Näitä päiviä

Elämälle kiitos, tämmöisillä päivillä sitä jaksaa!
Aamu valkeni niin kirkkaana, että mietin pihalla tovin haenko autosta pleksit päähän vai vienkö ensin hevoset ulos. Oli kirkasta ja oli kaunista. Aurinkolasien asemasta hain tuvasta kameran. Noh, valo oli sitten minun taidoilleni liian kirkas. Sadasta kuvasta noin neljä oli säilyttämisen arvoisia. Tämä narsissikuva on yksi niistä harvoista.

Ja tämä vuokkokuva toinen onnistuminen.  Maria Veikontytär  löysi valkovuokkojensa seasta punasävyisiä kukkia. Niitä samoja vuokkoja ne ovat, punaisia vain. Hämärä luonto ja sen ihmeet. Niin on tämäkin kerrottu valkovuokko. Kaunis kuin koru.

Tänään oli Kanaliassakin onnenpäivä. Koppihoidossa kärvistelleet pikkukanaset, Gaddafin haaremi, muutti tänään kesäresidenssiinsä. Keskeneräinenhän se mökki vielä on, nikkarimestari Iso-J joutui siirtymään kuutostielle kesken timpuroinnin ja pyyhkii parhaillaan kohti etelää.

Kovalla metakalla Gaddafi messusi kun häntä ja parveaan kannettiin sisäkanalasta ulos päivän kirkkauteen, valoa kohti, valoa kohti kävi kanan tie!

Suurimman metakan pitivät chabot, ne pienet tyhmyrit jotka eivät edes muista munia. Rääkyivät suoraa huutoa lyhyen sylimatkan aikana, pelkäsin jo, että herkeävät hengettömiksi. Toivottavasti munintatahti nyt löytyy ja munukkaa heruu enemmän kuin muna per kana per viikko. Vaikka ei niillä munilla nyt niin väliä ole, hirmuisen pieniä palleroita. Toki oikein passeleita aamiaismuniksi ja eväsleipien väliin.

Kivahan tuommoisia koristekanoja on katsella. Hiiteen hyötynäkökohdat.

Sieviähän nuo pienet penteleet ovat ja on niitä mahdottoman hauska seurailla. Pihakeinussa on oikein hyvät tarkkailuasemat ulkotarhoihin. Kullervo The Kukko polki omia kanojaan riuskoin ottein. Siinä ei paljon aikailla eikä tunteista puhuta kun kukko hoitaa hommiaan. Ajatuksia herättävää toimintaa... Iso-J on ainakin avoimen kateellinen. Kukolle.

Illan tullen Kullervo marssitti omat rouvansa sisäkanalaan, mutta nämä onnettomat pihankoristeet kuopivat ja kylpevät vieläkin. Vaikka Gaddafi nostettiin mökkiin ja kaksi rouvaa perään, ne ovat taas ulkona. Olkoot. Kyllä ne jossain vaiheessa hoksaavat sisämökin orren ja pehkupesän.

Ulkoasumuksesta julkaistaan kuvia sitten kun on valmista. Minulta saa tarvittaessa suuntaa-antavat teko-ohjeetkin jos joku intoutuu oman kesäkopin laittamaan.

Kun Iso-J oli poistunut torpan mailta, oli syytä ryhtyä ruohonleikkuuseen. Kaksi ekologista ja kohtuullisen vähäpäästöistä leikkuria ryhtyi ponnella toimeen.

Äitikullan ikkunoissa oli tänään soma näky, kaksi laiduntavaa hevosta. Hevoset ulkoilevat nykyisin myös jatkoajalla, iltapuurot syödään nykyään ulkona ja sitten saavat jatkaa heinien parissa vielä tunnin, vähän toista. Miksi niitä seisottaisi sisällä kun voivat olla hyvin valoisassa illassa ulkonakin?

Puoli yhdeksän pintaan viedään yöksi talliin.

Ja kohtahan alkaa laidunkausi. Sitten ovat ulkona 24/7, toki riippuen paarma- ja örppiäistilanteesta. Pahimpina aikoina voivat tulla talliin huilaamaan päivisin ja mennä ulos illalla.

Tervamönjät on jo otettu käyttöön, haisee kamalalta mutta toimii hyvin. Lentävät pirulaiset eivät piinaa ja puremakohdat parantuvat ilman infektioita. Suosittelen muillekin Kietäväisen tuotteita, ne ovat oikeasti toimivia. Minä en niitä myy mutta voin antaa varmat vinkit ostopaikoista :D

Hieno päivä oli. Jääkiekossa nyt ei ollut mikään varsinainen menestyspäivä mutta semmoistahan se urheilu ja kilvanpelaaminen on. Vain yksi voittaa.

Toukokuu alkaa kääntyä kiireimmälle puolelleen. Se tarkoittaa normaalia ahtaampia aikatauluja, etukäteissuunnittelua (pahapaha) ja vähän hyvää tuuriakin, että osutaan oikeaan paikkaan suunnilleen oikeaan aikaan. Toivotaan nyt kuitenkin, että säät pysyvät mukavina ja että kasvukausi pääsee oikein kunnolla vauhtiin. Lupaavaltahan tämä näyttää. Ja vihreältä.

Ettei maanantaiaamu olisi ankea, olisi syytä hinata päivän riennoissa tomuttuneet kuljettimet pesuun ja kipaista sänkyyn. Iso-J taittaa vielä taivalta parisen tuntia. Onneksi on myötämäki.

Kivat sulle, missä lienetkin.