Pienyrittäjä kaipaa kotilieden lämpöön

Lounaisella aamutaivaalla köllötti viluisen näköisenä kuu. Kieltämättä pyjamapöksyissä tuli kylmä kuvaajallekin.

Ensimmäistä kertaa tänä aamuna vähän kehtuutti lähteä töihin. Eilinen oli niin kova kauppapäivä, että olisin mieluusti jäänyt muhimaan omaan tyytyväisyyteni (ja villasukkiini) täksi päiväksi.

Mutta täällä sitä taas ollaan ja torpan rauhasta saa nauttia muu perhe. Kelvottomat kissanretkut loikkivat taas aamusta mummolaan päivähoitoon. Ja taas jättivät Ellin yksin riiheen, ne katalat Veljekset.

Elli tosin purjehti kotiin suupieliään nuoleskellen, joten kenties Ellillä oli elävän ravinnon aamupala jemmassa. Ohitti ruokakipot sivuilleen vilkuilematta ja vetäytyi yläkertaan päiväunille.

Patsymummo on aivan pöyristynyt Kukkaispoikain päivittäisistä mummolavisiiteistä. Minä jaan Patsyn tuskan. Niiden retkujen pitäisi olla hiiriä pyytämässä ja rottia karkottamassa. Mukavuudenhaluisia kermapersekeikareita sanon minä.

Oikeudenmukaisuuden nimissä on myönnettävä se, että tokihan se turhauttaa hiirenpyytäjiä kun kaulassa helisevä tiuku hälyyttää hiiret pakosalle ennen saalistajan hyökkäystä. Mutta miten Elli sitten jallittaa hiiripaistinsa? Tiuku helisee Ellinkin pannassa. Ehkäpä hiirenpyynti onkin kärsivällisen kissan hommaa. Tai sitten  meillä on kertakaikkiaan typerät hiiret, eivätkä ne ymmärrä tiukujen kilkattavan Neville Noutajan sanomaa? Ansaitsevat tulla syödyksi.

Vielä ei näkynyt omppulassa retkurusakoiden temmellysjälkiä, hyvä niin. Joku pienempi metsäjänis käy jäljistä päätellen syömässä lintujen kauroja ja tänään tuli häirikköoravakin. Se tiputti jo kerran yhden siemenbaarin maahan ja rikkihän se män. Se siemenbaari. Orava voi toistaiseksi hyvin. Mutta vain toistaiseksi *nyrkin heristelyä*

Tälle päivälle on tehtäväksi merkitty myös ärrierin trimmausajan buukkaus. Toki kelpo koiranomistajana trimmaisin rekkuni itse, mutta nyt on kyllä poikkeuksen paikka. Tänä syksynä lintsaan ja laistan kaikista ylimääräisistä työvelvotteista.

Tässä vielä kuvaa Hiirirouvan ja muun ruusupensaan väen talvipolusta. Ja torpassa on siis kolme hiirenkarkottimiksi hommattua naukujaa!

Jotenkin nyt vetää suupieltä hymyyn. Ja tekisi mieli nätisti vanuttaa kissoja. Niillä on kuitenkin niin iso mielihyvällinen merkitys että paljon saavat anteeksi, mokomat kilerot.

Huomiseksi on lupailtu jonkinlaista pakkasten lauhtumista, tietääkö se sitten lumisadetta? Eikös joku vanhankansan viisauskin ole Purku pakkasen perästä? Olisi ihan mukava vähän jumpata lumikolan kanssa, pitkästä aikaa.

Tänään on kuitenkin luvassa lokoisa koti-ilta. Torppa on mukavan lämpimänä eilisen massiivisen lämmityksen jäljiltä joten pelkällä hellaklapin poltolla saa lisälämpöä ja tunnelmaa.

Sitä odotellessa...