jatkoa, missä lienetkin!

Päivän teema: läähätys

PeeÄääs: viideskymmenes lukija on Rantakasvi, tervetuloa joukkoon!

Ups & Downs

Torpanmäen kovin kingi, Kukko nimeltä Vappupilli alias M.A.Numminen II ansaitsee pari sanasta.
Tiedättehän te minkälainen on epävireinen, paperinen vappupilli? No semmoinen meilläkin on, mutta meidän versio on sonnustautunut kukkoasuun. Pieni elukka, mutta niin pahaääninen, että korvat vuotavat erinäisiä nesteitä aamusta alkaen.

Rotu on Chabo, googlailkaa jos kiinnostaa enemmälti. Kääpiökokoinen luojanluoma ja tuo naurettavaksi kähertynyt sulkahomma onkin joku erityisen tavoiteltava versio. Piipunrassiksi minä sanoisin.

Vappupilli elelee poikamiehenä, mutta pyrkii vimmatusti silkkikanan niskaan heti kun vanhan Gaddafikukon silmä välttää.

Tita kertoo varmaan pian vuokko tämä on?
Vastaus: HÄMYVUOKKO

Kesä tuli takaisin. Pari päivää oli harmaata ja sateista, nyt palattiin kesäkeleihin. Minä totesin myöhästyneeni tulppaanien kukinnasta, se oli joskus viime viikolla. Tai noh, eipä niitä muita noussut kuin aina sinnikkäät villiversiot. Jalostetut ja hienot ovat päätyneet myyränpirulaisten eväiksi. Viimeiset vuokot reuhottavat apposen auki, pari päivää olivatkin ns. luukut kiinni. Kauniita ovat, kertakaikkiaan. Onneksi vuokkojen suku on laaja ja saan iloita niiden kukinnasta keväällä, kesällä ja syksyllä.

Tämä oli merkillinen lauantai siltä osin, ettei minun tarvinnut ajaa autolla metriäkään. Eikä lähteä kaupunkiin. Eikä sonnustautua farkkuja kummempiin vermeisiin. Eikä vilkaista peiliin. Vahingossa näin peilistä kuikkivan kuvatuksen ja sylkäisin pontevasti olkani yli noitaa karkottaakseni. Ei se lähtenyt. Pitää vaihtaa peilit.

Aikaa jäi monelle asialle ja mikäs oli asioita toimitellessa kun sää oli mitä mahtavin. Jokainen sisällä vietetty minuutti tuntui tuhlatulta. Kahvitkin join enimmäkseen ulkosalla. Sörsselsson osoitti jo huolestuttavaa kiinnostusta kofeiinituotteita kohtaan. Ujutti kielensä rakkaaseen Starbucks mukiini ja muikisteli mielenkiintoisia ilmeitä maitokahvia maistettuaan. Se poika ei tosiaankaan kaipaa sen enempää kofeiinia kuin muitakaan piristeitä, vauhtia riittää. Siitä kohta enemmän.

Maamon (isänäidin) kullero

No sitten hevosiin. Otin juoksutuskamppeet mukaan ja tavoitteena oli hioa Sörsselssonin etenemistä ympyrällä, juoksutusliinan päässä. Sehän sujuikin jo niin upeasti, että hämmästyin itsekin, odotukseni eivät olleet korkealla, edellinen kerta oli kanuunankuularallia, sitä edellistä voisi kuvata sanoilla täi tervassa.

Ponihan kauhoi eteenpäin showravia, pontevaa käyntiä (WOW mikä yliastunta!!) ja varsin vauhdikasta laukkaa. Laukassa vauhtia oli laatua enemmän mutta tajusin kyllä melko nopsaan, että nyt on käsissä semmoinen timantti jolla sokaistaan ainakin näiden piirikunnallisten kisojen tuomaristo mennen tullen.

Käskytkin alkavat iskostua vauhdikkaan poniinin päähän eikä juoksuttajan tarvitse enää stepata ympyrän keskellä pää pökerryksissä. Oli ilo viedä itseensä tyytyväinen hevonen laitumelle, nuoriherrahevonen oli totisesti tuoreherkkunsa tienannut.

On todella palkitsevaa nähdä ponin oivallus ja sen tuoma itsevarmuus. Sitähän Sörsselsonilta ei ole ennenkään puuttunut mutta nyt se tulee osaamisen ilon kautta. Ei pelkän miehisen pullistelun voimasta. Kukaan ei ole tohtinut kertoa hänelle, että ori ei enää asu meillä...

Töttis on omaa laatuaan. Hyvässä ja pahassa. Ja pelossa. Minulta meinasi oikeasti päästä itku ja parku. Ensin turhautumisesta, mutta sitten surusta kun tajusin, kuinka se hevonen oli aivan hukassa ja hämillään. Ja me aivan lähtöpistessä. Taas.

Ympyrälle lähettäminen sujui pari kertaa, sitten hevoselta loppui usko ja se palasi varmistamaan, puski päätä kainaloon ja pyysi saada olla siinä, turvassa. Kun kosketin juoksutuspiiskalla maata sen takana, se pysähtyi ja häkeltyi. Ilmeisesti odotti, että seuraava kosketus tulee hemmetin lujaa suoraan persauksille. Selkeästi opittu reaktio.

Niinpä minä jätin piiskan pois ja hölkkäsin Suomenhevosen rinnalla rinkiä myötä- ja vastapäivään.
Tuli hiki ja tuli kuuma mutta hätääntynyt ilme hevosen silmistä katosi vähitellen. Sain minä pari onnistumiskokemustakin session loppuun.

Silti suomeksi sanottuna v-tutti. Hevosen puolesta.
Mikä helkkarin oikeus joillakuilla 'kouluttajilla' on kaataa oman elämänsä paskasaavi hevosen niskaan? Se, mitä tämän hevosen historiasta tiedän, on karua tarinaa ihmisen pahuudesta. Ja tämä hevonen kantaa hirveää henkistä taakkaa, vieläkin. Ehkä aina.

Paljonhan tässä on jo voitettu, mutta tuskaisen pitkä tie on edessä. Jännä juttu on se, että kun nousen ratsaille, sama hevonen on mitä miellyttävin ja yhteistyöhaluisin tapaus. Maasta käsin on tehty paljon pahaa.

On varmasti toiveajattelua ja utopiaa toivoa, että jokainen varsa saisi asiallisen ja reilun käsittelyn varsa-aikanaan, olipa hevosen kontolla minkälaisia omistajansa/kasvattajansa asettamia tulevaisuudensuunnitelmia tahansa. Toivoisin myös jonkinlaista yhteinäistä käytäntöä mitä varsoille opetetaan. Peruskoulua, niinkuin ihmisillekin.

Mutta kun on olemassa ihmisiä, jotka tahtovat tehdä kaiken omalla tavallaan, koska loppulaskun maksaja löytyy sieltä narun juoksevasta päästä. Tätäkin hevosta on ties minkälaiset poppaukot ja -akat kouluttaneet, yksi tehnyt värisytysherkistyksiä, yksi telepatiaa, yksi manannut pahoja henkiä raipoin ja rautakangin. Voi sitä hevosen taakkaa. Miksei kenellekään tullut kohdella hevosta reilusti ja oikeudenmukaisesti? Miksi tämä yksilö päätyi juuri niille ihmisille joille ei pitäisi antaa metristä ratakiskon pätkääkään, rikkovat senkin?

Minä muistan pahalla niitä tietämiäni ihmisiä tämän hevosen historiassa joiden tiedän pahimmat kolttoset tehneen. Se 'ratsuttaja' joka pieksi epävarman ja ujon varsan, se 'terapeutti' joka jätti hevosen kitumaan nälkäkuolemaan ja varmasti on välissä ollut muitakin kovakätisiä 'käsittelijöitä'.

Jos ja kun joskus samassa helvetissä kärvistellään, lupaan kiikuttaa pahimmat löytämäni kekäleet näidän ihmispaskiaisten persiin alle. Ja puhallan vielä hönkää kekäleisiin.

Vatsa vääntyi ja kääntyi lähes solmulle hevosen tuskaa katsoessani ja olin varma, etten saa palaakaan nieltyä.

Onneksi ruoka oli hyvää ja sitä riitti, Äitikultakin istahti valmiiseen pöytään. Mokoma mummeli on kyykkinyt tänäänkin monta tuntia kukkapenkkien ja puskien kimpussa. Valmista ja siistiä jälkeä syntyy. Omatunto käryten totean yhden jos toisenkin kulman kuokituksi ja nypityksi. Minunhan ne piti hoitaa. Ja taas mummo veti välistä.

Kasvimaat on muokattu, perunan saa istuttaa ja porkkanat kylvää. Nyt laitettiin isompi ala porkkanoille ja pienempi perunalle, vaihdettiin paikkoja päittäin.

Kätevähän se on tehokkaalla jyrsimellä muokata ja oi kuinka muhevaa, mustaa multaa sieltä löytyykään. Jos kasvukausi on suotuisa, tulee mahtava sato. Jopa ne lumen alle kaivamani valkosipulit kasvattavat huimaa naattia ja vaikuttavat viihtyvän sijoillaan hyvin.

Eikä niin pientä työmaata, etteikö siellä olisi pomolle tarvetta:

Valvomo käskee, renki tekee

Sauna tuli tarpeeseen ja nyt on syytä lähestyä omaa tyynyä tositarkoituksella. Aamulla pakkaan Esikoisen ja Peetun kyytiin ja sitten suunnataan kohti koiranäyttelyä. Keikan vaativin rasti on muistaa höllätä kaasua sen verran, että kasvattaja ja yksi rekku loikkaavat kyytiin. Siinä saattaa hyvinkin käydä niin, että totean ajaneeni liittymästä ohi, sitten vaihdetaan suuntaa seuraavassa liittymässä ja otetaan homma alusta.

Tähän aurinkoiseen lauantaihin mahtui siis kaikenlaista. Hyviä ja huonoja hetkiä, onnistumista ja epätoivoa, hyvää ruokaa, saunaa ja kiireetöntä oloa. Bongasin naakan ja näin haukkapariskunnan. Peetu osaa pelata taitavasti futista ja Nuorimmainen oppi voltin trampoliinilla. Tahtoo kans, otan tramppahyppelyn osaksi omaa liikuntaohjelmaani! Voi sitä myötähäpeän määrää muulle perheelle :D

Mukavaa sunnuntaita, missä lienetkin!

Koettelee vaan ei hylkää?

Harmaata aamupäivää Karjalan kunnahilta !

Kuvasta näkyy idylli ihanimmillaan mutta tänään on palattu takaisin karuun, harmaaseen arkeen.
Etelästä saatiin sadepilvet ja harmaus, toivottavasti edes jossain paistaa ja lämmittää.

Aamulla heti seitsemän jälkeen, juuri kun olin ulkoistamassa hevosia tarhaan ja koirat säntäilivät sateisella pihalla valtoimenaan, pihaan vyöryi mustakeltaisia autoja.

Ei onneksi sinivalkoisia pillit päällä. Nämä jo tutuksi tulleet viemärien rassaajat tulivat järeällä kalustolla tekemään kuvausta. Iso-J kertoi kuinka siellä näkyi rasvakertymistä lähtien kaikki. Siis ihan kaikki *yrks* Tuntui melko aavemaiselta kun tuvan lattian alla ropisi ja rapisi, kamerahan se siellä kulki viemäreitä pitkin. Ja koska ne putket jotenkin puhallettiin, voin kertoa, että tympeä viemäriputken haju on riuskemman puoleinen, etenkin talon sisällä. Migreenin pelossa en voi käryttää suitsuketikkuja, en ruiskia ilmaan hajusteita tai polttaa tuoksukynttilässä raikasta minttuöljyä.

Kyllähän se viemärikuvaajan tuntipalkka on varmasti sillä tasolla, että tiirailee viemärin pintoja mielellään. En todellakaan viitsi pilata viikonloppuani ajattelemalla mitä tämä kaikki lysti tulee maksamaan. Ja kuka sen laskun lopulta maksaa.

Siitä kuitenkin lähdetään, että kaukana pellolla oleva imeytyskenttä pitää kaivaa auki ja uusia kokonaan. Eli järeätä kalustoa nähdään tässä pihassa jatkossakin. Ja jonkinlainen kivilouhos.

Vakuutusyhtiössä raavitaan päätä ja mietitään mikä kuuluu korvattaviin asioihin ja etenkin minkä korvaamisesta voivat kiemurrella irti vedoten johonkin pienellä painettuun sopimuskohtaan. Niinhän ne aina tekevät.

Pistäkää nyt ystävät armaat kätenne kyynärpäitä myöten ristiin ja toivokaa puolestamme, että tässä löytyisi jonkinlainen järkiratkaisu. Kohtuullinen laskun loppusummakaan ei olisi pahitteeksi.

Liikenteenlaskija virkapaikallaan

Kiesi on huollossa ja ainakin jarruremppaa siihen täytyy tehdä. Joten täällä sitä istutaan kotona kuin se kuuluisa paska Junttilan tuvan seinässä. Hajukin on juuri tunnelmaan sopiva.

Fillarikin on huollossa mutta onneksi tuli viesti, että sen saa hakea pois. Ainoa kulkupeli tällä erää on siis hevonen ja pääsee ihan valitsemaan. Ottaako kevytperäisen rodeoversion vai itsepäisen jurnuttajan. Töttiksellä on tänään ns. käsijarru ja pakki päällä, selvästikään ei hyvä päivä.

En taida rassata kohtaloa enempää ja jätän hevosetkin toistaiseksi vetelehtimään toimettomina.

Veli Milton sentään näyttää elpyvän masennuksestaan ja hiippailee pihalla lähes entisenkaltaisena.

Ettei nyt ihan valittamiseksi menisi, onneksi on perjantai! Ja perillisillä enää viikko koulua. Sitten helpottaa monellakin tavalla kun aikatauluja ei tarvitse synkronoida koulun aikatauluihin.
Esikoinen vetelehtii tämän päivän kotona, joku tasoitusvapaa leirikoulun takia. Meinasin jo tarkistaa asian koululta, mutta tiedän, ettei Esikoinen vedätä tämmöisissä asioissa.

Hyvä lapsi hänestä on tullut, vaikkei saanutkaan pienenä älykkyyttä kehittäviä harrastusaktiviteetteja. Ja sai katsoa sekä Teletappeja että Maisahiirtä ja Muumeja päivittäin.

Peetulta sensijaan ei lapsuusajan aktiviteetteja puutu. Tässä kuvasarjassa Nasse opastaa Peetua havittelemaan lumipalloheisipuskaan jumittanutta frisbeetä. Kameran valosäädöt taas vähän mitä sattuu.

Hyppää, Peetu, hyppää nyt kunnolla. Jaksaa jaksaa.

Koska tästä nyt tuli tämmöinen kotipäivä, ei kai ole pahitteeksi jos oikaisen ruotoani hetkeksi tuvan sohvalle. Mietin syntyjä syviä ja suunnittelen tulevia. Ja ihan luvan kanssa annan ajatuksen jo karata costa del solin rantakaduille... Ei tämä nyt niin pahalta näytäkään.

Eikä siellä sohvalla tarvitse loikoa yksikseen, aina löytyy seuraa, karvakaveri ainakaan ei hylkää jos onni joskus katsookin toisaalle.

Mukavaa perjantain jatkoa ja viikonlopun alkua, missä lienetkin !

Erin osaa, kehtaa ja tekee. Ihana!

Erin: Ei taida tietää tyttö