Säihkettä ja loistetta

Kukkapenkeistä punnertaa esiin koko ajan uutta. On näköjään syksyisin lähtenyt ns. mopo käsistä, ainakin narsisseja on tungettu multiin reilulla otteella. Kirkuvan keltaiset torvikukat näkyvät kaivolta kotiin saakka ja hyvä niin. Kevään torvi toitottaa :D

Tulppaanit ja pari pionia *voimasana* ovat imeytyneet jonnekin myyräpahalaisten tunneleihin. Pioneista on huomaavaisesti jätetty maan pinnalle nimisäle, tiedänpä minkä lajikkeen laitan hävikkilistaan (eli uushankintoihin).

Näitä kaunokkeja kevätkukkijoita jaksaa tutkiskella kauan. Ja sää suosii kasvitutkimusta. Aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta ja ilma on viileän raikas. Ei sellainen keskikesän hautova lehmänhönkäys vaan tuoreen rapsakka ja raikas. Eli ihana.

Radiossa kehuivat, että Eurovision laulukilpailut alkavat tänään jossain kaukana Azerbaidzan nimisessä lähi-idän maassa. Eurooppa on laajentunut sitten minun maantiedon tuntieni jälkeen.  Patavanhoillisuus minussa nostaa harmaata päätään ja tuohtumus pyrkii pintaan. Vai onko se kulttuuriero joka nyt närästää?

Jo viime vuonna kontrasti viisukisoissa oli kaamea. Itä-Euroopan äärilaidoilta tulevien kimallebeibien tanssirytkeiden jälkeen länsi-Eurooppalaiset tyylikkään eleettömät laulut vaikuttivat pyhäkouluvirsiltä. Paradise Oskarilla oli ihana, vaatimaton ja kaunis laulu. Ja sitten lavalle nousee idän ihme paljetteineen ja talloo herkän tunnelman hetkessä mauttomalla jumputuksella esiintymislavan kiiltävän lattian pienimpään rakoon.

Nuttura tutisten vaadin, että kisojen nimi muutetaan heti Itä-Länsi -otteluksi. Moldovat ja Montenegrot äänestävät toisiaan ja vähäinen Norja antaa säälipisteet Suomelle ja Tanskalle.

Hohhoijaa, kivat vaan sulle, Pernilla. Nätti laulu ja nätti tyttö mutta ei mitään jakoa siellä idän mailla. Tee parhaasi ja nauti viisureissusta.

Tiistain ohjelmassa lukee pikapiipahdus koululla, kaupunkireissu ja jokunen hoidettava virallinen asia. Huoh, minä olen yliherkkä ja ääriallerginen virallisille lomakkeille.

Josta tulikin mieleen allergia. Tämä kevät on kuulema ennätyspaha koivunpölinän suhteen. Ja ensimmäinen kevät noin kahteentoista vuoteen kun minä pärjään loistavasti ilman lääkitystä.
Ei voi ymmärtää, ihme!

Nuorimmainen aloitti jo maaliskuulla Histecillä ja siirtyi reseptilääkkeisiin viikko sitten. Minä ja esikoinen pärjäämme nykyisin ilman eikä Iso-J:kään ryystä eikä räi tavanomaista enempää.

Voisiko tässä nyt vihdoin näkyä jotain siedättymistä tai jotain keuhkojen puhdistumista? Ei kaupunkipölyä, ei Länsiväylän pienhiukkasia eikä lietelantaa (hehhehee) lukuunottamatta muitakaan käryjä hengityselimissä. Ei herneitä nenässä.

Nuorimmainen on pienestä saakka ollut keväisin nuhainen. Kelvoton äiti ei ole vienyt lasta testeihin, luotan omaan päättelykykyyni ja osaan yhdistää koivun kukinnan ja lapsen nenänvuotamisen ja helpottaa oireita lääkkeillä.

Hänelläkin oireet helpottavat heti koivun kukinnan jälkeen eikä pujokaan aiheuta satunnaista aivastusta pahempia oireita. Tästä on syytä iloita!

Ja sitten läks, moido!

Men Härregud, melkein unohdin. Tänään saa juhlallisin ja virallisin menoin nimensä Ruotsin suloinen pikkuinen prinsessa, Estelle. Toivottavasti hänenkin maallista taivaltaan vartioivat hyvät haltijattaret.

Ehdin pikaisesti kurkkaamaan televiissorin kautta juhlallisuuksia, kunhan ensin saan tuon perhanan vekottimen auki. Tämän siitä saa kun telkkaria katsoo niin harvoin. En enää tule juttuun kaikkien kaukosäätimien kanssa eikä kanavatulvasta löydy oikeaa kanavaa.