Kyllä, vihreä on uusi musta. Nyt sitä on kaikissa mahdollisissa sävyissä ja päivittäin tulee uusia versioita. Ja versoja. Sateisen tuhnuinen, mutta hautovan lämmin sää ei ärsytä tavanomaisella tasollaan. Joku voima on vihreällä, sateesta huolimatta olen ihan kohtuullisen hyvällä tuulella.
Paljon voi panna perjantain piikkiin, kaksi päivää väljemmillä aikatauluilla passar bra. Perjantaina pieni vesisadekin on positiivinen juttu. Etenkin kun ilma ulkona on helppoa hengittää, siitepölyt ja muut ilman pikku partikkelipaholaiset pysyvät aisoissa.
Sunnuntaina on luvassa Paras Äiti -päivän merkeissä kakkua ja kukkia. Mutta joo, ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa kahvitippa äitiparan kielelle. Sitä ennen allekirjoittaneen käämi ehtii kärähtää moneen kertaan.
Mutta luotan, että tsemppaavat yhden päivän. Eivät ne uskalla antaa minun pettyä, rouvan pelkohan tunnetusti on viisauden alku.
Vasemmalla vanha tuomi. Uskokaa tai älkää, lähempää katsottuna silläkin rohjakkeella on jo vihreä hento huntu.
Joka puolella näkyy vihreyden lisäksi myös tekemättömiä töitä. Yksi jos toinen ryteikkö odottaa harventajaa, moni kivi kääntäjää. Pitäisi kaivaa uusi istutusalue torpan takaseinälle ja miettiä kasvihankintoja.
Kanatarhan uusi aitahommeli valmistuu vähitellen ja siinä seinustalla olisi varsin houkutteleva paikka köynnöksille. Viiniköynnös? Hmmm.... olisi etelään ja olisi ravinteita. Olisi tuulensuojaa ja .... voi veljet, löytyisköhän siinä optimaalinen sijainti viiniviljelyksille?
Yrttimaakin odottaa laittajaa. Äitikulta pitää vielä viikon silmäleikkauksen jälkeistä pölykarenssia, sitten häntä ei kyllä pidättele pienet pirutkaan. Pellolle vie seniorikansalaisen mieli ja mikäpä minä olen häntä estämään. Menköön, tehköön, kuokkikoon.
Niin että täällä torpalla on kaikki suunnilleen fine. Hyvin ja kivasti. Vanhempi perillinen tosin on kaksi päivää väistellyt kouluvelvoitteita, kuume on kyllä ihan pätevä syy jäädä pois. Mikälie kevätkuume. Nuoremmalle koivun kukinta tekee kiusaa mutta kuten sanoin, sadepäivä on aina helpompi päivä. Ja apteekista löytyy yhtä sun toista elämää helpottavaa troppia.
Lampaat odottavat jo kovasti ulospääsyä, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Vaikka vihreää jo onkin, ei sitä ole lampaitten syötäväksi saakka. Talvivillatkin pitäisi keritä pois ja jos minä ne pörriäiset päästän nyt ulos, voidaan sanoa heihei puhtaalle villalle.
Hevoset venyttelevät kaulojaan talvitarhan aitojen ali vihreämmälle puolelle. Ruoho todellakin on vihreämpää aidan toisella puolella.
Mukavaa kun vihdoin alkaa tämä vihreä vuodenaika, on sitä odotettukin.
Ihan niinkuin on odotettu viikonloppuakin. Käytä se viisaasti, missä lienetkin.
Muista: Suomi-Kanada kl. 20.15!
Ja tässä vielä perjantain kunniaksi musalinkki, keski-ikää lähestyvän maalaismaamon musiikkimaku on joskus vähän erilainen:
Paleface: Muista! Feat. Redrama & T.Lindgren
Guggeli ilmoitti, että tämä sivu on kirjoitettu kielellä indonesia. Parskules, sentään ! Meikäläisessä on piileviä kykyjä, koska pystyin ihan sujuvasti tämän kuitenkin lukemaan ! ;D
VastaaPoistaKah, Nolliskin piipahti. Jaa että indonesia, käyhän se niinkin. Ilmankos yksikään lukija ei ikinä kommentoi ymmärtäneensä tekstieni sisältöä tai tarkoitusta. Eivät raukat lue sujuvasti indonesiaa. Selvisipä tämäkin. Pienet sille ja nyt kisastudioon.
VastaaPoistaKisastudion anti oli ihan oletettua. Suomalaiset jaksaa aluksi ja tulee hakatuksi lopuksi. Taas niin tätä... No tuosta kommentista voisi päätellä minun seuranneen asiaa, mutta tosiasisassa oli koko ajan kylvämässä kaverin Kanadan reissulla (kas kun tulikin ajankohtainen asia...) keräämiä puuvartisten siemeniä. Niitä oli paljon. Pääsivät multiin ja itämään.
VastaaPoistaViikonloppu on käsillä. Tänään on raivokkaasti siivottu, sillä sunnuntaina tulee suvun äiteet tänne ruokajuhliin. Joskus mummona saanen itse edes yhden äitienpäivän, että ei tarvi ihan raivokkaasti tehdä itse töitä sen eteen... mutta niin kauan kun on meillä mummoja hengissä, niin ilolla järjestän hyvät ruokakemut ja viihtymisen yhdessä.
Huomenna päästään ristiäisiin. Ottotytön tytär on nimijuhlissaan. Vähänkös jännää...! Nimen antaminen on aina niin kaameen vaikeeta. Itse olen kahdesti ponnistanut asian parista, ja toisella kierroksella onneksi pappi oli myöhässä... siihen asti viilattiin nimeä. Ei ole helppo case tuo nimenanto!
PiiÄääs: Hirnakan saamat Kanadansiemenet on jo aiemmin mullitettu. PääPuutarhuri työllisti nyt uusien siemenöiden parista.
VastaaPoista