Otetta elämään

Pakkasviikko, vuoden viimeinen viikko on alkanut varsin nihkeästi. Paljon olisi vuoden vaihteessa tehtävää ja pakollista suoritettavaa. Normaalit arkihommat kiinteistönhuoltohommineen, perillisten loma-aktiviteetit, alekuviot, vuosi-ilmoitukset ja mitälie muuta. Mulle olisi passannut konvehtien mässytys ja rästikirjojen lueskelu, viikonpituinen pyjamaparty.

Nyt jos koskaan sosiaalinen elämä jää pahasti alakynteen. Ja kieltämättä, takaraivossa soi mollisävel vuodentakaisen Sellon hirmutyön takia. Suoraan sanoen pelottaa, millaiset vuosijuhlat lehdistö ja julkisuudenkipeät hörhöt asiasta vielä saavatkaan aikaan. Oikein revitään, riivitään ja raadellaan, että varmasti jokainen Sellon ohi pyyhkäissyt pääsee avautumaan kokemuksistaan. Missä olit kun Sellossa ammuttiin ihmisiä?  :-(

Minä olin kotona ja pelkäsin jokaista puhelua, viestiä. Ja valitettavasti pelko oli aiheellinen.

Torpanväen talveen kuuluu juuri nyt yhtä sun toista aktiviteettia.

Perilliset kituvat ponikuumeessa, tänään pääsivät molemmat ajamaan raviponia. Varmasti aika siistiä.
Ja kyllä minäkin ihan ajatuksella niitä pikkuisia karvaturpia rapsuttelin, hauskoja tappijalkoja.
Herra Harmaa Hevonenhan oli iiiiiso ja pitkäkoipinen "enempi svengaava hirvi" hevoskaveri, nämä pikkuiset ponittimet ovat ihan oma lajinsa. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Mutta ihan älyttömän mainioita opettajia perillisten hevosharrastukseen.

Kieltämättä vähän huvitti kun toinen perillisistä nappasi ponipoikaa otsatukasta ja painoi nenänsä ponin nenäpiihin ja luki käytöksen kultaisen kirjan valitut palat. Poni nolostui ja seisoi sen jälkeen oikein kauniisti paikallaan.

Kyllä minä arvelen, että meille tulee yksi lelliponi, sitten joskus. Perilliset ovat viilettäneet ponin perässä niin minisuksilla kuin pulkallakin, ajaneet ja ratsastaneet. Ja into (ja itseluottamus) senkuin kasvaa. Hyvähyvä. Hullunrohkeus on kuitenkin äärimmäisen kiellettyä, sillä ei mitään voita.

Minä vannon kokemuksen tuoman itsevarmuuden myötä opittuun taitoon ja hevosenlukutaitoon. Huimia pellehyppyjä hevosten kanssa remunneet yleensä viettävät puolet ajastaan kipsattuina..

Tästä kuvasta muuten näkee meidän lumimäärät. Ei oo häävit ei. Mutta lumityöt pysyvät helposti hanskassa ja ilman nelivetoakin pääsee pihaan saakka. Kuvasta ei oikein näy tuo nousu, ei sitä suuren suuresti ole, mutta pahimmilla liukkailla on pitänyt tulla aika lujaa ylös ylettyäkseen. Riihen edessä on tilaa kässärikäännökseen ;-)

Tänään sain sitten vihdoin aikaiseksi marssia silmäklaassikaupan ovesta sisään.
Tietyn merkin perässä menin, ekat näkemäni olivat Ne Oikeat ja maanantaina silmälääkäri tsekkaa tarvittavat vahvuudet. Mullehan laseroitiin takavuosina haukankatse ja hyvin sillä on pärjätty. Mutta nyt hämärässä ajaessa ja pientä pränttiä lukiessa joutuu välillä siristelemään. Ei voi olla ikänäköä, ei näin nuorena!!! Varmaan oli lounaan jälkeistä väsymystä laseroineella lääkärillä ja nyt sitten huono työnjälki näkyy...

Onhan se tietysti armeliasta parisuhteenkin kannalta, ettei kaikkia väsymyksen merkkejä kaverin naamasta näe... mutta yleisen turvallisuuden maksimoimiseksi aion nyt varanäkimet laittaa. Iso- J:n optikko operoi Tiimarissa, Teboililla ja missä milloinkin. Meitsillä homman nimi on Polo Sport, tietysti.

Vielä kun saisi aikaiseksi konsultoida erästä toisen pään eksperttiä *puistatus* niin voisipa taas hengähtää hetkeksi.

Ja kun terveydentilasta tuli puhe, talven ensimmäinen räkänuhakuume yrittää telläytyä kylään. En huoli, häädän kiivaasti pois. Aseina D-vitamiini (supervahva tuplasatsi), valkosipuli, tyrni, punaviini ja echinaforce. Yöksi kuumelääke ja eukalyptushunajakökkäre kurkkuun. Aamulla voisi vaikka olla terve.

Alennusmyynneistäkin on jo perskohtaista kokemusta.
Lasten untuvatakit ja toppavaihtoehdot ovat tästä kaupungista vallan vähinä. Talvi yllätti Suomalaiset.
Huomiseksi näyttää jäävän yksi joutotunti ja sen vietän tonkimalla paikallisen hevosvarusteliikkeen outlettiä. Jospa sieltä löytyisi joku ökyuntsikka -80 % alessa?

Tämmöistä, kaikenlaista sekavaa säätöä kuuluu siis torpanväen talvenkirpeään viikkoon.
Kanalassa uudet chabot harjoittelevat hautomista, vanhan liiton rouvia ottaa moinen vauvakuumeilu päähän ja nokkapokkaa käydään verkon läpi. Nuori silkkikukko kekkaloi voimansa tunnossa ja vanhat kukot myhäilevät helttoihinsa, molemmin puolin väliverkkoa. Veikkaan että valkea silkkikukko saa vielä pataan oikein isän kädestä. Eli nokasta.

Kattilössi jatkaa samaa turmeltunutta velttoiluaan. Juoksevat hännät pörheinä mummolaan päivävuoroon. Elli tosin unohtui ulos yli kuudeksi tunniksi eilen. Istui takaovella ja pui nyrkkiä (tassua) kun Äitikulta tuli valoja sytyttelemään. Moneen tuntiin ei Elli hievahtanutkaan pehmolelukopasta, siellä on ilmeisesti varsinainen Nuorten Nerojen Kerho, Elli ja Teletappi LaaLaa kera pehmo-Nasun ja muiden Älyn jättiläisten...

Nassella kiristää vatsanahka.
Kenelläpä ei, kysyy hän ja nakkaa vielä yhden konvehdin kitaansa!