Tupakissanpäiviä

Niitä näitä, kissanpäitä! Eihän sitä ihminen paljoa muuta tarvitsekaan kuin leipää ja lämmintä. Ja kissan. Jotkut eivät opi kahdestakaan viiksinaamasta vaan tuplaavat kattiensa määrän... ja nokittavat vielä yhdellä. Näin kävi myös torpalla.

Wanhat näyttelyveteraanit, Eurooppa Championiksi asti missiurallaan yltäneet mummokissat viettävät lokoisia eläkepäiviä ja nuori polvi mellastaa täydellä forssilla. Kirjaimellisesti.

Kuvassa Veli Milton kurittaa Veli Winstonia, tapansa mukaan ja pienestä pitäen.
Winston ei ole Einstein, lähinnä luokkaa next to normal. Ja Milton on seikkailuidensa takia usein Tilt-on. Kissa jolle sattuu ja tapahtuu. Aina kun jostain kuuluu vieno helinä ja heti perään outo kolina, paikalta pakenee häntä pörheänä Veli Milton.

Ei mummo-Justiinakaan ole ihan penaalin terävin kynä. Muut kissat juovat vetensä samasta kiposta koiran kanssa ja virallisesta kissojen vesiastiasta, mutta fiinimmällä väellä on vesikannu.
Justiina on se, joka käy yöllä juomassa vesilasini tyhjiin. En oikeastaan ole aikoihin ajatellutkaan juovani yöpöydän lasista, huokaisten laahustan tupaan janoani sammuttamaan. Mutta joka ilta uskollisesti otan lasillisen vettä mukaani kun kipuan yläkertaan. Ihminen on tapojensa orja. Tai kissan.

Patsymummo nukkuu, nuokkuu ja nukkuu. Kissa jolla oli kutsuntapäivä ilmavoimien kissaprikaatiin jo Kiirastorstaille. Mutta joka pakkasi hiekkavessansa ja muutti mummolaan, Äitikullan kinkkuleikkelevalikoimien pariin.

Vaativassa ja pitkässä kinkkutastingissa kissan suosikeiksi ovat tulleet Snellmanin lihatalon tuotteet. Äitikulta ehdotti, että pitäisi vielä näyteleikkeet hakea kauppahallin kauppiailta. Joku roti se on oltava kissanlellimisessäkin.

Nyt näyttää jo siltä, että Patsyn taival alkaa olla maalisuoralla. Loppukiri voi alkaa tänään. Tai se alkoi jo eilen. Kuumia kyyneleitä vuodatamme tilkkutäkkimollamaijamme takia lähiaikoina. Väistämättä. Sellaista elämä on. Ja kissoilla piirun verran helpompaa, aina.

Kukas se sitten onkaan torpan kattilauman newbie, uutuus, nyhet? No Ellipä Elli, Rimpselessa Sössönhössön. Minä menin sinistä purjehäntäkollia hakemaan ja mitäpä lootaan laitettiin, no söpönokka sininen purjehäntäneiti tietenkin.

Elli se osaa olla oikea mamselli. Kissa jolla on villahousut, tekee tyylikkään uu-käännöksen ilmassa ja juoksee längistä läpi, sisätiloihin, mikäli ulosheittäjä yhtään vitkastelee kissojen ulosmenoruuhkassa.

Kyllähän Elli metsästää osaa, myös ulkona. Mutta paaaljon helpommalla pääsee kun parkkeeraa pyrstönsä jääkaapin eteen. Kohta sataa kinkkua ja muuta mannaa Ellin kitaan. Etenkin jos Hellämieli Iso-J osuu tupaan. "Hyvänen aika, täälläkö se pikkuinen istuu massu kuristen ja nälissään, tuu papan kanssa, pappa antaa kinkkua"  OMG! Siis OMG!

Semmoista kissanelämää torpalla vietetään. Tupakissahan se taitaa tittelinä olla jokaisella vaikka hiirikissoiksi toiveikkaasti heitä alussa tituleerattiin. Kuten olen jo monessa aiemmassa päiväkirjani merkinnässä täällä todennut, ei mopolla mahottomiin. Meidän kissojen lahjat ovat ilmeisesti söpöilyn ja seurustelun vaativissa kiemuroissa. Agrista saa hiirenloukkuja ja rotanrautoja *huoh ja hmhph*

Kuviahan olisi vielä monenmonta ja tusina päälle lisäksi. Ehkä joskus Kattilan kakkososa, kera kolinan!

Torpan elämään kissat kuuluvat olennaisesti. Olisi sangen hiljaista, siistiä ja yöt tylsistyttävän rauhallisia ilman kissantassujen tepsutusta, hämäräperäisiä mätkähtelyjä ja outoja ääniä. Sitä pysyy pientilallinen pirteänä öisinkin kun kitgangsterit paiskivat hommia.

Joskus tosin joutuu jäähylle, sille nyt ei oikein voi mitään. Mikä oli rötös ennen saapasrengiksi joutumista? Joku kolttonen kuitenkin.

Hirnakan torpan vintiöt hyrrittävät lämpimät, kissanhöngänhajuiset terveisensä kummitädeille, sukulaisille ja muille kissakansalaisille. Kissakaveria ei jätetä!

Hauskaa viikon jatkoa sinnekin, minä lähden kohta paperitöihin kotitoimistoon ja saan varmasti pari ahkeraa assistenttia tositelajitteluun.

Ja sen jälkeen saanen apupoikia saunanlämmitykseen. Kyllä kelpaa!

Peeääs:
Torpan virallinen Koira, Nasse-Setä on ansainnut kunniamaininnan, ansioristin, nakkimakkarakäädyt ja pussillisen puristeluurinkilöitä täyspäiväisestä kattilauman vartijan, koutsin ja opettajan roolistaan. Ilman Nassen mittavia ponnisteluja, kissamme olisivat täysin hunningolla!