tiistai 30. marraskuuta 2010

Pienyrittäjä kaipaa kotilieden lämpöön

Lounaisella aamutaivaalla köllötti viluisen näköisenä kuu. Kieltämättä pyjamapöksyissä tuli kylmä kuvaajallekin.

Ensimmäistä kertaa tänä aamuna vähän kehtuutti lähteä töihin. Eilinen oli niin kova kauppapäivä, että olisin mieluusti jäänyt muhimaan omaan tyytyväisyyteni (ja villasukkiini) täksi päiväksi.

Mutta täällä sitä taas ollaan ja torpan rauhasta saa nauttia muu perhe. Kelvottomat kissanretkut loikkivat taas aamusta mummolaan päivähoitoon. Ja taas jättivät Ellin yksin riiheen, ne katalat Veljekset.

Elli tosin purjehti kotiin suupieliään nuoleskellen, joten kenties Ellillä oli elävän ravinnon aamupala jemmassa. Ohitti ruokakipot sivuilleen vilkuilematta ja vetäytyi yläkertaan päiväunille.

Patsymummo on aivan pöyristynyt Kukkaispoikain päivittäisistä mummolavisiiteistä. Minä jaan Patsyn tuskan. Niiden retkujen pitäisi olla hiiriä pyytämässä ja rottia karkottamassa. Mukavuudenhaluisia kermapersekeikareita sanon minä.

Oikeudenmukaisuuden nimissä on myönnettävä se, että tokihan se turhauttaa hiirenpyytäjiä kun kaulassa helisevä tiuku hälyyttää hiiret pakosalle ennen saalistajan hyökkäystä. Mutta miten Elli sitten jallittaa hiiripaistinsa? Tiuku helisee Ellinkin pannassa. Ehkäpä hiirenpyynti onkin kärsivällisen kissan hommaa. Tai sitten  meillä on kertakaikkiaan typerät hiiret, eivätkä ne ymmärrä tiukujen kilkattavan Neville Noutajan sanomaa? Ansaitsevat tulla syödyksi.


Vielä ei näkynyt omppulassa retkurusakoiden temmellysjälkiä, hyvä niin. Joku pienempi metsäjänis käy jäljistä päätellen syömässä lintujen kauroja ja tänään tuli häirikköoravakin. Se tiputti jo kerran yhden siemenbaarin maahan ja rikkihän se män. Se siemenbaari. Orava voi toistaiseksi hyvin. Mutta vain toistaiseksi *nyrkin heristelyä*

Tälle päivälle on tehtäväksi merkitty myös ärrierin trimmausajan buukkaus. Toki kelpo koiranomistajana trimmaisin rekkuni itse, mutta nyt on kyllä poikkeuksen paikka. Tänä syksynä lintsaan ja laistan kaikista ylimääräisistä työvelvotteista.

Tässä vielä kuvaa Hiirirouvan ja muun ruusupensaan väen talvipolusta. Ja torpassa on siis kolme hiirenkarkottimiksi hommattua naukujaa!

Jotenkin nyt vetää suupieltä hymyyn. Ja tekisi mieli nätisti vanuttaa kissoja. Niillä on kuitenkin niin iso mielihyvällinen merkitys että paljon saavat anteeksi, mokomat kilerot.

Huomiseksi on lupailtu jonkinlaista pakkasten lauhtumista, tietääkö se sitten lumisadetta? Eikös joku vanhankansan viisauskin ole Purku pakkasen perästä? Olisi ihan mukava vähän jumpata lumikolan kanssa, pitkästä aikaa.

Tänään on kuitenkin luvassa lokoisa koti-ilta. Torppa on mukavan lämpimänä eilisen massiivisen lämmityksen jäljiltä joten pelkällä hellaklapin poltolla saa lisälämpöä ja tunnelmaa.

Sitä odotellessa...

7 kommenttia:

  1. Hmmm, matkamittarin raksutuksesta päätellen torpan blogi on joutunut ns. isonjaon pariin! Eihän siinä mitään, tervetuloa vaan uudetkin tuttavuudet, ollaan ihmisiksi ;-)

    VastaaPoista
  2. Et sitten lukenut kissojen työehtosopimusta? Siinä sanotaan pienellä präntillä, että talvipakkasilla katit on oikeutettuja pirtin lämpöön, moninaisiin rapsutuksiin ja herkkuruokaan suoraa ruokakiposta. Vain lämpimään vuodenaikaan tehdään töitä pihalla.

    Tarkastapas vain se soppari!

    VastaaPoista
  3. Jeppisjee, sopparissa lukee toimenkuvana Tupakissa! Se on selvä :-)

    Tita, se mitä toisaalla olen kuumottanut on nyt johtanut toimintaan. Pyysin tarjouksen *hrrrrr*

    VastaaPoista
  4. Ohos * rolleyes *
    Tautiin kuin tautiin löytyy lääkettä...

    Jatkoa odotellen :D

    VastaaPoista
  5. Tita, jatkoa voidaan odotella, kenties, joskus.

    Kotiin tultuani tälläydyttiin pihahommaryysyihin ja painuttiin siivoamaan Kanaliaa. Nyt on puhtaat purut, pesäheinät sun muut. Pikkuiset tiput kasvavat huimaa vauhtia ja kohtahan niitä ei emoistaan erota, koon puolesta ainakaan.

    Arktista eksotiikkaa hommaan toivat kesäkumilla varustetut epäkeskosti kierivät kottarit joilla oli hieman haasteellista edetä kymmensenttisessä umpilumessa. Etenkin kun likaisten purujen ei millään toivoisi kaatuvan keskelle pihaa. Neljä keikkaa kuitenkin keplottelin Kanaliasta kompostille eikä kuorma läikkynyt yhtään. Hyvä minä!

    Kullervo meinasi saada slaagin kun ryysättiin kottareilla ovista sisään ja messusi koko siivoustoimituksen ajan kuin... Hullu Kukko! Rouvillehan siivous ei ole mikään big issue enää, paitsi niille uusille puolivilleille rescuelaisille. Kullervon huuto vielä lietsoi niitä lisää. Seuraavaksi siivouspäiväksi pitää laittaa Kullervo vaikka pahviboksiin. Tai pataan.

    Nyt olisi kyllä glögimukillisen paikka mutta joku on imuroinut kaikki rusinat! Ei glögiä ilman rusinoita!

    Taidan napata stockan kuvastot iltalukemistoksi ja loikkia yläkertaan. Nukku-Matillakin lienee kohta asiaa.

    VastaaPoista
  6. Eiiih Kullervoa pataan. Siedätyshoitoa vain :D

    Ja pionit selviää kyllä. Lunta niskaan ja soon siinä! Lapio kouraan ja kunnon kerros niskaan.

    VastaaPoista
  7. Joulukuu : )))

    Eli nysse marraskuu on lusittu. Menikin ikäänkuin sairaskertomuksen puolelle, mutta meni silti !

    Aamulla meidän "pikku" lapset availivat innolla joulukalentereitaan : ) ja ottivat luukusta paljastuneet suklaatit kouluun mukaan.

    Aika ihquja. Ikää on, mutta suklaajoulukalenteri piti saada.

    Pidelkää te siellä irässä pakkasia, meillä hellitti jo, enää - 6. Lovely. Sortsikeli ; )

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com